The Man Who Knew Too Much - Mies joka tiesi liikaa (1956)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1956, 120 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: James Stewart, Doris Day

You know what is paying for this three days in Marrakech?

Marokossa lomaileva McKennan perhe joutuu keskelle kummaa selkkausta. Keskellä torin tungosta muuan mies horjuu perheen isän Ben McKennan (Stewart) jalkoihin ja sopertaa tälle salaisen viestin. Oudosta kohtaamisesta ei kulu kauaakaan, kun hotellissa tutuksi tullut ystävällinen pariskunta kidnappaa McKennan pariskunnan lapsokaisen.

Alfred Hitchcock oli filmatisoinut saman eriskummalliseksi kääntyvän lomamatkan jo kerran aikaisemminkin. Samanniminen ensiversio oli ilmestynyt vuonna 1934 ja sitä tähditti muun muassa Peter Lorre. Tämä uudempi Mies joka tiesi liikaa on tunnetumpi, toki myös Hitchcockin nimi oli 1950-luvulla jo rutkasti maineikkaampi kuin pari vuosikymmentä aiemmin. Ylipäätään Hitchcockin tuotannossa Mies joka tiesi liikaa ei kuitenkaan ole aivan ykkösteoksia, vaikka sen loppukohtaus Lontoon Royal Albert Hallissa onkin melko ikimuistoinen. Parhaiten elokuvasta tunnetaan sen Oscar-palkittu tunnussävelmä Que sera, sera eli suomalaisittain Kenpä tietäis sen.

Mies joka tiesi liikaa on tutumpaa ja humoristisempaa Hitchcockia kuin samana vuonna ilmestynyt tositapahtumaan pohjaava Väärä mies. Molempia elokuvia kuitenkin yhdistää tavallisen ihmisen joutuminen mitä mielikuvituksellisimmalta tuntuvan rikostapauksen myrskynsilmään. Tämäkin elokuva olisi omiaan ruokkimaan lievää vainoharhaisuutta varsinkin lomamatkoilla!

Pisteytys:

8/10

Marraskuun elokuvat 2017

Jackie
Ohjannut Pablo Larrain
USA 2016, 100 min.
Historia, Draama, Biografia
Pääosissa: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Billy Crudup

Tositapahtumiin perustuvassa draamassa seurataan Jackie Kennedyn (Portman) selviytymiskamppailua julkisuuden paineissa John F. Kennedyn murhan jälkeen. Kerronta pysyttelee intensiivisesti päähenkilössään ja musiikit korostavat tuskallista tunnelmaa oivallisesti. Natalie Portmanin roolityö on varsin onnistunut, samoin 1960-luvun miljöö. Elokuvan saavutukset huomioitiin kolmella Oscar-ehdokkuudella (naispääosa, musiikki, puvustus).

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Passengers

Ohjannut Morten Tyldum

USA 2016, 116 min.

Scifi, Trilleri

Pääosissa: Chris Pratt, Jennifer Lawrence, Michael Sheen

Homestead-alus kuljettaa tuhansia ihmisiä kohti uutta kotiplaneettaa, mutta jotain menee pieleen: Jim (Pratt) herää horroskapselistaan 90 vuotta liian aikaisin. Yksinäinen mies ihastuu koisivaan Auroraan (Lawrence) ja herättää hänet seurakseen. Passengers on kuin creepy Prinsessa Ruusunen avaruuden äärettömyydessä seilaavalla Titanicilla ─ eli aika pöhkö kokonaisuus. Surkeasti käsikirjoitettu leffa hukkaa läjäpäin kiinnostavia ideoita inhimillisyyden tarkastelusta. Jennifer Lawrence sentään on osassaan ihan ok.

Pisteytys: 4/10

The Bucket List - Nyt tai ei koskaan

Ohjannut Rob Reiner

USA 2007, 97 min.

Draama, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Jack Nicholson, Morgan Freeman

Syöpäsairaat papat (Nicholson & Freeman) päättävät kokea sen, mikä elämässä vielä kokematta on. Niinpä parivaljakko lähtee seikkailemaan ympäri maailmaa ämpärilistansa kanssa. Lopputulos on keskinkertainen draamakomedia, joka onneksi ei kestä puoltatoista tuntia pidempään.

Pisteytys: 6/10

The Raven - Korppi

Ohjannut Roger Corman

USA 1963, 86 min.

Fantasia, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Vincent Price, Peter Lorre, Boris Karloff

Edward Allan Poen klassikkorunon (1845) pohjalta ponnistava kertomus lähtee mielikuvitukselliseen lentoon Roger Cormanin kauhukomediassa. Korppi sijoittuu viehättävän karmiviin kartanoihin, joissa velhot ottavat mittaa toisistaan. Peter Lorre on suorastaan hulvaton! Sivuroolissa nähdään myös nuori Jack Nicholson.

Pisteytys: 7/10

The Sword in the Stone - Miekka kivessä

Ohjannut Wolfgang Reitherman

USA 1963, 79 min.

Animaatio, Fantasia

Pääosissa: Karl Swenson, Rickie Sorensen, Richard Reiterman, Robert Reiterman

Miekka kivessä ammentaa lupsakoita sketsi-ideoita keskiaikaisista legendoista, löyhähkönä punaisena lankana toimii kuningas Arthurin tarina. Elokuva keskittyy seuraamaan Merlin-velhon (Swenson) yritystä kouluttaa aseenkantajana toimivaa Arthur-poikaa (Sorensen, Reiterman & Reiterman) järjenkäytön jalossa taidossa. Disney-animaatioiden hiljaisen vuosikymmenen tuotos on pelkkä välityö, mutta silti sympaattinen pieni kertomus.

Pisteytys: 6/10

Arthur Christmas -

Artturi Joulu - joulupukin poika

Ohjannut Sarah Smith

Iso-Britannia & USA 2011, 97 min.

Animaatio, Fantasia, Komedia

Pääosissa: James McAvoy, Hugh Laurie, Jim Broadbent

Joulupukin perhe-elämää tarkasteleva Artturi Joulu on hauska ja osuva jouluanimaatio. Päähenkilö Arthur (McAvoy) tai suomeksi dubatussa versiossa Artturi (Riku Nieminen) on todella itsensä joulupukin poika ja täynnä joulumieltä kiireestä kantapäähän, tosin hirveä koheltaja. Juonesta ei ole välttämätöntä tietää liikoja ennen elokuvan katselua, sillä tarina on täynnä monenlaista löytämisen riemua. Muun muassa Wallace & Gromit -animaatioistaan tunnetun Aardman-studion animointijälki näyttää aina kivalta.

Pisteytys: 8/10

American Pie

Ohjannut Paul Weitz

USA 1999, 95 min.

Komedia

Pääosissa: Jason Biggs, Chris Klein, Thomas Ian Nicholas

Suureen suosioon nousseen American Pie -leffasarjan ekassa osassa joukko teinipoikia yrittää hampaat irvessä päästä eroon poikuudestaan. Tietenkin mukana juonessa on myös kakkajuttuja ja muita masentavia kiintiövitsejä. Himokkaan teini-ikäisen uroon stereotypia nousee elokuvan alkupuolella hälyttävän korkealle, mutta onneksi lopulta käy ilmi, etteivät pojat (tai tytöt) ole pelkkiä yhdestä muotista valettuja hormoniurpoja. Soundtrack vie aikamatkalle vuosituhannen taitteeseen.

Pisteytys: 4/10

Riso amaro - Katkeraa riisiä

Ohjannut Giuseppe De Santis

Italia 1949, 108 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Doris Dowling, Silvana Mandago, Vittorio Gassman

Neorealistinen Katkeraa riisiä tarkastelee köyhien työläisnaisten asemaa Pohjois-Italiassa. Päähenkilö Francesca (Dowling) on koruvarkaan (Gassman) heila, joka ryöstösaalis mukanaan kätkeytyy riisinpoimijanaisten joukkoon. Katkeraa riisiä menestyi maailmalla poikkeuksellisen hyvin, joskin lähinnä naisnäyttelijöiden viehättävyyden vuoksi. Elokuva on kyllä kaunis muutoinkin.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #24 - Elokuvavuosi 2017 osa II

Spoiler alert!

Vuoden 2017 näkyvimpiä tai ainakin kehutuimpia ensi-iltoja ovat olleet muun muassa Star Wars VIII, Dunkirk, Get Out ja Blade Runner 2049. Mutta moniko tämän vuoden hittifilmeistä muistetaan vielä vuosikymmenen tai useamman kuluttua?

Päivän luukusta paljastuu kolme vuoden 2017 suosittua ja suurta näkyvyyttä nauttinutta ensi-iltaelokuvaa, jotka esitellään ilmestymisjärjestyksessään. Alun perin taisin kaavailla tähän hieman erilaisia elokuvia, mutta osin sattuman sanelusta kollaasista muodostuikin toisenlainen. Yksikään elokuvista ei ole sinällään itsenäinen teos, vaan joukossa on yksi remake ja kaksi jatko-osaa. Kaiken lisäksi jokainen on Disney-elokuva! Aikansa kuvaa sekin. Hieman valtavirrasta poikkeavia vuoden 2017 elokuvia löytyy eilisestä luukusta.

Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö
Ohjannut Bill Condon
USA 2017, 129 min.
Musikaali, Romantiikka, Fantasia
Pääosissa: Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans

Kaunotar ja hirviö on tuttu tarina linnassaan asuvasta hirviöstä (Stevens) ja tämän vangiksi joutuvasta Belle-neidosta (Watson). Disneyn uusintaversio on paikoin onnistunut säilyttämään edellisen version (1991) taian, osa kohtauksista on peräti liki millintarkkaa toisintoa animaatioklassikosta. Hetkittäin kopiointi toimii nostalgisen viehättävästi, mutta välillä toisinto taas tuntuu kököltä taideväärennökseltä. Mukana on myös paljon uutta, joskin monet tarinan lisät ovat lähinnä turhia päälleliimauksia. Emma Watson puolestaan jatkaa Disneyn prinsessauudistuslinjaa aivan kelvollisesti. Kivaa, että elokuvasta voi bongata pienen visuaalisen viittauksen Jean Cocteaun upeaan Kaunottareen ja hirviöön (1946), sitä parempaa filmatisointia klassikkotarinasta ei taida ollakaan.

Pisteytys: 6/10

Thor: Ragnarök

Ohjannut Taika Waititi

USA 2017, 130 min.

Toiminta, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Chris Hemsworth, Mark Ruffalo, Cate Blanchett, Tom Hiddleston

Jumalten koti Asgård on uhattuna, sillä Thorin (Hemsworth) sisko Hela (Blanchett) päättää pistää ranttaliksi ja vieläpä rikkoo veljensä vasaran. Tilanteen korjaamista mutkistaa rikkinäisen työkalun lisäksi se, että Thor tipahtaa Sakaar-planeetalle ja joutuu siellä vangituksi. Lopulta Thor moukaroi tiensä pakoon toverinsa Hulkin (Ruffalo) kanssa. Kolmannen Thor-leffan juoni ei ole turhan syvällinen tai yllättävä, mutta miksipä olisikaan. Elokuva on joka tapauksessa paras ja hauskin Thor tähän mennessä, joskin omasta puolestani sateenkaaren värejä, tykittelymusaa ja kaikkea campia olisi saanut tuutata eetteriin vielä suuremmallakin volyymilla. Elokuva toi mitä positiivisimmalla tavalla mieleen He-Manin HEYYEYAAEYAAAEYAEYAA-videon, mielikuva puhukoon puolestaan.

Pisteytys: 7/10

Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi
Ohjannut Rian Johnson
USA 2017, 152 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, Mark Hamill, Carrie Fisher

The Last Jedi jatkaa tarinaa siitä, mihin The Force Awakens (2015) viimeksi jäi. Saagan uusin teos on vielä niin tuore, etten tohdi ryhtyä ruotimaan juonta kovin tarkasti. Elokuvassa jatketaan myös edellisosassa tutuksi tulleella nostalgialinjalla viittailemalla tällä kertaa varsinkin Imperiumin vastaiskun (1980) tapahtumiin. Fanitribuuttia henkivä ote on omalla tavallaan viihdyttävä, mutta vielä ansiokkaampaa olisi luoda jotain uutta ja originellia. Pelkkä vanhan toisinto ei sentään saa tarinasta täyttä otetta, vaan kertomus kasvaa lopulta jokseenkin omanlaisekseen. Pituutta ja tarinansäikeitä voisi olla vähemmänkin, mutta melkoisessa runsaudessaan kokonaisuus pysyy ihmeen hyvin kasassa. Parannettavaakin vielä jää, vaan onhan noita uusiakin leffoja tulossa ties kuinka monta...

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #23 - Elokuvavuosi 2017 osa I

I fell in love with Finland.

Suomi100-teemalla täytynee omistaa aatonaaton luukku kotimaiselle elokuvatuotannolle. Vuoden puhutuimpien ja myös katsotuimpien elokuvien ykkössijaa pitää Tuntematon sotilas, kolmituntinen ja kolmas samannimisen kirjan (1954) filmatisointi. Esillä ovat olleet myös muun muassa Tom of  Finland, Ikitie ja Yösyöttö, viimeisin tosin pitkälti Finnkinon kanssa syntyneiden ristiriitojen vuoksi.

Päivän luukusta löytyy kaksi tänä vuonna ensi-iltansa saanutta yhteiskunnallisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvaa elokuvaa, jotka molemmat tarkastelevat nykypäivää täällä globaalissa lintukodossamme.

Toivon tuolla puolen

Ohjannut Aki Kaurismäki

Suomi & Saksa 2017, 100 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen

Palkittu ja kehuttu Toivon tuolla puolen kertoo kohtaamisista, inhimillisyydestä ja toivosta. Syyrialainen Khaled (Haji) saapuu Suomeen etsimään turvapaikkaa. Samaan aikaan kauppamatkustaja Wikström (Kuosmanen) vaihtaa alaa ja ryhtyy kaljakuppilan omistajaksi. Miesten tiet kohtaavat merkittävässä risteyksessä. Elokuva on selkeää jatkumoa Le Havrelle (2011), mutta Toivon tuolla puolen on huomattavasti kantaaottavampi. Aki Kaurismäelle tuttuun tapaan elokuva on tyylillisesti upea ja myös musiikit jytäävät suoraan sydämeen.

Pisteytys: 9/10

Hobbyhorse Revolution

Ohjannut Selma Vihunen

Suomi 2017, 88 min.

Dokumentti

Pääosissa: Mariam Njie, Elsa Salo, Alisa Aarniomäki

Selma Vihusen dokumentti kertoo keppihevosharrastuksesta ja lajiin vihkiytyneestä yhteisöstä. Marginaalista valtavirraksi tietään raivaava laji on herätellyt (suorastaan ajan tavan mukaan) irvileukoja liikkeelle. Kuitenkin tarkemmin ajatellen huomaa, ettei nyt vaikkapa jalkapallossakaan ole sinällään "järkeä", mutta silti laji on supersuosittu sekä yhteisöllisyyttä luovaa vivahteikasta viihdettä. Sama pätee keppareihin! Hobbyhorse Revolution on avartava ja ilahduttava kuvaus hemmetin cooleista ja rohkeista 2010-luvun nuorista toivoista.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #22 - 10 vuotta sitten (Zodiac, 2007)

Someone should write a fuckin' book, that's for sure.

Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa saivat muun muassa synkähköt There Will Be Blood, Menetetty maa ja Orpokoti. Suomessa vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi kiilasi The Simpsons Movie ja viiden katsotuimman joukossa oli myös kotimainen Joulutarina. Yhdysvalloissa tilastokärkeen nousivat Pirates of the Caribbean -sarjan kolmas osa sekä Harry Potter -saagan kuudes filmatisointi. Vuoden 2007 Oscar-gaalassa eniten palkintoja keräsivät The Departed (2006) sekä Pan's Labyrinth (2006) ─ mahtaakohan Guillermo del Toron uutuus The Shape of Water (2017) nousta palkintosijoille ensi vuonna?

Zodiac
Ohjannut David Fincher
USA 2007, 157 min.
Rikos, Draama, Historia
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Robert Downey Jr., Mark Ruffalo

Vuonna 1968 Kaliforniassa murhataan 16-vuotias nuori nainen. Poliisi ei pääse tekijän jäljille, ja pian samankaltaisia murhatapauksia tulee lisää. Seuraavana vuonna omahyväinen murhaaja ottaa yhteyttä kolmeen San Franciscossa ilmestyvään lehteen ilmoittaakseen, että poliisi ei koskaan pääsisi hänen jäljilleen. Lisää murhia on tulossa. Zodiac-nimimerkillä esiintyvän mysteerimurhaajan arvoitusta ratkovat niin kytät kuin toimittajatkin, mutta lopulta lähimmäs pääsee aiheesta innostunut sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmith (Gyllenhaal).

Epäiltyjä löytyy lopulta aika liuta, mutta onko kukaan se oikea? Zodiacin perustuessa tositapahtumiin, on vastaus periaatteessa jo tiedossa ─ mutta enpä spoilaa, jos jollekin tapahtumasarja on vielä tuntematon. Hyvä tarina kuitenkin toimii, vaikka loppuratkaisu olisikin tiedossa. Murhamysteeri yhdistelee saumattomasti hyytäviä kauhunhetkiä svengaavaan ajankuvaan, ja arvoituksen ratkomista on joka tapauksessa kiinnostavaa katsoa.

Koska elokuvan painopiste on rikostutkinnan seuraamisessa, päähenkilön kohtaamat "valitse ura tai perheesi" -kliseet tuntuvat turhilta. Henkilöhahmoa voisi rakentaa hienovaraisemminkin. Todennäköisesti miehen perhe-elämä oli oikeastikin katkolla, sillä elokuva perustuu Graysmithin Zodiac-tutkimuksistaan vuonna 1986 tekemään kirjaan. Mainittakoon, että Zodiacin mysteeristä on tehty kolme muutakin fiktiivistä elokuvaa ja yksi dokumentti, lisäksi tarinaa on löyhästi mukailtu parissa elokuvassa - tunnetuimpana Likainen Harry (1971). Tämä David Fincherin versio on onnistunut ja katsomisen arvoinen, vaikka ei nousekaan ohjaajan koko tuotannon kärkeen.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #21 - 10 vuotta sitten (Juno, 2007)

You seem to be getting pregnanter these days.

Holding on, ten years gone, lauloi Robert Plant aikanaan. Vuonna 2007 Euroviisut järjestettiin Suomessa, ensimmäinen iPhone julkaistiin ja samaten päivänvalon näki viimeinen Harry Potter -kirja. Päivän elokuva Juno on myös vielä tuota kotoisen tuttua lähihistoriaa, mutta tarkkasilmäinen katsoja voi toki jo havaita muutosten tuulten vaikutuksen vaikkapa muodin ja teknologian saralla.

Juno
Ohjannut Jason Reitman
USA 2007, 96 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Ellen Page, Michael Cera, Jennifer Garner, Jason Bateman

Juno McGuff (Page) huomaa tulleensa raskaaksi parhaalle ystävälleen Paulie Bleekerille (Cera), mutta vauva ei sovi yhteen high school -elämän kanssa. Railakkaalla tavallaan Juno päättää muitta mutkitta synnyttää lapsen ja antaa tämän adoptoitavaksi. Oikea pariskunta (Garner & Bateman) löytyy lehti-ilmoituksen avulla, mutta odottavan aika on pitkä ja suorasukaiseen suunnitelmaankin tulee ryppyjä.

Teiniraskaudesta kertova Juno ei liikoja tunteile saati neuvo suuntaan tai toiseen. Ratkaisu on toimiva, sillä aiheensa puolesta elokuva voisi lässähtää vain tympeäksi kesäkumimainokseksi. Persoonallisen kevyt draamakomedia oli ilmestyessään hitti, mutta ikimuistoiseksi merkkiteokseksi siitä ei ihan ole. Ongelmiakin nimittäin löytyy: esimerkiksi dialogi ärsyttää hetkittäin, vaikka Ellen Page osaakin tasapainotella lakonisen reteän roolinsa ja outojen repliikkiensä kanssa taitavasti. Toisekseen, en voi väittää tuntevani erityisen hyvin Yhdysvaltojen adoptiosysteemiä, mutta Junon kuvaus prosessista vaikuttaa hieman epärealistiselta.

Olen katsonut Junon kerran aiemminkin, ehkä noin vuoden sisällä sen ilmestymisestä. Oli mielenkiintoista huomata, että muistin elokuvan olevan jokseenkin toisenlainen ─ ainakin paljon nokkelampi ja hauskempi, ehkä myös sydämellisempi. Ehkäpä muka-nokkela teini-ikä ja naiivit rakkauslaulut tuntuivat parikymppisenä samaistuttavammalta, nyt oma elämäntilanne on pikemminkin lähempänä elokuvan adoptiovanhempien perheenperustamisarkea. Niin muuttuu maailma!

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #20 - 20 vuotta sitten (Gattaca, 1997)

They say every atom in our bodies was once part of a star.

Elokuvavuoden 1997 kiistattomin merkkiteos on massiivisia rahasummia ja katsojalukuja tahkonut Titanic. Näkyvyyttä ja katsojia saivat mitä runsaimmin myös Men in Black, Bean - äärimmäinen katastrofielokuva, 007 - Huominen ei koskaan kuole sekä Kadonnut maailma - Jurassic Park. Titanicia lukuunottamatta edelliset elokuvat eivät ole muodostuneet kovin ikimuistoisiksi klassikoiksi. Päivän elokuva Gattaca ei ollut aikanaan supersuosittu kassamagneetti eikä sitä nykypäivänä löydy ihan jokaisesta klassikkolistauksestakaan, mutta silti filmi on varsin kehuttu ─ eikä aivan suotta.

Gattaca
Ohjannut Andrew Niccol
USA 1997, 106 min.
Scifi, Draama, Trilleri
Pääosissa: Ethan Hawke, Uma Thurman, Jude Law

Gattaca sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa geenimanipulaatio on mahdollistanut uudenlaisen luokkajärjestelmän synnyn. Tekniikan kehitys ei kuitenkaan tee maailmasta onnelaa, vaan on pikemminkin johtanut dystopiaan. Elokuvan päähenkilö Vincent (Hawke) on yksi onnettomista, geneettisesti epätäydellisistä yksilöistä. Vincent päättää kuitenkin pyrkiä toteuttamaan unelmansa ja keinoja kaihtamatta raivaa itselleen tietä avaruuslennolle, jonne kelpuutetaan vain geneettiset valioyksilöt.

Ohjaaja Andrew Niccol on tullut tunnetuksi eritoten Truman Show'n (1998) käsikirjoittajana, mutta myös Gattaca lukeutuu Niccolin pääteosten joukkoon. Elokuva on arvostettu, mutta silti jäänyt hieman unholaan. Erityisen ansiokas Gattaca on kiinnostavan teemansa vuoksi, joka ei vanhene ainakaan teknologian kehittyessä tai eriarvoisuuden lisääntyessä.

Kuten tulevaisuuteen sijoittuvat elokuvat yleensä, myös Gattaca kertoo paljon omasta syntyajastaan. Esteettisesti ja elokuvassa esitellyn tulevaisuusteknologian puolesta elokuva näyttää viehättävällä tavalla 1990-luvun lopun tuotokselta. Lähestyvän milleniumin futuristinen estetiikka tuo etäisesti mieleen myös Matrixin (1999). Ajankuvana elokuvan kulisseista mainittakoon se, että toisiinsa rakastuvia työtovereita näyttelevät Ethan Hawke ja Uma Thurman päätyivät tosielämässäkin romanssiin ja avioituivat seuraavana vuonna, sittemmin liitto tosin päättyi.

Pisteytys: 7/10