Toy Story ─ leluelämää (1995)

Ohjannut John Lasseter

USA 1995, 81 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia, Draama

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen

To infinity, and beyond!

Andy-pojan huoneessa on laatikoittain leluja, jotka elävät salaa aivan omaa elämäänsä. Joukon tähti on cowboy-nukke Woody (Hanks), mutta suosikkilelun asemaa marssii uhkaamaan avaruusrangeri Buzz Lightyear (Allen). Toy Story on asetelmaltaan hauskan leikkisä, mutta tarinassa on vakavaakin draamaa ja pohdintaa niin ystävyydestä kuin yksin jäämisestäkin.

Toy Story on ensimmäinen täysin tietokoneella animoitu kokopitkä elokuva. Leluseikkailu on edelleen kivan näköinen, vaikka tietokoneanimaation kehityksen väkisin huomaakin. Toy Story palkittiin teknisestä edistyksellisyydestään erikois-Oscarilla, animaatio-Oscaria ei vielä 1990-luvulla jaettu. Toy Story on merkittävää animaatio-historiaa myös siksi, että se oli Pixarin ensiteos. Tämän vuosituhannen aikana Pixarista on kehittynyt merkittävä animaatiostudio, jonka tunnettavuutta lisäsi Disney-imperiumiin liittäminen vuonna 2006. Toy Story -sarja lienee studion suurin menestystarina.

Ilmestymisvuotensa jättihitiksi kohonnut Toy Story on vuosien varrella poikinut monenlaisia oheistuotteita, joista merkittävimmät ovat kolme erinomaisesti menestynyttä jatko-osaa (1999, 2010, 2019). Saagan menestyksen avain perustuu huolelliseen työhön, jolla jokainen osa on luotu. Jo ensimmäisen Toy Storyn vahvuus on mainio käsikirjoitus. Elokuva kestää monta katselukertaa ja easter egg -yllätysten bongailusta saa lisäpontta uusintoihin: vasta tällä ties kuinka monennella katselulla älysin, että painajaismaisen naapuritalon lattia on suoraan Hohdon (1980) Overlook-hotellista.

Pisteytys: 8/10

The Lion King ─ Leijonakuningas (1994)

Ohjannut Roger Allers & Rob Minkoff

USA 1994, 88 min.

Animaatio, Seikkailu, Draama, Musikaali

Pääosissa: Matthew Broderick, Jeremy Irons, James Earl Jones

 

Hakuna matata!

 

Disneyn menestysanimaatio Leijonakuningas kertoo Simba-leijonasta (Broderick), joka on Jylhäkallion tuleva kruununperijä. Tulevaisuus on uhattuna, kun ilkeä vallananastaja Scar (Irons) ajaa jellonan pakosalle. Afrikan runsaaseen luontoon sijoittuva seikkailu ampaisi välittömästi katsojatilastojen kärkeen ja Leijonakuninkaasta tuli vuoden 1994 tuottoisin elokuva. Menestystä auttoi tehokas lapsille suunnattu markkinointi, ja lelukauppojen hyllyt olivat tuota pikaa notkollaan Leijonakuningas-tavaraa.

Leijonakuninkaan tarina on yksinkertainen ja tuttu jo Shakespearen ajoilta. Kerronta hyödyntää syviä tunteita ja ajattomia teemoja ─ on kohtalokkaita menetyksiä, oman paikkansa etsimistä ja varttumista aikuiseksi, vastuuseen kasvamista. Tragediaa kevennetään komedialla, josta vastaavat monet humoristiset sivuhahmot. Hitunen romantiikkaakin liikenee. Hans Zimmerin jylhät sävellykset sekä Elton Johnin ja Tim Ricen laulut ovat mahtavia, Disneyn parhaimmistoa. Juuri musiikeistaan elokuva palkittiin kahdella Oscarilla.

 

Olin Leijonakuninkaan ilmestyessä niin optimaalisessa kohdeiässä, etten voi olla suhtautumatta elokuvaan lämpimän nostalgisesti. Elokuvan poikimia myöhempiä tuotoksia en ylistä yhtä varauksetta, mutta niidenkin joukossa on onnistumisia. Ennen kaikkea koko Leijonakuningas-franchise on osoittautunut varsinaiseksi rahasammoksi: elokuvalle on tehty muun muassa pari jatko-osaa, spin-off -sarja, Broadway-musikaali sekä videopeli, ja viimeisin tulokas Leijonakuninkaan elämän tiellä on realistisen näköinen mutta kömpelö uusintaversio Leijonakuningas (2019). Tavaramerkiksi muuttuneen elokuvan suosiolle ja jatko-osille ei näy loppua, mutta alkuperäiselle on vaikea vetää vertoja.

Pisteytys: 9/10

Clerks ─ Tiskirotat (1994)

Ohjannut Kevin Smith

USA 1994, 92 min.

Komedia

Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson

I'm not even supposed to be here today!

Tiskirotat seuraa pikkukaupan tiskillä työskentelevän Danten (O'Halloran) ja videovuokraamon sällin Randalin (Anderson) tavallista arkipäivää. Vastuuton töissä laiskottelu johtaa hupaisiin tilanteisiin, eikä mokailevaa kaveria jätetä edes sakkojen takia. Työt hoituvat vasemmalla kädellä, mutta sitäkin enemmän kaverukset puivat katsomiensa elokuvien tapahtumia ja ennen muuta rakkauselämän viimeisimpiä käänteitä.

Pikkubudjetin kaverikomedia kohosi tuota pikaa yllättävän suureen suosioon ja elokuva palkittiin Sundancen Grand Jury -palkinnolla. Menestyksen syy pohjautuu hauskasti käsikirjoitettuihin hahmoihin ja tunnelman aitouteen. Parikymppisyyden tunnelmat ovat tunnistettavia ja varsin ajattomia. Nuorten vetelehtimisestä tulee mieleen varhaisempi joutilaisuuskomedia Slacker (1990), mutta Tiskirotat on kuitenkin kaksikosta juonellisempi kokonaisuus.

Tiskirotat muodostui kulttielokuvaksi, joten kaupassa notkuvien nuorten tarina jatkui monissa muissa elokuvissa, jotka eivät kuitenkaan olleet suoraa jatkoa tälle filmille. Varsinaisen jatko-osansa elokuva sai vasta reilua vuosikymmentä myöhemmin, ja harvinaista kyllä, Tiskirotat II (2006) menestyi esiosansa tapaan mukavasti. Hassuttelusaaga ei vielä ole tullut päätökseensä, sillä sarjan kolmas elokuva on saava ensi-iltansa vuonna 2022.

Pisteytys: 7/10

Pulp Fiction ─ Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA 1994, 154 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Samuel L. Jackson, John Travolta, Bruce Willis, Uma Thurman

Say 'what' again, I dare you!

Quentin Tarantino teki läpimurtonsa omaperäisellä verilöylyfilmillään Reservoir Dogs (1992), jonka suosion myötä seuraavan elokuvan panokset kasvoivat. Odotukset lunastettiin, sillä Pulp Fiction muistuttaa tyydyttävällä tavalla edeltäjäänsä, mutta on juoneltaan vielä kutkuttavampi ja kaikin puolin hiotumpi. Tarantinomaiset elementit ovat paikoillaan: jännitteet rakentuvat herkullisesti ja kaikessa on mukana roima silaus mustaa, roisia huumoria. Populaarikulttuurin lainat istuvat tarinaan tyylillä.

 

Pulp Fiction kertoo epälineaarisessa järjestyksessä kolme tarinaa, jotka kietoutuvat lopulta toisiinsa. Uraansa lopetteleva nyrkkeilijä (Willis) sekaantuu rikollisiin bisneksiin. Toisaalla pari kriminaalia (Jackson & Travolta) kuljettavat mystistä salkkua ja seikkailevat kumpikin tahoillaan. Tarinankerronta on mestarillista, sillä hahmojen persoonat sekä tapahtumien syyt ja seuraukset paljastetaan katsojalle vähittäisinä vihjeinä ja esimerkiksi näennäisesti järjettömän dialogin kautta.

 

Mehukas elokuva voitti ansaitusti Oscarin käsikirjoituksestaan ja Cannesissa Tarantinolle ojennettiin Kultainen palmu. Pulp Fiction muodostui nopeasti yhdeksi 1990-luvun ikonisisimmista elokuvista, josta on riivitty läjäpäin analyyseja ja ideoita toisiin filmeihin. Tarantinon ohjausprojektit jatkuivat huumaavassa nosteessa, John Travolta sai hiipuvalle uralleen uutta puhtia ja räävitön Samuel L. Jackson teki lopullisen läpimurtonsa. Melkoinen merkkiteos!

Pisteytys: 9/10

Four Weddings and a Funeral ─ Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)

Ohjannut Mike Newell

Iso-Britannia 1994, 117 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Hugh Grant, Andie MacDowell

 

Fuck-a-doodle-doo!

 

Charles (Grant) kiertää ystäviensä häissä, mutta omaa pysyvää heilaa miekkonen ei ole löytänyt. Eräissä juhlissa Charles iskee silmänsä amerikkalaisvieraaseen Carrieen (MacDowell) ja kipinä johtaa yhden yön suhteeseen. Kaksikon rakkaustarina ei yllättäen otakaan laantuakseen, vaikka lemmenleikkien välillä on kokonainen valtameri ja lopulta esteeksi muodostuvat Carrien häät.
 

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on lempeän ironinen elokuva, joka loi vuosiksi suuntaviivat brittiläiselle romanttiselle komedialle. Elokuvan käsikirjoittanut Richard Curtis vastasi sittemmin monista lajin klassikoista kuten hieman tätä filmiä tasapainoisemmasta Notting Hillistä (1999) tai toisaalta siirappisemmasta joulufilmistä Rakkautta vain (2003). Elokuvat tunnetaan lämpimästi piikittelevästä sävystään, peribrittiläisistä maisemista sekä usein kotimaalleen ominaisista luokka-asetelmista, jotka usein päätyvät pienen kujeilun kohteeksi.

 

Onnistuneen käsikirjoituksen ohella elokuvan parasta antia on Hugh Grantin läpimurtorooli, jonka toistamisesta on sittemmin tullut suorastaan Grantin maneeri. Vastinpari Andie MacDowell ei sen sijaan onnistu pistämään parastaan ja pääparin kemia jää paperisen tuntuiseksi. Tästäkin huolimatta elokuvasta tuli valtaisa yleisömenestys, eikä filmi jäänyt osattomaksi palkintogaaloissakaan. Erityisen hyvin Neljät häät ja yhdet hautajaiset menestyi Baftoissa, josta teos voitti muun muassa parhaan elokuvan pystin.

Pisteytys: 6/10

Muriel's Wedding ─ Tahdon naimisiin (1994)

Ohjannut P.J. Hogan

Australia & Ranska 1994, 106 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Toni Collette, Rachel Griffiths, Bill Hunter

I've always wanted to get married.

Muriel Heslop (Collette) rakastaa häitä, mutta saako hän koskaan sulhoa? Suurimmaksi esteeksi onnen tielle asettuvat Murielin pinnalliset kaverit, joiden joukkoon omalaatuinen Abba-fani Muriel ei tunne mahtuvansa. Niinpä nuori nainen jättää ahdasmielisen kotikaupunkinsa taakseen ja kokeilee siipiään suurkaupungin sykkeessä. Lopulta sulho löytyy, mutta enää puuttuu vain rakkaus.

Tahdon naimisiin on australialainen hittielokuva, joka nousi kansainväliseen menestyksekseen. Elokuva toi läpimurron nuorelle päätähdelleen Toni Collettelle, jonka räväkkä roolisuoritus on mainion antaumuksellinen. Elokuva muistetaan runsaista Abba-musiikeistaan ja niiden ansiosta filmistä on sittemmin tehty musikaaliversio teatterilavalle. Jos sattuu olemaan Mamma Mia! (2008) -elokuvan fani, Tahdon naimisiin lienee näkemisen arvoinen.

Kevyillä sävelmillä ryyditetty romanttinen komedia on tunnelmaltaan hullunkurinen, mutta elokuva käsittelee silti vakavia teemoja: erilaisuutta, porukkaan kuulumisen tarvetta, oman äänen löytämistä ja rakkaudenkaipuuta. Pikkukaupungeissa varttuneille Tahdon naimisiin saattaa tarjota samaistumispintaa! Vaikka elokuva yhdistää onnistuneesti draamaa ja komediaa, juoni poukkoilee makuuni turhan epärytmikkäästi. Kumma tunnelma ei aivan valloittanut minua puolelleen, mutta ainakin elokuva jää mieleen. Tahdon naimisiin pitää sisällään ripauksen samaa tunnelmaa kuin Baz Luhrmannin räiskyvä tanssiparodia Strictly Ballroom - kielletyt askeleet (1992). 1001-listalta löytyvien erikoisten aussielokuvien ysäriputken täydentää vielä Priscilla - aavikon kuningatar (1994).

Pisteytys: 6/10

Forrest Gump (1994)

Ohjannut Robert Zemeckis

USA 1994, 142 min.

Draama

Pääosissa: Tom Hanks, Robin Wright, Gary Sinise, Sally Field

Run, Forrest! Run!

 

Hittielokuva Forrest Gump kertoo tavallisen-erikoisesta miehestä nimeltä Forrest Gump (Hanks). Bussipysäkillä elämäntarinaansa kertovan Gumpin vaiheet ovat vieneet Alabamasta Vietnamiin, katkarapualuksen kyytiin ja valtameren rannalta toiselle. Yhdysvaltain lähihistoriaa simppelisti kertaava elokuva ei ollut aikanaan ainoastaan valtaisa yleisömenestys, vaan Forrest Gump keräsi myös kasan palkintoja: Oscareiden 13 ehdokkuudesta tärähti kuusi voittoa (mm. paras elokuva).

 

Lämminhenkisen draaman sankari on yksinkertainen ja suoraselkäinen mies, joka pystyy haasteista huolimatta mihin tahansa ─ Tom Hanks on Gumpina tyypillisen turvallisessa roolissaan, joka vakuuttaa katsojalle kaiken päättyvän lopulta hyvin. Elokuva on toiveikkuudessaan lähes sadunomainen ja lempeää todellisuuspakoa. Forrest Gump linkittyy hauskasti todellisiin tapahtumiin, sillä Gump päätyy sattumalta osaksi historiallisia merkkihetkiä. Hanksin hahmo on ujutettu vanhoihin arkistopätkiin teknisesti taitavasti, ja ilmestyessään elokuvaa kiiteltiin myös efekteistään.

 

On täysin makukysymys, kuinka hyvin elokuvan siirappista sentimentaalisuutta sietää. Olen liian kyynikko rakastaakseni Forrest Gumpia varauksetta, mutta oikeassa mielentilassa elokuvan lämpö tuntuu kutsuvalta ja taitavasti rakennettu tarina vie helposti mennessään. Kerrontaan sisäänrakennettu konservatiivisuus hiertää silti kiusallisesti parhaassakin sadunkaipuussa. Esimerkiksi Gumpin heila Jenny (Wright) esitetään huonosta päätöksestä toiseen säntäilevänä kärsivänä hippinä, mutta armeijassa palvellut Gump menestyy elämässään ylempiään tottelemalla. Elokuvan sävy ei ole silti tarkoituksellisen syyttävä ja siten nihkeääkin arvomaailmaa sietää.

Pisteytys: 7/10