 |
| The world is yours. |
Paluu vuoteen 1995 kuulostaa eurodiskolta: Aikakoneelta, Scatman Johnilta ja Movetronilta, ellei sitten käännä radiota muille kuin uunituoreen Kiss FM:n tai NRJ:n taajuuksille. Jos muistaa kuunnella uutisiakin, tietää, että Suomi astui vuoden alussa EU-aikaan. Olipa uutisissa myös Bosnian sotaa ja Suomen eduskuntavaaleja, joiden punasävyisessä tuloksessa näkyi pettymys lama-ajan porvarihallitukseen.
Vuonna 1995 elettiin vielä tukevasti yhteisöllistä televisioaikaa: ruutujen ääreen houkuttelivat muun muassa uutuusohjelmat Kotikatu ja nuorisomusalle omistautunut räväkkä Jyrki sekä toukokuussa koettu jääkiekon MM-huuma. Mutta jos radio ja televisio eivät vielä riittäneet, tietokoneetkin yleistyivät ja päivänvalon näki legendaarinen Windows 95 -käyttöjärjestelmä. Toisille moiset teknologiat olivat haaveita vain. Karuun todellisuuteen saatelkoon päivän ranskalaiselokuva!
Ohjannut Mathieu Kassovitz
Ranska 1995, 98 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Vincent Cassel, Hubert Koundé, Saïd Taghmaoui
Ranskalaislähiöissä kuohuvat mellakat, eikä poliisiväkivalta liennytä vihaisia liekkejä. Kolmen nuoren karu arki kärjistyy, kun heidän ystävänsä saa poliisin luodista pikkunäpistyksen vuoksi. Elokuva seuraa vuorokauden verran vihan, surun ja levottomuuden purkauksia. Katuelämän kasvattamat jengiläiset hautovat kostoa ja haaveilevat paremmasta tulevaisuudesta.
Vavahduttava draamaelokuva ei tunnu kolmekymppiseltä, sillä sen aihe on edelleen niin ajankohtainen. Elokuvan tapahtumasarjalla on hienoista pohjaa monissa tositapahtumissa, eivätkä nuorten kohtalot vaikuta muutenkaan kovin tuulesta temmatuilta mielikuvitustarinoilta. Aitous puhuttelee ja harkitusti käytetyt tehokeinot alleviivaavat vähäosaisten nuorten näköalatonta elämää. Onko heitä varten olemassa muuta kuin ainainen pelko ja viha? Odotetaanko heiltä mitään muuta?
Viha sai ilmestyttyään suurta suosiota kotimaassaan Ranskassa. Mathieu Kassovitz palkittiin ohjaustyöstään Cannesissa ja lisää pystejä tuli Césareista. Muuallakin maailmassa mainetta on tullut. Elokuva toivottavasti pysyy edelleen pinnalla, sillä levottomuuksien ajat ovat käynnissä ja edessä. Köyhyyden ja rasismin tie näyttäytyy juuri tällaisena epätoivon umpikujana.
Pisteytys: 8/10
Vavahduttava draamaelokuva ei tunnu kolmekymppiseltä, sillä sen aihe on edelleen niin ajankohtainen. Elokuvan tapahtumasarjalla on hienoista pohjaa monissa tositapahtumissa, eivätkä nuorten kohtalot vaikuta muutenkaan kovin tuulesta temmatuilta mielikuvitustarinoilta. Aitous puhuttelee ja harkitusti käytetyt tehokeinot alleviivaavat vähäosaisten nuorten näköalatonta elämää. Onko heitä varten olemassa muuta kuin ainainen pelko ja viha? Odotetaanko heiltä mitään muuta?
Viha sai ilmestyttyään suurta suosiota kotimaassaan Ranskassa. Mathieu Kassovitz palkittiin ohjaustyöstään Cannesissa ja lisää pystejä tuli Césareista. Muuallakin maailmassa mainetta on tullut. Elokuva toivottavasti pysyy edelleen pinnalla, sillä levottomuuksien ajat ovat käynnissä ja edessä. Köyhyyden ja rasismin tie näyttäytyy juuri tällaisena epätoivon umpikujana.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti