tiistai 14. joulukuuta 2021

LUUKKU 14 ─ 50 vuotta sitten (Kauhun kilometrit, 1971)

There you are, right back in the jungle again.

50 vuotta sitten oli melkoinen väkivaltafilmien kultavuosi. Ensi-iltansa saivat muun muassa Kellopeliappelsiini, Kovaotteiset miehet, Likainen Harry sekä Olkikoirat. Päivän elokuvassakaan ei kuolemanpelolta säästytä, mutta vastapainoksi lienee syytä muistella hieman lempeämpiä vuoden 1971 elokuvia. Joulusesonkiin sopinee perhe-elokuva Jali ja suklaatehdas ja omanlaistaan, mustan huumorin kuorruttamaa lempeyttä tarjoaa Harold ja Maude. Vuoden 1971 katsotuin elokuva Viulunsoittaja katolla vie myös kauas toiminnantäyteisistä räjähdyksistä. Jos kaahailusta ei kuitenkaan saa tarpeekseen, päivän elokuvan ohella kaaraklassikko Two-Lane Blacktop vie toisenlaiselle ajomatkalle puolen vuosisadan takaisiin maisemiin.

 
Duel - Kauhun kilometrit
Ohjannut Steven Spielberg
USA 1971, 90 min.
Trilleri, Toiminta
Pääosissa: Dennis Weaver
 


Kauhun kilometrit on Steven Spielbergin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Elokuva on saanut inspiraationsa Playboyssa julkaistusta tosipohjaisesta tarinasta, jossa rekkakuskilla napsahti. Spielbergin käsittelyssä kasku kasvoi lähes täydeksi kauhuksi, joka saa suosimaan junamatkustamista. Elokuva noteerattiin jo aikanaan, sillä pienellä budjetilla televisiolevitykseen tehty elokuva keräsi kiitosta, pääsi teatterilevitykseen Euroopassa ja vauhditti lupaavan ohjaajan uraa.
 
Elokuvan päähenkilö David Mann (Weaver) on matkalla kaupungista toiseen, sillä hänen on ehdittävä tärkeään tapaamiseen. Matkan varrella eteen pölähtää hirveää löyhkää tupruttava säiliörekka, joka matelee Davidin tiellä. Kiireinen David saa tuota pikaa huomata, että ohitus oli virhe: hitaalta näyttävästä rekasta löytyykin turbovaihde ja takaa-ajon piina vie molemmat kuskit kuolemanvaaraan.

Maantieraivosta kertovan elokuvan idea on suorastaan nerokas, sillä yksinkertaisesta takaa-ajosta rakentuu melkoisen piinallinen trilleri. David-parkaa jahtaavasta rekkakuskista vilahtaa vain käsi ─ itse auto kasvaa persoonaksi ja tarinan varsinaiseksi kasvottomaksi pahikseksi. Elokuvassa ei myöskään liikoja jaaritella, vaan hahmoja ja puhetta on varsin vähän. Romurauta ja maantiepöly puhukoon puolestaan! Jännityselementeissä on kiehtovasti jo jotain samaa kuin Spielbergin ensimmäisessä hittielokuvassa Tappajahaissa (1975), vaikka kokonaisuus ei vielä olekaan aivan yhtä mestarillinen.

Pisteytys: 7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti