7. LUUKKU - 80 vuotta sitten (Kaksi pölkkypäätä, 1938)

A knick-knack is a thing that sits on top of a whatnot.

Vuonna 1938 suursota oli jo painunut kipeiden muistojen joukkoon, mutta muuankin saksalaisjohtaja herätteli jo maailmanmenoa seuraavien mielissä aihetta uuden sodan pelkoon. Ensimmäisen maailmansodan muistoja valkokankaalle tuovat tänään koomikot Laurel & Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen, jotka olivat vielä 1930-luvulla sangen suosittuja viihdyttäjiä, ennen menestyksen päivien hiljaista hiipumista. Tämä elokuva istuu vuoden joulukalenteriin jo siksikin, että koomikkokaksikon uran loppusuoraa kuvaava biografiaelokuva Stan & Ollie (2018) on vastikään valmistunut ja lähtee laajempaan levitykseen tammikuussa 2019.

Block-Heads - Kaksi pölkkypäätä

Ohjannut John G. Blystone

USA 1938, 57 min.

Komedia, Sota

Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Patricia Ellis, Minna Gombell

Ensimmäisen maailmansodan jylinöissä muuan komppania valmistautuu hyökkäykseen ja sotamies Stan (Laurel) määrätään vartioimaan juoksuhautaa. Rauha koittaa ja vuosikymmenet vaihtuvat, mutta unohdettu Stan vartioi uurastamatta pientä asemapaikkaansa. Onneksi maailmanpolitiikan uudet tuulet lopulta selviävät Stanillekin, ja hän pääsee takaisin kotikonnuillensa ystävänsä Ollien (Hardy) vieraaksi. Vieraanvaraisuuden tielle tosin kasautuu toinen toistaan hullunkurisempia esteitä!

Sota-aikaa haaleasti muisteleva elokuva pohjautuu monilta osin kaksikon aiempaan lyhytfilmiin Ristiriitoja (1929). Kokopitkää versiota tehtäessä tosin vasta syntyikin jos jonkinlaisia ristiriitoja, ja elokuvan oli jopa määrä jäädä Laurelin ja Hardyn viimeiseksi. Vaikeuksista huolimatta ura jatkui vielä reilun vuosikymmenen. Kaksi pölkkypäätä jäi kuitenkin John G. Blystonen viimeiseksi ohjaustyöksi, sillä mies menehtyi vain hieman ennen elokuvan ensi-iltaa.

Tekoprosessin pienistä töyssyistä huolimatta Kaksi pölkkypäätä oli menestys ja se muistetaan edelleen yhtenä parivaljakon verrattomimmista teoksista. Hupia näiden pölkkypäiden toilailuista piisaa edelleen! Elokuvan täyttävät hilpeät gagit, joissa toilailut syntyvät verhojen, autojen, pyörätuolien ynnä muiden arkisten esineiden kustannuksella, unohtamatta myöskään tilanteeseen kuin tilanteeseen osuvaa sanailua ja parivaljakon keskinäistä naljailua.

Pisteytys: 8/10

6. LUUKKU - 90 vuotta sitten (Höyrylaiva Ville, 1928)

Mouse on board!

Äänielokuva tärähti valkokankalle ja tärykalvoille vuonna 1927, mutta aivan välittömästi uusi muoti ei maailmaa muuttanut. Ikimuistoisimmat filmit vuodelta 1928 ovat yhä mykkäelokuvia, vaikka uuden ajan tuulet kenties tuntuivatkin joko intona tai tulospaineina elokuvien parissa työskentelevien mielissä. Vuoden 1928 ikimuistoisista elokuvista mainittakoot tässä yhteydessä Buster Keatonin Laivakalle nuorempi, jonka tunnelmat välittyvät myös päivän elokuvassa.

Steamboat Willie - Höyrylaiva Ville

Ohjannut Ub Iwerks & Walt Disney

USA 1928, 8 min.

Lyhytelokuva, Animaatio, Komedia

Pääosissa: Walt Disney

Höyrylaiva Ville tanssittaa kenties maailman kuuluisimman hiirulaisen Mikki Hiiren valkokankaalle ja maailmanmaineeseen. Tunnetussa animaatiolyhärissä Mikki (Disney) työskentelee höyrylaivalla epämiellyttävän pomonsa Mustan Pekan alaisuudessa. Pelkkää työntekoa matka ei sentään ole, sillä eläinorkesteri ja kyytiin kipittänyt Minni Hiiri laittavat paatin laulamaan.

Lyhytelokuva on jäänyt maailmanmaineeseen, sillä sitä pidetään yleisesti Mikki Hiiren ensiesiintymisenä. Jos tarkkoja ollaan, hahmo oli jo animoitu aiemminkin testifilmiin, mutta Höyrylaiva Ville oli ensimmäinen yleisölle tuotettu Mikki-elokuva. Tekijöiden inspiraationa oli ensimmäinen äänielokuva Jazz-laulaja (1927). Höyrylaiva Ville tunnetaankin Mikin lisäksi ensimmäisestä synkronoidusta ääniraidasta animaatioelokuvassa.

Kekseliäs äänimaisema on elokuvan valttikortti, ja orkesterikaaos enteilee jo lukuisia tulevia Disney-lyhäreitä. Itse teos ei välttämättä vielä ole nerouden huippu, mutta aivan kiva pätkä kuitenkin. Vastaavat vanhat musiikkianimaatiot ilahduttavat aina luovuudellaan, jota nykypäivän valtavirta-animaatioissa ei enää tavoiteta. Onneksi vanhojen äärelle voi aina palata! Mikäli tekee mieli vertailla samojen elementtien toistoa (jos toki kehitystäkin), verrokeiksi Höyrylaiva Villen oheen nostettakoon vaikkapa Luurankotanssi (1929), The Band Concert (1935), Fantasia (1940) ja tuoreimpana uus-vanha Get a Horse! (2013).

Pisteytys: 7/10

5. LUUKKU - 90 vuotta sitten (Kadun enkeli, 1928)

O sole mio!

Yhdeksän vuosikymmentä sitten elettiin viimeisiä onnen aikoja ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta ja sitä seurannutta lamaa. Railakkaan 1920-luvun ilonpitokin tosin kätki alleen suursodan aiheuttaneita traumoja. Mikäli ristiriitainen 1920-luku kiehtoo, suosittelen aikakauden elokuvaelämysten lisäksi lämpöisästi Helsingin kaupunginmuseon Suruton kaupunki -näyttelyä, joka viehättää kävijöitään Hakasalmen huvilassa aina vuoden 2019 syyspuolelle saakka. Näyttelyn nimeä kantava Mikko-Olavi Seppälän kirja (2016) auttaa myös riehakkaan vuosikymmenen kaihoon. Samaten päivän elokuva kiidättää vuoden 1928 vapaa-ajannautintojen huolettomaan tunnelmaan, joskin elokuvassa itsessään piisaa suuria tunteita ja traagisia kohtaloita!

Street Angel - Kadun enkeli

Ohjannut Frank Borzage

USA 1928, 102 min.

Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Natalie Kingston

Napolilainen Angela (Gaynor) huolehtii sairaasta äidistään, mutta varattomana päätyy harjoittamaan prostituutiota saadakseen rahaa lääkkeisiin. Siveälle Angelalle työ on kauhistus ja kaiken lisäksi hän saa poliisit peräänsä ─ ainoa vaihtoehto on paeta kaupungista sirkuksen mukana. Uusi elämänvaihe tuo mukanaan rakkauden, kun Angela tapaa taidemaalari Ginon (Farrell). Rakkauden tielle astelee kuitenkin Angelan synkkä menneisyys lainrikkojana.

Frank Borzagen kaunis melodraama saattaa jälleen yhteen Janet Gaynorin ja Charles Farrelin. Kadun enkeli on hyvin samankaltainen kuin Borzagen läpimurto Seitsemännessä taivaassa (1927), jossa sama tähtipari niin ikään rakastui ja kamppaili köyhyyden tuomia vaikeuksia vastaan. Asetelmaan on toki haettu myös variaatiota: esimerkiksi tällä kertaa Farrelin hahmo pehmenee rakkaudelle ensimmäisenä ja Gaynor saa osakseen kyynisemmän roolin.

Aina upea ja roolistaan Oscar-palkittu Janet Gaynor on suorastaan hätkähdyttävä moniulotteisessa ja syvällisessä osassaan. Charles Farrell puolestaan on sympaattinen, mutta ei tällä kertaa tavoita aivan vastanäyttelijänsä tasoa. Osasyy on ehkä käsikirjoituksessakin. Viat ovat kuitenkin pieniä, sillä kokonaisuutena Kadun enkeli on pakahduttavan koskettava kertomus ja visuaalisestikin onnistunut teos. Kadun enkeli oli ilmestymisvuotensa viidenneksi tuottoisin elokuva, joten eipä ihmekään, että Borzagen, Gaynorin ja Farrelin menestyksekäs yhteistyö sai jatkoa jälleen seuraavana vuonna elokuvalla Päivänsäde (1929).

Pisteytys: 8/10

4. LUUKKU - 100 vuotta sitten (Sininen lintu, 1918)

Have you the bird that is blue?

Sata vuotta sitten elokuvateattereissa tykitettiin sotapropagandaa (esim. Kivääri olalle vie!) mutta myös nautittiin esimerkiksi Tarzanin valkokangasdebyytistä ja uppouduttiin todellisuudesta kauas vievien satujen maailmaan. Elokuvataivaan tulevista tähdistä kapaloissa kitisivät uunituoreet lapsukaiset Ingmar Bergman, Rita Hayworth ja Ida Lupino, unohtamatta myöskään kuuluisaa hauvaa Rin Tin Tiniä. Vuonna 1918 julkisuudessa olivat kuitenkin vielä tyyten toiset nimet, joista moni on sittemmin hiipunut historian hämärään. Hieman unohdettu on myös päivän elokuva Sininen lintu, joka ilahdutti vuoden 1918 elokuvakriitikoita ja lämmittää sydäntä vielä sadan vuoden jälkeenkin.

The Blue Bird - Sininen lintu

Ohjannut Maurice Tourneur

USA 1918, 75 min.

Mykkäelokuva, Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Tula Belle, Robin Macdougall, Gertrude McCoy, Tom Corless

Kaksi köyhän perheen lasta, Mytyl (Belle) ja Tytyl (Macdougall), haaveilevat rikkaasta elämästä. Eräänä yönä haltija päättää lähettää lapsukaiset etsimään sinistä lintua, onnen tuojaa. Mukaansa Mytyl ja Tytyl saavat joukon eläväksi muuttuneita kotinsa esineitä sekä puhumaan oppineet kissan ja koiran. Sinistä lintua etsitään niin yön ja onnen palatseista, edesmenneiden isovanhempien huomasta kuin myös tulevaisuuden valtakunnasta.

Ajan tapaan tarinan opetus korostuu tarinan lopussa: ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, ja onnen sinilintu löytyy lopulta jokaisen omasta kodista. Yksinkertainen juoni toimii leikinomaisuudessaan hyvin ja ylipäätään sadun tunnelma on taltioitu kertakaikkisen upeasti. Pieniä efektejä hyödynnetään maltillisesti ja kauniit lavasteet avustavat sadun maailmaan uppoutumista. Erikoistehosteista huolimatta elokuva todistaa, että todellisen illuusion luomiseksi paras niksi on mielikuvitusta kutkutteleva tarina. Suloisesti eläytyvät lapsinäyttelijät täydentävät kokonaisuuden.

Satukertomus perustuu Maurice Maeterlinckin näytelmään L'oiseau bleu (1908) ja samasta teoksesta on tehty peräti kolme muutakin elokuvaversiota (1910, 1940 ja 1970). Tämän järjestyksessään toisen filmatisoinnin ohjaaja Maurice Tourneur (1876─1961) aloitti ohjausuransa 1910-luvulla kotimaassaan Ranskassa, mutta muutti pian orastavan unelmatehtaan luvattuun maahan Yhdysvaltoihin. Sininen lintu muodostui yhdeksi uran kohokohdista, kuten myös edellisvuoden hitti, Mary Pickfordin tähdittämä Pieni rikas tyttö-parka (1917). Vaikka Sininen lintu onkin Tourneurin tunnetuimpia elokuvia, on sääli, ettei sitä saati ohjaajansa muisteta vieläkin paremmin.

Pisteytys: 9/10

3. LUUKKU - 100 vuotta sitten (Kivääri olalle vie!, 1918)

Within the enemy's lines.

Syksyllä 1918 ensimmäisen maailmansodan lopputuoksinnat olivat kovassa käynnissä ja lopulta aselepo syntyi marraskuun 11. päivä. Ajankohtaista kauhunäytelmää käsiteltiin runsaasti elokuvissa ja vaikeisiin tapahtumiin pureuduttiin myös komedian keinoin. Päivän elokuvassa sotatraumoja kevennetään huumorilla, mutta taistelutahtoa myös yllytetään hienoisen propagandan siivittämänä.

Shoulder Arms - Kivääri olalle vie!

Ohjannut Charlie Chaplin

USA 1918, 45 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Sota

Pääosissa: Charlie Chaplin, Edna Purviance, Syd Chaplin

Suursota on syttynyt, ja niinpä jopa muuan pussihousuinen kulkurihahmo (Chaplin) on päätynyt rintamalle. Tohelo sotilas ei ole juoksuhautansa paras taistelija, mutta yllättäen hän onnistuukin tekemään varsinaisen sankariteon. Kuitenkin itse sotasankarinkin mielessä herää kysymys: mitä kummaa todella tapahtuikaan?

Kivääri olalle vie! on päällisin puolin koheltavaa komediaa, mutta pintakiillon alta paljastuu aimo annos vankkaa propagandaa. Eritoten puolueellisuus näkyy siinä, etteivät vastapuolen taistelijat ole niin kutsutusti kanootin terävimpiä muumeja. Yhtä aikaa elokuvan kanssa kuvattiin puhdasverisempi propagandafilmi The Bond (1918), jonka Chaplin lahjoitti valtiolle. Kivääri olalle vie! ei ole oivaltavinta Chaplinia, mutta silti aivan kelpo hupia ja eritoten kiinnostava aikakautensa heijastaja.

Pisteytys: 7/10

2. LUUKKU - 110 vuotta sitten (The Adventures of Dollie, 1908)

A marvelous experience!

Elokuvataiteen uraauurtavana veteraanina D. W. Griffith (1875─1948) on runsaasti edustettuna 1001-listan alkupuolella. Griffithin melodramaattinen tyyli oli allekirjoittaneelle, tuolloin jokseenkin kokemattomalle mykkäelokuvien katselijalle hieman liikaa, mutta viime aikoina mielessä on ollut palata näiden aikanaan tuskastuttaneiden teosten äärelle uudelleen paremmin eväin. Taatusti noita varhaisia mykkäklassikoita jo katselisi toisin. Griffithin toisinkatsomisprojekti on hyvä aloittaa niin sanotusti alusta eli miehen ensimmäisestä ohjaustyöstä tasan 100 vuoden takaa.

The Adventures of Dollie

Ohjannut D. W. Griffith

USA 1908, 12 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Draama

Pääosissa: Arthur V. Johnson, Linda Arvidson, Gladys Egan, Charles Inslee

The Adventures of Dollie kertoo nimikkohenkilöstään Dollie-tytöstä (Egan), joka pääsee ihastuttavalle retkelle joenrantaan vanhempiensa kanssa. Joella kiertelevät romanit kidnappaavat Dollyn, joka sentään onnistuu pakenemaan ─ vaikkakin vahingossa. Vaatimaton tarina on kuvattu luonnossa ja ainakin liikekielensä puolesta verrattain vauhdikkaasti. Typerä rasismi täytyy suhteuttaa aikaansa, jos kohta Griffith jatkoi rotusorron tiellä myös luodessaan suurinta klassikkoaan Kansakunnan syntyä (1915).

Aloittelevan ohjaajan kokemattomuus näkyy jokusissa kankeissa ja paikoin suorastaan hölmöissä ratkaisuissa, jotka saavat elokuvan hahmot näyttämään vähintäänkin kuuroilta. Joskus toki on jokaisen oppirahansa maksettava, jopa tulevien mestareiden. Aivan mitättömiä eivät elokuvan saavutukset sentään ole: The Adventures of Dollie menestyi aikanaan hyvin, joten taito vedota katsojiin oli tuoreella ohjaajalla hallussa. Dramaattinen tarina paljastaakin jo ohjaajansa melodramaattiset mieltymykset, jotka puhkesivat täyteen kukoistukseensa seuraavan vuosikymmenen tuotannoissa.

Pisteytys:
4/10

1. LUUKKU - 110 vuotta sitten (El hotel eléctrico, 1908)

Electric power.

Joulukalenterin aika on koittanut taas ja on aika uuden elokuvaprojektin! Edellisvuoden tapaan kurkistelun kohteena ovat elokuvat tasavuosikymmenten takaa ja 1001-listan ulkopuolelta. Ensimmäinen luukku kuljettaa vuoteen 1908, jolloin tulevaisuususko ja ihmeiden aika vielä kukoistivat ennen suursodan lamaannuttavaa vaikutusta. Näihin ihmeellisiin tunnelmiin vie myös päivän filmi!

El hotel eléctrico

Ohjannut Segundo de Chomón

Espanja & Ranska 1908,  8 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Fantasia, Scifi

Pääosissa: Segundo de Chomón, Julienne Mathieu

Humoristinen fantasiakuvaelma sijoittuu tulevaisuuden hotelliin, jossa sähkö liikuttaa esineitä itsestään ja elämä on helpompaa kuin koskaan! Vaikka keskeisessä asemassa ovatkin erikoiset tulevaisuuden ihmeet, El hotel eléctrico on selkeästi oman aikansa kuvaus. Pointtina on esitellä aikansa stop motion -teknologiaa ja siinä samalla (ehkäpä toiveikkaasti) naureskella villeimmille tulevaisuuskuvitelmille. Kokonaisuus voisi kyllä olla oivaltavampikin.

Aikalaisohjaajaansa Georges Mélièsiin (1861─1938) vertautuvan Segundo de Chomónin (1871─1929) tuotteliaaseen uraan tutustuttiin jo vuoden takaisessa joulukalenterissa. Chomónin Pathé-studiolle ohjaama El hotel eléctrico ehti vuosien saatossa olla pitkään kadoksissa, mutta nyt lyhärin löytää nopeasti vaikka Youtubesta. Siinäpä futurismia kerrakseen ─ tätä edes varhaiset elokuvantekijät eivät välttämättä osanneet mahduttaa mielikuvitukseensa.

Pisteytys: 6/10