Todo sobre mi madre ─ Kaikki äidistäni (1999)

Ohjannut Pedro Almodóvar

Espanja & Ranska 1999, 101 min.

Draama
Pääosissa: Cecilia Roth, Marisa Paredes, Candela Peña, Penélope Cruz

I have always depended on the kindness of strangers.

Yksinhuoltajaäiti Manuelan (Roth) ainoa poika kuolee liikenneonnettomuudessa. Manuela on surusta suunniltaan, mutta päättää määrätietoisesti toteuttaa poikansa viimeisen toiveen. Haaveestaan huolimatta nuorukainen ei koskaan ehtinyt tuntea isäänsä, joka ei edes tiedä lapsensa olemassaolosta. Manuelan matka entisen elämän sivukaduille johtaa erilaisten suurten kohtaloiden ja valintojen äärelle. Tarinan opetus on, ettei omaa itseään pitäisi koskaan paeta tai hävetä.

Kaikki äidistäni (engl. All About My Mother) on Pedro Almodóvarin polveilevaa saippuaoopperaa parhaimmillaan, sillä monista henkilöistään, sivukujistaan ja käänteistään huolimatta tarinan hahmojen matkassa viihtyy. Teemat ovat suuria ja vaikeita: AIDSia, vähemmistöryhmiä, uskontoa ─ mutta Almodóvarin tyyli on sopivissa kohdissa kepeä. Draaman sävyjä on haettu Hollywoodin klassikoista: näyttävimmät viittaukset kohdistuvat 1950-luvun iki-ihaniin filmeihin Kaikki Eevasta (1950) ja Viettelyksen vaunu (1951). Mustavalkoelokuvien valon ja varjon leikki vaihtuu kuitenkin pirskahtelevaan väri-ilotulitukseen Barcelonan kaduilla.

Kriitikoiden lemmikiksi kohonnut elokuva toimi 1900-luvun viimeisen Cannesin elokuvajuhlan avajaisfilminä. Almodóvar palkittiin parhaan ohjaajan pystillä ja muutakin gaalamenestystä seurasi: Kaikki äidistäni kohosi yhdeksi maailmalla parhaiten menestyneistä espanjalaiselokuvista. Upean teatraalisen teoksen Hollywood-kytkökset miellyttivät Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa ja filmi pokasi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Suurmenestys siivitti Almodóvarin kohti menestyksekästä 2000-lukua, jonka aikana ovat syntyneet ohjaajan tunnetuimmat teokset.

Pisteytys: 8/10

American Beauty (1999)

Ohjannut Sam Mendes

USA 1999, 122 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Kevin Spacey, Annette Bening, Thora Birch, Wes Bentley, Mena Suvari

You couldn't be ordinary if you tried.

Viiden Oscarin (mm. paras elokuva) voittaja American Beauty oli ilmestymisvuotensa suurimpia hittejä. Elokuvan kertojana toimii Lester Burnham (Spacey), jonka keski-ikäinen ja keskiluokkainen elämä on niin tylsää, että olisi sama olla kuollut. Yllättävä ihastuminen teinityttären Janen (Birch) koulukaveriin (Suvari) saa Lesterin veren kuumenemaan ja herättää miehen eloon. Väljähtyneestä avioliitosta ja urasta viis, Lester päättää lopultakin elää, vaikka hänen tietämättään kuolema lähestyy pelottavan nopeasti. Siinäpä aihe, joka taatusti puhuttelee arjessaan riutuvia katsojia.

 

Elokuvavuosi 1999 kiteytyy modernia elämää käsitteleviin satiireihin, joiden keskeisiä teemoja ovat materialismin turruttavuus ja minuuden hukkuminen massaan. Samaa teemaa käsittelevät American Beautyn ohella ironian hengessä Fight Club (1999) ja Being John Malcovich (1999), joiden lisäksi aihiota lähestyvät vakavammassa hengessä ainakin Matrix (1999) sekä Magnolia (1999). Vapaudenjanoisissa tarinoissa esiin nousee maskuliinisuuden kriisi, joka kohoaa varsinkin American Beautyn olennaiseksi teemaksi. Tällaisiako vätyksiä ovat aikamme miehet? On aika olla vapaa!

Vielä 2000-luvun alussa nuorena katsojana pidin American Beautya viiltävän osuvana kuvauksena vanhempieni ikäluokan ongelmista ja ehkä siitä, miten elämästä pitäisi suorittamisen sijaan nauttia. Sittemmin teemat ovat avautuneet vielä paremmin ja elokuva on jopa ollut yksi suosikkejani. Tänä päivänä American Beautyn paljastavuus ei kuitenkaan ole enää kaunista vaan niljakasta. Elokuvassa on edelleen mainioita kerronnallisia ratkaisuja, loistavia näyttelijäsuorituksia ja imuunsa vetävä tarina, nostalgiasta puhumattakaan, mutta tirkistelyyn ja hyväksikäyttöön ei voi suhtautua huulenheittona saati vakavasti otettavana miehisen vapauden välikappaleena. Leffan jälkipyykkiä eivät auta Kevin Spaceyn taannoiset hyväksikäyttökohut, jotka sen sijaan taatusti edesauttoivat elokuvan häätöä 1001-listalta vuonna 2020. Uudenlainen vapauden aika on alkanut, ja se on erittäin tervetullut.

 

Pisteytys: 5/10

Being John Malkovich (1999)

Ohjannut Spike Jonze

USA 1999, 113 min.

Komedia, Draama, Fantasia

Pääosissa: John Cusack, Cameron Diaz, Catherine Keener, John Malkovich

Malkovich? Malkovich!

Työtön marionettitaiteilija Craig Schwartz (Cusack) pestautuu helppoon arkistointityöhön. Toimiston uumenista löytyy ovi näyttelijä John Malkovichin tajuntaan: mieleen vievä portti avaa Craigille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia niin marionettitaiteen, lemmen kuin varallisuudenhankinnan saralla. Näyttelijän mieleen riittää pyrkijöitä, ja kuumimman taistelun John Malkovichin aivoloisen asemasta käyvät Craig ja hänen vaimonsa Lotte (Diaz), jotka molemmat rakastuvat samaan naiseen (Keener).
 

Erikoisista tarinoistaan tunnetun Charlie Kaufmanin käsikirjoitus on älyvapaa ja järjetön, ja siksi niin riemukkaan nerokas. Elokuvassa voi tapahtua ihan mitä tahansa, ja tapahtuukin! Being John Malkovich on ennen muuta hauska, mutta kerrontaan on taidokkaasti kudottu filosofisia ajatuksia ihmisen minuudesta ja vaikkapa itsensä vertailusta muihin. Surrealistiseksi ilotulitukseksi kasvava tarina heijastaa osaltaan aikakautensa ajatusmaailmaa, joka korostuu muissakin saman vuoden elokuvissa (esim. Fight Club, American Beauty). Uusi vuosituhat tulee, keitä me olemme? 

 

Being John Malkovich ihastutti kriitikot, eikä filmi ollut laisinkaan liian outo edes suurille yleisöille. Vuotensa suurimmista kassamagneeteista elokuva jäi kauas, mutta kulttimaine syttyi. Kolmesta Oscar-ehdokkuudesta ei tullut voittoja, mutta palkinto parhaasta käsikirjoituksesta olisi kyllä ehdottomasti kuulunut Kaufmanin briljantille hupailulle. Näyttelijäsuorituksiakin täytyy kehaista, sillä näin kumma tarina vaatii antaumuksellista otetta. Absurdin huumorin ja luovan elokuvanteon juhlaa!

Pisteytys: 9/10

The Sixth Sense ─ Kuudes aisti (1999)

Ohjannut M. Night Shyamalan

USA 1999, 107 min.

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Bruce Willis, Haley Joel Osment, Toni Collette

 

 

I see dead people.

Lastenpsykiatri Malcolm Crowe (Willis) on tehnyt menestyksekästä uraa, kunnes entinen potilas tulee sohimaan häntä aseella. Malcolm on antanut uralleen kaikkensa, mutta nyt usko horjuu ja pian avioliittokin tuntuu rakoilevan. Kaiken lisäksi kuolleita näkevä Cole-poika (Osment) saa tohtorin mielen ymmälle, mutta erikoisen tapauksen ansiosta Malcolmin oman mielen solmut avautuvat.

M. Night Shyamalanin (1970─) psykologinen trilleri nousi aikanaan suursuosioon ja lippukassat kilkattivat.  Kuudella Oscar-ehdokkuudella (mm. paras elokuva) huomioitu filmi nosti Syamalanin uran nousukiitoon, joskaan ohjaajan myöhemmät trillerit eivät ole nousseet aivan Kuudennen aistin veroisiksi arvostelumenestyksiksi. Filmin suosioon vaikuttivat osissaan onnistuvat pääosanäyttelijät: Haley Joel Osmentin eläytymistä on kehuttu ja Bruce Willis istuu jäyhään osaansa. Ennen muuta filmin suosio perustuu silti hyvin rytmitettyyn tarinaan. Elävien ja kuolleiden yliluonnollinen draama alkaa verkkaisesti, kiihdyttää hurjasti ja lopulta onnellinen loppu tuo kaikille rauhan.

Kuudes aisti tunnetaan varsinkin lopun käänteestään, joka pyöräyttää monta seikkaa päälaelleen. Näin filmin ensi kertaa 00-luvun alussa, jolloin ylläri todella säväytti, ja sen ansiosta toisella katselukerralla Kuudes aisti tuntui aivan toiselta filmiltä. Uumoilen, että jos näkisin elokuvan nyt ensi kertaa, lopputwistin vihjeet saattaisi ehkä haistaa jo hetkeä aiemmin. Merkittävää kuitenkin on, että tarina kantaa ilman käänteentekevää hätkähdystäkin;  elokuva ei ole pelkkä yhden tempun filmi. Tarina ei ole täydellinen, mutta kiusallisen köykäisistä kohtauksistakin paahdetaan ohi melko nopeasti. Kummitustarinan jännite pysyy taitavasti yllä, vaikka yllätysmomentin ennakoisikin.

Pisteytys: 7/10

The Matrix (1999)

Ohjannut Lana Wachowski & Lilly Wachowski

USA & Australia 1999, 136 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Carrie-Anne Moss, Hugo Weaving

It is not the spoon that bends, it is only yourself.

Totuus koodin takana odottaa löytäjäänsä, ohjelmoija Thomas "Neo" Andersonia (Reeves). Hakkeriryhmän yhteydenotto esittelee Neolle salaperäisen Morpheuksen (Fishburne), joka avaa Neon silmät todelliseen maailmaan: koneiden orjuuttamat ihmiset toimivat energianlähteinä ja tuntemamme maailma on pelkkä virtuaalitodellisuus. Ihmiset täytyy herättää ja juuri Neo on tietoisuudessa elävien ihmisten valittu, ainoa, joka voi lopettaa kaksi vuosisataa kestäneen painajaisen.

Millenniumin ikonisin elokuva on ajankuvaa herkullisimmillaan. Uhkaava virtuaalitodellisuus on heilauttanut ihmiskunnan jo kauas uuden vuosituhannen puolelle, mutta vanha maailma on vielä tallessa Matrixissa. Viittauksia 1900-luvun populaarikulttuuriin ja elokuvatyyleihin vilisee runsaasti, aivan kuin synteesinä kuluneesta vuosisadasta. Estetiikka tuo mieleen aikakauden musavideot ja 00-luvun alun, jolloin The Matrix näkyi näytönsäästäjissä, puhelimissa ja vaatetuksessa.

Miltei turha enää sanoakaan, että The Matrix oli jymymenestys. Elokuvan saamat kolme jatko-osaa (2003, 2003, 2021) ovat niin ikään keränneet hyviä lipputuloja, mutta eivät ole aivan nousseet esiosansa veroiseksi. The Matrix palkittiin aikanaan neljällä tekniikka-Oscarilla, joista varsinkin erikoisefektien pysti tuskin olisi voinut mennä millekään toiselle elokuvalle. Varsinkin elokuvan tekninen puoli on kestänyt aikaa erinomaisesti. The Matrix kärsii hitusen tarpeettomasta romanssista ja filosofoinnissa on huvittavat hetkensä, mutta tarinan kärki on kuitenkin toiminnassa. Sen tontin elokuva hoitaa yhä täysin moitteetta, eikä pienestä nostalgiaripauksestakaan ole haittaa.

Pisteytys: 8/10

Don't Look Now ─ Kauhunkierre (1973)

Ohjannut Nicolas Roeg

Iso-Britannia & Italia 1973, 110 min.

Draama, Trilleri, Kauhu

Pääosissa: Donald Sutherland, Julie Christie

Nothing is what it seems.

John (Sutherland) ja Laura Baxter (Christie) menettävät tyttärensä onnettomuudessa. Pariskunta nousee hiljalleen jaloilleen, vaikka suru on tullut jäädäkseen. Baxterit matkustavat Venetsiaan töiden perässä ja hiljalleen uusi arki parantaa vanhoja haavoja, kunnes kohtaaminen oudon selvännäkijäkaksikon kanssa palauttaa avioparin lähtöruutuun. Ovatko kuolleet sittenkin keskuudessamme?

Kauhunkierre on mestarillinen kertomus kuolleen lapsen tragediasta, joka raahautuu varjona kaikkialle. Trilleriin ujuttautuu ripaus okkultismia ja yliluonnollisia piirteitä: vanhempia piinaa ristiriita todellisuuden hyväksymisen ja kuolemanjälkeisen elämän etsimisen välillä. Kauhunkierre hyödyntää hyytävän hienoja leikkauksia ja kuvakulmia tehokeinoinaan. Kaikuvissa kanaaleissa ja veden heijastuksista syntyy epätodellisuuden tuntu. Mitä Baxterit oikeasti näkevät ja kuulevat? Kolean talvinen ja ikuiselta tuntuva Venetsia antaa kertomukselle erinomaiset raamit.

Aikalaiskriitikoiden arvioissa Kauhunkierre otettiin vastaan positiivisesti, vaikka elokuvan realistinen seksikohtaus aiheuttikin tietyissä tahoissa pahennusta. Nykynäkökulmasta kohtaus on lähinnä tunteikkaan sensuelli, eikä sitä enää voi pitää järin roisina, mutta 1970-luvulla oli vielä toisin. Kauhunkierteen osakseen saama arvostus on vuosien saatossa ainoastaan kasvanut, ja elokuvan hyytävä tunnelma on jättänyt jälkensä moniin kauhuohjaajiin. Se ei ole ihme, sillä Kauhunkierteen katselu jättää piinaavan surumielisen ilmapiirinsä kummittelemaan mielen perukoille pitkäksi aikaa.

Pisteytys: 9/10

Elokuun elokuvat 2022

Doctor Strange in the Multiverse of Madness

Ohjannut Sam Raimi

USA 2022, 126 min.

Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Elizabeth Olsen, Chiwetel Ejiofor

 

 

 

Doctor Strangen (2016) jatko-osassa multiversumit pulppuilevat ja johdattavat tuntemamme tohtori Strangen (Cumberbatch) kohtaamaan eri todellisuuksia. Idea voisi olla kiinnostava, mutta jo alkumetreillä käy ilmi, mistä elokuvassa todella on kyse: hirviöitä möyrii kaduilla, autoja menee ruttuun ja kaikkialla käydään näyttävän värikästä taistelua CGI-efektein ─ taas. Sen kummempaa tarinaa näyttävästä tyhjyydestä ei oikein irtoa. Sam Raimin persoonallinen ote välähtelee harmillisesti vain pienissä hetkissä, mikä menetetty mahdollisuus!

Pisteytys: 4/10

 

No Time to Die
Ohjannut Cary Joji Fukunaga

Iso-Britannia & USA 2021, 163 min.

Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Pääosissa: Daniel Craig, Ana de Armas, Rami Malek

James Bond (Craig) luuli jo päässeensä tavallisen elämän makuun, kunnes vanhat rikollisjärjestöt vievät entisen agentin viimeiseen taisteluun. No Time to Die on hyvin alleviivaavasti Daniel Craigin viimeinen Bond-elokuva. Jousisoitinten ryydittämänä rakennettu tunnelataus jää latteaksi, mutta toimintaosuus potkii sinällään ihan mukavasti. Massiivinen kesto on kuitenkin ei-niin-erikoiselle tarinalle vähän liikaa ja pääpahiksessa (Malek) olisi parantamisen varaa. Niin Ristuksen Kiire Notta Ei Kuolla Ehri ajaa silti asiansa pakollisena aikakauden päätösosana. Se on hoidettu pois alta, joten sitten vain maltillisin mielin seuraavaa odottelemaan.

Pisteytys: 6/10

A Girl Walks Home Alone at Night

Ohjannut Ana Lily Amirpour

USA 2014, 101 min.

Draama, Romantiikka, Kauhu

Pääosissa: Sheila Vand, Arash Marandi

Iranilaisen Bad Cityn öisillä kaduilla kulkee narkkareita, rikollisia, prostituoituja ja ainakin yksi skeittaava vampyyri (Vand). Ana Lily Amirpourin yhteiskuntakriittinen elokuva on kuvattu Kaliforniassa, sillä Iranissa sen teko olisi ollut vaikeaa, ellei mahdotontakin. Estetiikaltaan filmi tuo mieleen spagettiwesternit ja amerikkalaiset indie-klassikot, mutta kerronta on silti omanlaistaan. Kuvaus on tunnelmallista ja äänimaisema hyväilee kuulohermoja.

Pisteytys: 7/10

Somewhere

Ohjannut Sofia Coppola

USA, Iso-Britannia, Italia Japani & Ranska 2010, 97 min.

Draama

Pääosissa: Stephen Dorff, Elle Fanning

Menestynyt näyttelijä (Dorff) on uransa huipulla ja arki on makeaa juhlaa, mutta elämä on silti tyhjää täynnä. Vaikka elokuvan teema ei ole uniikki, melankolista vetkuttelua kuvataan persoonallisesti, välillä humoristisestikin. Sofia Coppolan käsikirjoittama ja ohjaama draama sai ilmestyessään ristiriitaisia arvioita, mutta se palkittiin joka tapauksessa Venetsiassa Kultaisella leijonalla.

Pisteytys: 7/10

 

 

The Illusionist - Silmänkääntäjä

Ohjannut Neil Burger

USA & Tsekki 2006, 110 min.

Draama, Romantiikka, Mysteeri

Pääosissa: Edward Norton, Jessica Biel, Rufus Sewell

 

 

 

 

Illuusioita ja ikuista rakkautta Itävalta-Unkarissa. Neil Burgerin draama taitavasta silmänkääntäjästä (Norton) pyrkii yllättämään katsojan, mutta tarina on lopulta melko perinteinen romanssi suurine uhkakuvineen. Elokuvan parasta antia on hämyisenä kuvattu 1800─1900-luvun taitteen kutkuttava tunnelma. Silmänkääntäjä oli ehdolla parhaan kuvauksen Oscariin, mutta voiton vei niin ikään satumaailmoja kurotteleva Pan's Labyrinth (2006).

Pisteytys: 6/10

 

Meng long guo jiang - Lohikäärmeen tie
Ohjannut Bruce Lee

Hong Kong 1972, 90 min.

Toiminta, Komedia

Pääosissa: Bruce Lee, Chuck Norris, Chung-Hsin Huang

 

 

 

 

Lohikäärmeen tie (engl. The Way of the Dragon) tarjoilee aimo annoksen kungfua roomalaisten ravintoloiden takahuoneissa. Bruce Leen ainoa ohjaustyö alkaa kömpelönä komediana, mutta filmi saa puhtia vauhdikkaista tappelukohtauksista. Kuuluisassa Colosseumin lopputaistossa nähdään varsinainen klassikkobattle, Bruce Lee vs. Chuck Norris. Armottoman pöljä, mutta silti sangen viihdyttävä elokuva.

Pisteytys: 6/10

The Trouble with Harry - Mutta... kuka murhasi Harryn?

Ohjannut Alfred Hitchcock

USA 1955, 99 min.

Komedia, Mysteeri

Pääosissa: John Forsythe, Shirley MacLaine, Edmund Gwenn

Alfred Hitchcockin komediaelokuvassa metsästä löytyy kuollut mies ja ällistyttävän monta potentiaalista murhaajaa. Kesäteatterimainen musta komedia pursuilee hauskasti jännitysohjaajan tuttuja kikkoja, vaikka lajityyppi poikkeaakin Hitchcockin tunnetuimmista töistä. Kertomus sijoittuu heleän ruskan kruunaamalle Vermontin maaseudulle, joten värikylläisen tarinan viitsii katsella ihan vain maisemienkin puolesta.

Pisteytys: 6/10