 |
| Hello, beautiful. |
Joulukalenteri saapuu kotoisan tutulle 2000-luvulle! Vuonna 2005 kauhisteltiin Muhammed-pilapiirroksia, Lontoon terrori-iskuja ja monia luonnonmullistuksia: vuoden alussa mieliä painoi edellisjoulun tsunamituho ja syksyllä puhutti hurrikaani Katrinan aiheuttama kriisi. Sen sijaan harva oli vielä kuullut helmikuussa perustetusta Youtube-videopalvelusta, jonka suuri läpimurto koitti vasta lähitulevaisuudessa. Muita kaksikymppisiä ajanvietepaikkoja ovat muun muassa Kampin kauppakeskus ja Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Onnenruusut kaikille juhlakaluille!
Ohjannut Jim Jarmusch
Ranska & USA 2005, 106 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Bill Murray, Jessica Lange, Sharon Stone
Don Johnston (Murray) on mies, jonka rakkauselämässä on tapahtunut paljon. Kun viimeisin heila jättää Donin kuin nallin kalliolle, tuo posti mukanaan salaperäisen kirjeen. Selviää, että jossain on aikuinen poika, joka kenties etsii Donia paraikaa. On aika aloittaa kipeä matka, jonka tavoitteena on kohdata menneisyys ja avoinna oleva tulevaisuus.
Jim Jarmuschin traaginen ja silti hienovaraisen koominen draama käsittelee menettämistä. Elämä monine hetkineen on lipunut naistenmiehenä tunnetun Don Johnstonin sormien välistä, eikä hän lopulta saa otetta oikein mistään. Vaaleanpunaisissa väreissä hempeilevä filmi lämmittää sydäntä, eikä tyyliä pintapuolisesti uskoisi Jarmuschin elokuvaksi. Elokuvassa on kepeyttä ja jopa valtavirtaisuutta, mutta pohjavireessä on ohjaajan tyylille uskollista vinoutta.
Vähäeleinen Broken Flowers tekee vaikutuksen. Avoimeksi jäävän tarinan ja ruusuisen estetiikan lisäksi mieleen painuvat etiopialaisen jazzmuusikko Mulatu Astatken hienot sävellykset, jotka luovat hauskan eläväistä kontrastia Bill Murrayn lakoniseen perusluonteeseen. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva kilpaili Kultaisesta palmusta ja palkittiin lopulta Grand Prixillä.
Pisteytys: 8/10
Jim Jarmuschin traaginen ja silti hienovaraisen koominen draama käsittelee menettämistä. Elämä monine hetkineen on lipunut naistenmiehenä tunnetun Don Johnstonin sormien välistä, eikä hän lopulta saa otetta oikein mistään. Vaaleanpunaisissa väreissä hempeilevä filmi lämmittää sydäntä, eikä tyyliä pintapuolisesti uskoisi Jarmuschin elokuvaksi. Elokuvassa on kepeyttä ja jopa valtavirtaisuutta, mutta pohjavireessä on ohjaajan tyylille uskollista vinoutta.
Vähäeleinen Broken Flowers tekee vaikutuksen. Avoimeksi jäävän tarinan ja ruusuisen estetiikan lisäksi mieleen painuvat etiopialaisen jazzmuusikko Mulatu Astatken hienot sävellykset, jotka luovat hauskan eläväistä kontrastia Bill Murrayn lakoniseen perusluonteeseen. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva kilpaili Kultaisesta palmusta ja palkittiin lopulta Grand Prixillä.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti