Mononoke-hime ─ Prinsessa Mononoke (1997)

Ohjannut Hayao Miyazaki

Japani 1997, 134 min.

Animaatio, Seikkailu, Fantasia

Pääosissa: Yōji Matsuda, Yuriko Ishida, Yūko Tanaka

The world is cursed.

Nuorukainen nimeltä Ashitaka (Matsuda) joutuu taistoon riivatun demonin kanssa ja saa kantaakseen ikävän kirouksen. Ashitaka lähtee etsimään parannuskeinoa kaukaisen metsän jumalilta, mutta ihmisen ei ole enää helppoa kulkea metsässä herättämättä epäluuloa. Susijumalten kasvattama ihmislapsi San (Ishida) on sydämistynyt ihmisiin, jotka ovat aiheuttaneet eläimille ja jumalille hallaa.

Prinsessa Mononoke (engl. Princess Mononoke) on kaunis animaatio metsien muinaisista taruista. Luonnonsuojeluteemaltaan elokuva yhtyy Ghibli-studion aiempaan fantasiaan, Tuulen laakson Nausicaän (1984), jossa taistellaan leviävää saastemerta vastaan. On pohjattoman surullista, että elokuvien aiheet ovat tulleet vain kipeämmin ajankohtaisiksi. Filmit toki tuovat myös lohtua, sillä tässäkin tarinassa on sentään ripaus toivoa. Kauniisti animoidut metsät äänimaisemineen ihastuttavat ja käsikirjoitus viehättää: edes pahikset eivät ole yksiulotteisia.

Hayao Miyazaki ja Isao Takahata perustivat Studio Ghiblin vuonna 1985, ja hiljalleen studio on kohonnut yhdeksi Japanilaisen animaation tunnetuimmista tuottajista. Prinsessa Mononoke oli valtava hitti kotimaassaan, mutta maailmalla se otettiin vastaan vielä hieman hillitymmin, joskin ylistäen. Studion maine kuitenkin kiiri ja tuore yhteistyö Disneyn kanssa edisti menestystä. Studion seuraava iso elokuva Henkien kätkemä (2001) sai jo huomattavasti suuremman näkyvyyden. Siinäkin on temaattista jatkuvuutta, sillä ihmisten ja jumalten on aika tavata jälleen.

Pisteytys: 8/10

L.A. Confidential (1997)

Ohjannut Curtis Hanson
USA 1997, 138 min.

Rikos, Draama, Mysteeri

Pääosissa: Guy Pearce, Russell Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, James Cromwell

Some men get the world.

Tähtien kaupungin kimaltavan pinnan alla muhii karmeita salaisuuksia. Glamouriin tulee vaarallinen särö, kun paikallisessa kuppilassa tapahtuu joukkomurha. Tapausta ryhtyy tutkimaan kolme kyttää: oikeudentajuinen Edmund Exley (Pearce), räjähdysaltis kuumakalle Wendell White (Crowe) ja mainetta himoava Jack Vincennes (Spacey). Jokaisella on oma käsityksensä siitä, miten tapaus ratkaistaan ja millainen oikeus syyllisiä odottaa.

James Ellroyn samannimiseen romaaniin (1990) perustuva elokuva on neo-noiria terävimmillään. Elokuvassa on kaikki klassisen film noirin ainekset, mutta filmi ei tunnu pelkältä pastissilta. Vanhoista aineksista syntyy jotain uutta ja oman aikansa hengen mukaista. Oscarilla palkittu käsikirjoitus on jännittävä ja kunkin päähenkilön kehityskaari tuntuu herkulliselta. Hahmot eivät olekaan niin mustavalkoisia, kuin alussa vahvasti korostetaan. Yllätyksiä on luvassa!

L.A. Confidential sijoittuu tyylikkääseen 1950-luvun miljööseen, mutta toisin kuin film noireissa, maailma on värikäs ja verinen. Jutussa ei ole kyse vain muutamista likaisista seteleistä, vaan paljastuva korruptio liittyy prostituutioon, huumeisiin, laulaviin aseisiin ja tietysti myös Hollywoodin pimeästä puolesta elantonsa ammentaviin juorutoimittajiin. Elokuva sai aikanaan mairittelevat arviot kriitikoilta ja maine aikansa rikosklassikkona on vuosien varrella kasvanut kohisten.

 

Pisteytys: 8/10

Smoke (1995)

Ohjannut Wayne Wang

Saksa, Japani & USA 1995, 112 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Harvey Keitel, William Hurt, Harold Perrineau

Time creeps in its petty pace.

Tupakkakauppias Auggie Wrenin (Keitel) liike Brooklynissa on kulmakunnan kavereiden kohtauspaikka. Auggien kesäpäivät muuttuvat entistäkin hikisemmiksi, kun entinen heila tulee kylään ja väittää Auggien olevan hänen teinityttärensä isä. Samaan aikaan kaupan asiakas ja Auggien ystävä, kirjailija Paul Benjamin (Hurt) tutustuu teinipoika Rashidiin (Perrineau), joka kaipaa isähahmoa. Kuka pelastaa ja kenet?

Smoke on tavallisten tarinoiden kudelma. Ihmiskohtalot kietoutuvat taitavasti toisiinsa ja henkilöiden välillä vallitsee lämmin luottamus, vaikka palturiakin puhutaan suut ja silmät täyteen. Isät, lapset ja yksinäiset, kaikki sattuman yhdistämät sielut kannattelevat kauniisti toisiaan. Pieniä tarinoita kuunnellessa ajantaju hämärtyy ja todellisuuskin hieman taipuu. Kylläpä onkin kauniin korutonta tavallisen elämän kauneutta, suoraan New Yorkin pölyisiltä kaduilta! Savuakaan ei sovi unohtaa, sillä nimeä enteilevästi sitä piisaa. Elokuvaa katsoessa huomaa, että entisaikanakin monien ihmisten taskuun piirtyi neliönmallinen jälki: ei kuitenkaan älypuhelimesta, vaan tupakka-askista.

Kirjailija Paul Austerin (1947─) käsikirjoitus on savuisen tunnelmallinen sekä tarkka ja lempeä. Wayne Wang (1949─) puolestaan kuljettaa mukavasti polveilevaa kertomusta taitavalla rytmillä. Kansainvälisenä indie-tuotantona valmistunut elokuva puri katsojiin ja kriitikoihin, ja elokuva menestyi Berliinin filmijuhlilla saakka. Monista tarinoista ja näyttelijöiden improvisoimista keskusteluista syntyi nopeasti jatko-osa Blue in the Face (1995), joka ei kuitenkaan saavuttanut Smoken veroista ylistystä.

Pisteytys: 8/10

Badkonake sefid ─ Valkoinen ilmapallo (1995)

Ohjannut Jafar Panahi

Iran 1995, 85 min.

Draama

Pääosissa: Aida Mohammadkhani, Mohsen Kafili

100 tomans for a goldfish!

On uudenvuodenaatto. Pieni tyttö (Mohammadkhani) haaveilee pulskasta kultakalasta, jollainen koristaisi perheen juhlapäivää. Lopulta murheen murtama pienokainen saa äidiltään rahan kalan ostamiseen, mutta kaksi kertaa seteli katoaa ja löytyy. Toisen kerran raha putoaa niin hankalaan paikkaan, etteivät lasten keinot riitä sen kalastamiseksi. Yksinkertaisista, usein mitättöminä pidetyistä aineksista syntyy todellinen ja koskettava draama.

Herttainen elokuva kertoo lasten ja aikuisten maailman kohtaamisesta. Osa aikuisista ei jaksa ymmärtää lapsen logiikkaa tai pienelle tytölle tärkeitä asioita. Myöhemmin lapsukainen toistaa itsekin samaa mallia, eikä ehdi kiinnittää huomiota auttajansa tunteisiin. Jafar Panahin (1960─) tasapainoisessa esikoisohjauksessa ilmenee toisenkin iranilaisohjaajan kädenjälki: Abbas Kiarostamin käsikirjoitus herää eloon totisten lapsinäyttelijöiden tulkitsemana.

 

Valkoinen ilmapallo (engl. The White Balloon) sai ilmestyessään kansainvälistä huomiota ja muutamia palkintojakin. Merkittävin voitto tuli Cannesista, josta Panahi sai esikoisohjaajille myönnettävän Kultaisen kameran. Ohjaajan menestyksekäs ura on jatkunut halki 2000-luvun, vaikka kotimaassaan hänen työtään ei arvosteta: iranilaisten naisten asemaa käsittelevä The Circle (2000) palkittiin Kultaisella leijonalla ja dokufiktio Taxi Teheran (2015) sai Kultaisen karhun.

Pisteytys: 8/10

The Pillow Book (1996)

Ohjannut Peter Greenaway

Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska & Luxemburg 1996, 126 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Vivian Wu, Ewan McGregor, Yoshi Oida

Use my body like the pages of a book.

Peter Greenawayn eroottinen draama sijoittuu Japaniin, vaikka onkin täysin eurooppalaista tuotantoa. Elokuva perustuu hovinaisena toimineen Sei Shōnagonin (n. 966─1017) Tyynynaluskirjaan (1002), jossa kirjoittaja kuvaa aikansa hovielämää. Elokuvan päähenkilö Nagiko (Wu) on saanut nimensä Shōnagonin todellisen nimen mukaan ja hänen koko elämänsä kietoutuu Tyynynaluskirjan ympärille.

 

Kirjallisuus tunkeutuu elokuvassa kaikkialle. Tarina jaetaan lukuihin ja tekstit muuttuvat lihallisiksi erotiikan välineiksi. Nagikon intohimoksi muodostuu kirjoituskankaana toimiminen ja toisaalta myös miesten käyttäminen kirjoituspaperina. Parhaimman tyydytyksen hän lopulta saa brittiläisen kirjailijanalun Jeromen (McGregor) siveltimenjäljestä. Itäinen perinne kohtaa lännen rakkaudessa ja taiteessa. Romanssista kuitenkin muodostuu vaikea ja menneisyyden traumat paljastuvat.

The Pillow Book on visuaalisesti erikoisesti toteutettu elokuva. Kuva hyödyntää kiinnostavasti eri tasoja ja päällekkäisyyttä, ja estetiikka henkii aikansa mediakuvastoa. Sinänsä harmi, ettei varsinkaan tarina aivan nouse lentoon, vaikka sen lähtökohta onkin mielenkiintoinen. 1001-listalta elokuva on saanut syystäkin kyytiä jo vuonna 2005, mutta omaperäisten ideoidensa vuoksi filmi on silti katsomisen väärti varsinkin elokuvaestetiikasta kiinnostuneille.

Pisteytys: 7/10

Toukokuun elokuvat 2022

The Eyes of Tammy Faye

Ohjannut Michael Showalter

USA 2021, 126 min.

Biografia, Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Jessica Chastain, Andrew Garfield

Tv-saarnaaja Tammy Fayen (Chastain) elämästä kertova biografia taituroi hyvin draaman ja farssin välillä. Lapsenuskoisen Tammyn ja hänen bisnesvaistoisemman miehensä Jim Bakkerin (Garfield) yhteiset vuodet veivät kaksikon suureen menestykseen, mutta lopulta koitti romahdus. Tarina jää hieman vaisuksi, vaikka se onkin taatusti ihmetyttävää "only in the USA" -tavaraa.

Pisteytys: 6/10

Queen & Slim

Ohjannut Melina Matsoukas

USA & Kanada 2019, 132 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Daniel Kaluuya, Jodie Turner-Smith

Queen & Slim on surullinen draama poliisiväkivallasta, rasismista ja vähän rakkaudestakin. Miehen (Kaluuya) ja naisen (Turner-Smith) ensitreffit johtavat yhteenottoon poliisin kanssa: tapahtumasta käynnistyy järjetön pakomatka ja yllättävä rakkaustarina. Utuinen tunnelma ja rauhallinen rytmi jättävät tilaa ajatuksille. Tyylikäs ja puhutteleva Queen & Slim on Melina Matsoukasin (1981─) ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Matsoukasin aiempi kokemus musiikkivideoiden parissa näkyy elokuvan tyylissä.

Pisteytys: 8/10

Djúpið - Syvyys

Ohjannut Baltasar Kormákur

Islanti 2012, 95 min.

Draama, Toiminta

Pääosissa: Ólafur Darri Ólafsson, Joi Johannsson, Björn Thors

Islantilainen kalastusalus uppoaa talviseen mereen, mutta yksi mies selviää pulikoituaan tuntikausia hyisessä vedessä. Syvyys (engl. The Deep) on ihmeelliseen tositapahtumaan perustuva selviytymisdraama. On kiinnostavaa ja oivallista, ettei tarinan fokus ole vain haaksirikossa: mereen jääneiden tovereiden muisto ei lakkaa piinaamasta yksinäistä onnekasta, ja todellinen selviytyminen alkaa vasta pelastumisen jälkeen.

Pisteytys: 7/10

Dead Men Don't Wear Plaid - Kuollut mies ei palttoota kaipaa

Ohjannut Carl Reiner

USA 1982, 88 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Steve Martin, Rachel Ward, Carl Reiner

Film noir -parodiassa keitellään tuhtia jaavaa ja sivuroolien näyttelijät on leikattu mukaan vanhoista klassikkoelokuvista. Hupailun kohteena on myös film noireista tuttu naisia esineellistävä puheenparsi; välillä huumori onnistuu, mutta seksistisistä vitseistä monet ovat nykypäivänä jo auttamattoman latteita. Muilta osin tarina silti naurattaa edelleen melko makeasti. Tunnettu Hollywood-koomikko Carl Reiner (1922─2020) ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan sekä näytteli yhden oivan roolinkin.

Pisteytys: 7/10

Lone Star (1996)

Ohjannut John Sayles

USA 1996, 135 min.

Draama, Mysteeri, Lännenelokuva, Rikos

Pääosissa: Chris Cooper, Elizabeth Peña, Kris Kristofferson

Well, I'm working on a few things.

Läheltä Meksikon rajaa löytyy sattumalta luuranko, seriffin tähti ja vapaamuurari-sormus. Teksasilaisen pikkukaupungin seriffi Sam Deeds (Cooper) päättelee jäännösten kuuluvan vuosikymmeniä sitten kadonneelle edeltäjälleen, vihatulle ja korruptoituneelle Charlie Wadelle (Kristofferson). Tapauksen tutkiminen vie Samin muidenkin haudattujen salaisuuksien äärelle, ja pienen rajakaupungin mysteerit paljastuvat yksi kerrallaan.

John Saylesin (1950─) käsikirjoittama ja ohjaama murhamysteeri punoo monimutkaisia juonia. Tarina on synkkä, humoristinen, parodisoiva ja herkullisen polveileva. Älykäs elokuva sai kriitikot puolelleen: Lone Star oli mainiosta kerronnastaan ehdolla käsikirjoitus-Oscariin, ja enimmäkseen juuri taidokkaan käsikirjoituksensa ansiosta filmi keräsi mukavan määrän menestystä muissakin palkintogaaloissa.

Oivasta suosiostaan huolimatta Lone Star ei ole laisinkaan valtavirtaelokuva, vaan pikemminkin rauhalliseen vähäeleisyyteen ja realismiin luottava indietuotos. Se ei silti tarkoita, etteikö filmissä olisi jännitettä ja toimintaakin. Sykettä pitävät yllä hämmästyttävän saumattomat leikkaukset, joiden avulla mennyt ja nykyhetki kurotaan kiinni toisiinsa. Tyylikäs neo-western pikkukaupungin taakoista, sukupolvien välisistä kuiluista, rasismista, maahanmuutosta ja ihmiselon salatuista puolista!

Pisteytys: 8/10