Ohjannut Pablo Larraín
USA, Ranska, Chile & Kiina 2016, 100 min.
Biografia, Historia, Draama
Pääosissa: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Billy Crudup, Greta Gerwig
I never wanted fame. I just became a Kennedy. |
John F. Kennedyn salamurha (1963) aiheutti suuren mediamylläkän, villitsi salaliittoteorioita ja suisti Yhdysvaltain ulkopolitiikan uuteen suuntaan. Samalla tapahtuma oli suuri henkilökohtainen tragedia Kennedyn lähipiirille, eritoten miehensä murhan todistaneelle Jacqueline Kennedylle (Portman). Ensimmäisen naisen osa jää saman tien taakse: on suunniteltava uutta, muutettava, huolehdittava lapsista, vaadittava tietoa ja ylläpidettävä erilaisia rooleja. Kaiken yllä häilyy surun usva.
Jackie on monista aikatasoista yhdistelty intiimi kertomus. Kaikki hetket ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja kaikissa Jackie saa puhua suunsa puhtaaksi eri tavoin. Kuulijoina ovat pappi, toimittaja, läheinen avustaja ja edesmenneen miehen veli. Itse murhahetki välähtelee nopeina, kipeinä muistoina. Vastapainoa surun eri vaiheille tuovat vuoteen 1962 sijoittuvat kohtaukset, joissa presidentin vaimo esittelee Valkoista taloa televisiolähetyksessä.
Venetsiassa ensi-iltansa saanut Jackie miellytti kriitikoita ja filmi kilpaili Kultaisesta leijonasta. Pääpokaali jäi saamatta, mutta onnistunut käsikirjoitus palkittiin. Muihin elokuvan saamiin tunnustuksiin lukeutuvat muun muassa Bafta-pysti ja Oscar-ehdokkuus puvustuksesta; sellaista sieti odottaa, sillä rouva Kennedy muistetaan muotitietoisuudestaan. Aikalaistunnelmaa on muutenkin luotu tyylikkäästi ja se on huomioitu monin tavoin kuvauksessakin. Tarkkuudella rakennettu surudraama on kiinnostava henkilökuva, mutta jokin siinä jättää etäälle.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti