Glory (1989)

Ohjannut Edward Zwick

USA 1989, 122 min.

Historia, Sota, Draama

Pääosissa: Matthew Broderick, Denzel Washington, Morgan Freeman, Cary Elwes

If I should fall, remember what you see here.

Tositapahtumiin perustuva Glory kertoo Yhdysvaltain sisällissodassa taistelleesta, ensimmäisestä mustien muodostamasta rykmentistä. Vapaaehtoisista koostuneen joukon vaiheita seurataan eversti Robert Gould Shawn (Broderick) kautta. Rotuennakkoluuloilta ei vältytä sotakenttien kummallakaan puolella, kun ennennäkemätön joukko pyrkii armeijan varusteisiin ja opettelee tantereiden tavoille.

Patrioottinen Glory kuvastaa sisällissotaa kunnian, rohkeuden ja isänmaallisuuden näkökulmasta. Tarina yrittää sanoa jotain rotusorrosta ja rasismista, mutta ei tunnu ymmärtävän aihettaan riittävästi. Joukko mustia asettuu entisten sortajiensa tykinruuaksi ja pääosassa on valkoinen, ihmeellisen suvaitsevainen sankari ─ kenties tämä asetelma ei vielä 1980-luvulla näyttäytynyt yhtä latteana eleenä kuin nykypäivänä. Joitakin hyviä hetkiä elokuvassa toki on, mutta teemoista ja tarinasta saisi irti huomattavasti enemmän.

Varsinkin kotimaassaan Glory on yksi arvostetuimpia Yhdysvaltain sisällissotaa käsitteleviä elokuvia. Teos palkittiin aikanaan muun muassa kolmella Oscarilla: kuvaus- ja äänipalkintojen ohella voiton sai hyvästä sivuroolistaan Denzel Washington. Hänen lisäkseen Morgan Freeman tekee aivan pätevän suorituksen, mutta muut hahmot hieman hukkuvat ennalta-arvattavan tarinan syövereihin ja taistelukentän surkeisiin liejukuoppiin. Niin puiseva kuin elokuva onkin, on sen tarinassa potentiaalia. Uusintaversio voisi olla pureva, mutta liekö elokuva Yhdysvalloissa liian rakastettu klassikko jo sellaisenaan?

Pisteytys: 4/10

A Fish Called Wanda ─ Kala nimeltä Wanda (1988)

Ohjannut Charles Crichton

Iso-Britannia & USA 1988, 108 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Kevin Kline, John Cleese, Michael Palin

Will you leave immediately, please?

Rikollispariskunta Wanda Gershwitz (Curtis) ja Otto West (Kline) matkaa Yhdysvalloista Lontooseen timanttikeikalle. Ryöstö menee nappiin brittiläisten kollegoiden avustuksella, mutta saaliin jakaminen muuttuu täydeksi hulinaksi. Juonikas Gershwitz ja äkkipikainen West yrittävät kaapata koko potin itselleen, mutta mokomat engelsmannit ovat tehneet varalleen vastaavia suunnitelmia. Minne saalis on piilotettu ja kuinka saadaan ryöstön ainoa silminnäkijä hengiltä?

Kala nimeltä Wanda on komediaklassikoksi kohonnut teos, jonka huumori pohjautuu jo itsessään klassikoihin: elokuvan muikein ansio on yhdistellä kerronnassaan brittikomedian tyylejä usealta vuosikymmeneltä. Tekijätiimissä on Monty Python -komediaryhmän jäseniä, joiden pirskahtelevat hulluttelut saavat tarinan kulkemaan sulavasti aivan mihin suuntaan tahansa. Elokuvan ohjaaja Charles Crichton (1910─1999) puolestaan loi uransa komedioistaan maineikkaassa Ealing-studiossa. Uransa helmet Crichton loi 1950-luvulla (esim. rikoskomedia Varastin miljoonan, 1951).

 

Suureen menestykseen kohonnut Kala nimeltä Wanda vetosi mainiosti myös 1980-lukulaiseen yleisöön. Vaikka kerronnassa luotetaankin perinteisiin, elokuva ei silti ole mikään muinaisjäänne. Nykypäivästä katsoen muutamat pikkuvitsit tai hahmojen ominaispiirteet eivät enää naurata, mutta kokonaisuutena elokuva on yhä varsin hilpeä. Kala nimeltä Wanda luottaa huumorissaan sopivan yllätyksellisiin hahmoihin ja tarinan vallattomiin käänteisiin. Vitsit syntyvät hahmojen ominaisuuksista ja sattuvasta sanailusta, eikä slapstick-henkistä toilailuakaan tyyten vieroksuta. Toimiva resepti edelleen.

Pisteytys: 8/10

Dangerous Liaisons ─ Valheet ja viettelijät (1988)

Ohjannut Stephen Frears

USA & Iso-Britannia 1988, 119 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Glenn Close, John Malkovich, Michelle Pfeiffer, Uma Thurman

Vanity and happiness are incompatible.

 

Markiisitar Isabelle de Merteuil (Close) punoo juonia ex-puolisonsa päänmenoksi. Apua hän saa ystävältään varakreivi Sébastien de Valmontilta (Malkovich), joka on tunnettu naistenmies. Valmont ryhtyy pivartelemaan Merteuilin entisen heilan tulevaa vaimoa, nuorta ja hyväuskoista Cécile de Volangesia (Thurman). Merteuilin ja Velmontin juonet paisuvat ja muuttuvat katalaksi ihmissuhdepeliksi, jossa kenenkään tunteita ei säästellä.

Valheet ja viettelijät perustuu Pierre Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin Vaarallisia tunteita (1782). Teos on saanut useita näyttämö- ja elokuvasovituksia, joista tämä teos lienee nykypäivänä tunnetuin. Nimekäs on myös myöhempi teinileffa Julmia aikeita (1999), joka tuo tarinan nykyaikaan. Kertomuksessa korostuvat ihmisten hyveet ─ sekä niiden totaalinen puute. Kiehtovasti kieroileva pukudraama sijoittuu loisteliaisiin kartanoihin, joissa 1700-luvun elosteleva ranskalaiseliitti pääsee elementtiinsä. Elämän puitteet ovat komeita, mutta elo on silti tyhjää ja tunnekylmää.

 

Pääosia näyttelevien Glenn Closen ja John Malkovichin roolisuoritukset ovat viihdyttävän viekkaita ja sivuosissakin nähdään onnistuneen naiiveja, kärsiviä sekä hupsuja hahmoja. Hyvillä persoonilla täytetty tarina etenee jouhevasti ja juonenkäänteissä on sopivasti jännitystä, vaikka jonkin verran elokuvaa olisi voinut tiivistääkin. Hyvin menestynyt Valheet ja viettelijät keräsi palkintoja ympäri maailmaa ja Oscareitakin tuli kolme: nasevasta käsikirjoituksesta sekä komeista puvuista ja lavastuksista.

Pisteytys: 7/10

The Thin Blue Line ─ Johtolanka (1988)

Ohjannut Errol Morris

USA 1988, 101 min.

Dokumentti, Rikos

 

It takes a great prosecutor to convict an innocent man.

 

Vuonna 1976 poliisi ammutaan Dallasissa. Alkaa erikoinen oikeudenkäynti, jossa mies nimeltä Randal Adams tuomitaan ensin kuolemanrangaistukseen, joka muutetaan myöhemmin elinkautiseksi. Vuonna 1989 Adams lopulta vapautetaan syyttömänä, sillä oikeudenkäynnissä vilisi vääriä valoja ja harhaan vieviä johtolankoja. Mitä todella tapahtui?

Johtolanka yhdistelee murhatapaukseen liittyvien ihmisten haastatteluja ja niiden dramatisointeja. Varsinaista kertojaääntä ei kuulla, vaan tapauksen lukuisat osalliset aina silminnäkijöistä syytetyihin pääsevät ääneen näkemyksineen. Pikkutarkasti aihettaan tutkiva dokumentti tempaa helposti mukaansa ja Philip Glassin musiikit viimeistelevät hypnoottisen vaikutelman.
 

Errol Morrisin uraauurtava dokumentti ei välttämättä ensin tunnu rakenteeltaan kummoiselta, sillä vaikkapa Netflixistä löytyy liuta samalla kaavalla tehtyjä true crime -elokuvia ja sarjoja. Johtolanka on kuitenkin selvästi lajinsa ensimmäinen. Filmi sai aikanaan sekä kehuja että moitteita erikoisesta tavastaan kertoa tarinaa: fiktiiviset otokset johtivat siihen, ettei elokuva päässyt dokumenttisarjan Oscar-ehdokkaaksi. Ansiokasta Johtolangassa on sekin, että dokumentti lopulta vaikutti mystiseksi jääneen rikosjutun totuuden paljastumiseen vielä yli vuosikymmen oikeudenkäynnin jälkeen.

Pisteytys: 8/10

Bull Durham ─ Vamppi ja veteraani (1988)

Ohjannut Ron Shelton

USA 1988, 108 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Kevin Costner, Tim Robbins, Susan Sarandon

 

You throw the ball, you catch the ball, you hit the ball.

 

Durham Bulls on alasarjassa pelaava baseball-joukkue, jonka innokas fani Annie Savoy (Sarandon) kannustaa pelaajia omalaatuisella tavallaan. Joka vuosi Annie ryhtyy lemmensuhteeseen yhden pelaajan kanssa, mutta tällä kertaa valinta osoittautuu vaikeaksi. Nuori ja lupaava syöttäjä Ebby (Robbins) kaipaisi koulintaa, mutta toisaalta Annieta kiehtoo joukkueen veteraani Crash (Costner).

Vamppi ja veteraani on tasapainoinen komedia, jossa on ripaus aivan pätevää draamaakin. Tarina tuumiskelee tavallisen ihmisen unelmia ja haaveita. Minor leaguessa tosissaan pelaavien miekkosten tähtäin olisi tietenkin ammattilaisuus isoilla kentillä, mutta toisten kohdalla juna on jo mennyt menojaan ja joillekin näytön paikka tuskin tulee koskaan. Ymmärtääkö nuori Ebby hyödyntää oman potentiaalinsa vai jääkö hänkin ikuisesti pikkukenttien vangiksi?

Kevyessä baseball-leffassa on hyviä teemoja, mutta tarina etenee hieman epätasaisesti. Käsikirjoitus edustaa aikaansa, ja varsinkin Annie olisi kenties nykypäivän versiossa erilainen hahmo. Ilahduttavaa toki on, ettei Annie ole pelkkää miesten silmille tarkoitettua pintaa, vaan hyvin omapäinen ja itsenäinen nainen sekä koko shown tarinankertoja. Aikanaan hyvin menestynyt Vamppi ja veteraani on jokusista heikkouksistaan huolimatta edelleen arvostettu urheilukomedia, joskin sen viehätys taatusti on suurempi baseballin parissa varttuneille.

Pisteytys: 6/10

The Accidental Tourist ─ Yksinäinen matkailija (1988)

Ohjannut Lawrence Kasdan

USA 1988, 121 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: William Hurt, Geena Davis, Kathleen Turner, Bill Pullman, Amy Wright

 

In travel, as in most of life, less is invariably more.

Macon (Hurt) kirjoittaa työkseen matkaoppaita mukavuudenhaluisille liikemiehille, jotka eivät odota reissuiltaan yllätyksiä tai kulttuurielämyksiä. Macon elää opetuksiensa mukaan, harmaata ja sisäänpäinkääntynyttä elämää. Lapsensa kuoleman ja avioeronsa jälkeen mies muuttuu alati sulkeutuneemmaksi, kunnes elämään pölähtää innokas koirankouluttaja Muriel (Davis). Maconin koira oppii paremmille tavoille ja mies itse saa oppitunnin rakkaudesta ja tunteiden näyttämisestä.

Anne Tylerin romaaniin Onnellinen matkamies (1985) perustuva Yksinäinen matkailija kuvaa ihmissuhteiden monimutkaisuutta arkisella otteella. Viehättävän omaperäiset hahmot tekevät filmistä katselun arvoisen: henkilöt on luotu taitavasti ja ehdottomasti pilke silmäkulmassa. Näyttelijävalinnat ja roolisuoritukset ovat niin ikään onnistuneita. Silti ei varsinaisesti yllätä, että elokuva on saanut kenkää 1001-listalta jo kirjan kolmannesta painoksesta vuonna 2005.

 

Yksinäinen matkailija on hieman turhan hidastempoinen ja etäiseksi jäävä elokuva, osin kaiketi sulkeutuneen päähenkilönsä vuoksi. Teos ei ole paras Lawrence Kasdanin ja William Hurtin yhteisistä ihmissuhdedraamoista (vrt. Huuma, 1982 ja Sisärengas, 1982). Yksinäinen matkailija kuitenkin menestyi ilmestyessään kelvollisesti: Geena Davis pokasi räväkän eläväisestä roolistaan Oscarin ja olipa elokuva ehdolla jopa parhaan elokuvan kategoriassa.

Pisteytys: 6/10

Heinäkuun elokuvat 2021

Ensilumi

Ohjannut Hamy Ramezan

Suomi 2020, 82 min.

Draama

Pääosissa: Aran-Sina Keshvari, Shahab Hosseini, Shabnam Bhorbani

Mehdipourien perhe elää vastaanottokeskuksessa, jossa vanhemmat pitävät arjen rutiineita yllä. Lapset ovat jo oppineet suomen kielen, mutta pelko karkoituspäätöksestä häilyy alati mielen perukoilla. Mehdipourien elämää kuvataan lämmöllä, vaikka olosuhteet ovatkin raskaat kestää. Empatia ja inhimillisyys kantavat taitavasti läpi tarinan. Elokuva perustuu löyhästi Hamy Ramezanin omiin lapsuuskokemuksiin.

Pisteytys: 8/10

Hüvasti, NSVL - Näkemiin Neuvostoliitto

Ohjannut Lauri Randla

Viro & Suomi 2020, 91 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen, Elene Baratashvili

Johannes (Kouzmitchev) varttuu Neuvosto-Virossa ja saa kokea lännestä ensi kertaa puhaltavat huumaavat tuulahdukset. Ensimmäinen inkeriläinen elokuva avartaa taitavasti neuvostovirolaista, monikulttuurista yhtenäiskulttuurin arkea idän ja lännen välissä. Aiheesta saisi aika synkänkin draaman, mutta ote on humoristinen: 1990-luvun koittaessa Gorbatsov pussaa barbia! Soundtrack on mainio.

Pisteytys: 8/10

Soul - Sielun syövereissä

Ohjannut Pete Docter & Kemp Powers
USA 2020, 100 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia, Draama

Pääosissa: Jamie Foxx, Tina Fey, Graham Norton

 

 

Tyylikkäässä, Oscar-palkitussa animaatiossa soi elämäniloinen jazz. Intohimoinen muusikko Joe (Foxx) etsii elämän tarkoitusta sävelistä. Harha-askeleen vuoksi miekkonen tupsahtaa kuoleman porttien kautta esipuoleiseen, jossa hän joutuu mentoroimaan elämänilotonta sieluntaimea (Fey). Tarina on perusidealtaan melkein turhankin tuttua Pixaria, mutta kerronta etenee ensiluokkaisesti. Tarinassa on monia lämminhenkisiä oivalluksia, jotka puhuttelevat ainakin länsimaisen ihmisen valinnanvaikeutta ja minuuden etsintää.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Best Worst Movie

Ohjannut Michael Paul Stephenson

USA 2009, 93 min.

Dokumentti

 

 

 

 

 
Troll 2 (1990) on surkeiden kauhuelokuvien aatelia. Kökköydessään hilpeä filmi on hiljalleen noussut melkoiseen kulttimaineeseen, jonka vuoksi elokuvan lapsitähti Michael Paul Stephenson innostui vartuttuaan tutkimaan peikkotörttöilyn suosiota. Siitä syntyi dokumentti kauhuelokuvan kummallisista tekovaiheista ja myöhemmän faniyhteisön riemusta. Lämminhenkisesti toteutettu Best Worst Movie on välillä yhtä hilpeän kummallinen kuin Troll 2 itse.

Pisteytys: 6/10

Narayama bushikô - Narajaman balladi

Ohjannut Keisuke Kinoshita

Japani 1958, 98 min.

Draama

Pääosissa: Kinuyo Tanaka, Teiji Takahashi

Japanilainen ubasute-legenda tarkoittaa vanhusten hylkäämistä syrjäiseen paikkaan kuolemaan. Narajaman balladissa (engl. The Ballad of Narayama) tuo taru on elävää kansanperinnettä, ja erään kylän vanhusten on määrä päätyä Narajama-vuorelle riutumaan elämänsä viimeisiksi ajoiksi. Kauniin teatraalinen estetiikka ja kerrontatyyli sopivat myyttiseen tarinaan. Vuoden 1983 versio samasta leffasta on tunnetumpi ja löytyy 1001-listaltakin, mutta sangen hieno filmi on tämäkin.

Pisteytys: 8/10