 |
| I don't belong in the world. |
Kauhukuu jatkuu ikimuistoisella indietuotannolla, jossa kuolemanvaara ja kummitukset ovat hyytävästi läsnä. Ajanjaksoon sopivasti on syytä muistella muitakin pelkoa kirvoittavia klassikoita noin puolen vuosisadan takaa. Kauhua ja kieroilua piisaa elokuvassa Mitä tapahtuikaan Baby Janelle (1962) ja saman vuoden rikosjännäri Tuomitun kosto (1962) on sekin säilyttänyt piinaavuutensa vuosikymmenten saatossa. Viisikymppisistä trillereistä syksyyn sopivaa jännitystä puolestaan piisaa Frenzyn (1972) sekä Syvän joen (1972) huumaavissa pyörteissä.
Ohjannut Herk Harvey
USA 1962, 78 min.
Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Candace Hilligoss, Frances Feist, Sidney Berger
Mary Henry (Hilligoss) on vakavan auto-onnettomuuden ainoa selviytyjä. Naisen muisti tekee kepposiaan, mutta traumat puskevat pintaan väkisin. Outo haamu seuraa piinattua naista kaikkialle ja kummat kohtaamiset saavat epäluulon heräämään. Ja miksi ihmeessä hylätty huvipuisto vetää Marya puoleensa? Katsoja ei tiedä lainkaan enempää kuin päähenkilökään ja paranoia kasvaa. Hiljalleen varmistuu, että kuolemaa ei voi huijata eikä paeta.
Herk Harvey (1924─1996) loi uransa pääasiassa pienten opetusfilmien parissa, ja Helvetilliset on Harveyn ainoa laajalti tunnettu teos. Elokuvan näyttelijätkin ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia. Indietuotantona syntynyt elokuva ei silti ole lainkaan amatöörimainen, vaikka pieni budjetti väkisinkin näkyy. Hyytävä tunnelma ja karmivat käänteet luodaan taitavasti. Kuolleiden tanssit hylätyssä huvipuistossa ovat kuin Hohdon (1980) Overlook-hotellista! Tietyllä tavalla b-luokan lavasteet ja leikkaukset jopa nostattavat kolkkoa ja todellisuudesta vieraantunutta tunnelmaa.
Helvetilliset on yksi niitä pieniä ja ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomia indietuotantoja, jotka ovat onnistuneet tekemään suuren vaikutuksen moniin nimekkäisiin elokuvantekijöihin. Mystisen kauhufilmin tunnelmasta vaikutteita ovat ammentaneet ainakin David Lynch ja George A. Romero. Kulttimaineeseen kohonnut Helvetilliset tosin jäi omana aikanaan vaille näkyvyyttä, mutta sittemmin myöhempien vuosikymmenten filmihullut löysivät unohdetun elokuvan. Jälkimaine innoitti uusia elokuvantekijöitä samannimiseen remakeen (1998), joka sai osakseen innottoman vastaanoton.
Herk Harvey (1924─1996) loi uransa pääasiassa pienten opetusfilmien parissa, ja Helvetilliset on Harveyn ainoa laajalti tunnettu teos. Elokuvan näyttelijätkin ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia. Indietuotantona syntynyt elokuva ei silti ole lainkaan amatöörimainen, vaikka pieni budjetti väkisinkin näkyy. Hyytävä tunnelma ja karmivat käänteet luodaan taitavasti. Kuolleiden tanssit hylätyssä huvipuistossa ovat kuin Hohdon (1980) Overlook-hotellista! Tietyllä tavalla b-luokan lavasteet ja leikkaukset jopa nostattavat kolkkoa ja todellisuudesta vieraantunutta tunnelmaa.
Helvetilliset on yksi niitä pieniä ja ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomia indietuotantoja, jotka ovat onnistuneet tekemään suuren vaikutuksen moniin nimekkäisiin elokuvantekijöihin. Mystisen kauhufilmin tunnelmasta vaikutteita ovat ammentaneet ainakin David Lynch ja George A. Romero. Kulttimaineeseen kohonnut Helvetilliset tosin jäi omana aikanaan vaille näkyvyyttä, mutta sittemmin myöhempien vuosikymmenten filmihullut löysivät unohdetun elokuvan. Jälkimaine innoitti uusia elokuvantekijöitä samannimiseen remakeen (1998), joka sai osakseen innottoman vastaanoton.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti