There Will Be Blood (2007)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 2007, 158 min.

Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Paul Dano, Dillon Freasier

There's a whole ocean of oil under our feet!

Daniel Plainview (Day-Lewis) pyörittää öljy-yhtiötä, nuori poikansa H.W. (Freasier) ainoana luotettuna kumppaninaan. Kaksikon taival vie uusille öljylähteille eräälle kivikkoiselle farmille ja kylään, jossa kirkon vaikutusvalta on vahva. Plainview ajautuu jatkuviin ristiriitoihin paikallisen nuoren saarnaajan Eli Sundayn (Dano) kanssa. Kun taistellaan öljystä ja vauraudesta, vereltä ei vältytä.

Paul Thomas Andersonin synkkävireinen draama on intensiivinen, vaikka kestoa on mittavasti ja monissa kohtauksissa tunnelmoidaan kaikessa rauhassa. Päähenkilöön kytkeytyvät jännitteet kumpuavat pätevästä käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, mutta ei tähän kuka tahansa näyttelijä pystyisikään. Daniel Day-Lewis palkittiin väkevästä roolistaan muun muassa Oscarilla, Baftalla ja Golden Globella. Muutkin roolityöt ovat onnistuneita, kuten Paul Danon raivokas kaksoisrooli Sundayn veljeksinä. There Will Be Blood on nostettu useissa listauksissa vuosikymmenensä parhaiden elokuvien kärkikastiin. Valinta on edelleen perusteltu, sillä tarinassa on ajattomuutta.

There Will Be Blood on tulenkatkuinen kuvaus ahneudesta, kapitalismista ja Yhdysvaltain historiasta yhden miehen kautta kuvattuna. Tarinan allegoriasta tulee mieleen Citizen Kane (1941) tai vielä vanhempi teos Ahneus (1924) ─ tämä elokuva on aivan omanlaisensa, mutta asettuu hienosti ahneusklassikoiden jatkumoon. Kalifornian ja Texasin jylhät maisemat luovat karut puitteet tarinalle, jossa haaveillaan ikuisesta kasvusta, loputtomasta vauraudesta, ehtymättömistä kultasuonista. Jos sama meno jatkuu, jäljelle ei lopulta taida jäädä kuin tyhjiä kartanoita ja pölyisiä autiomaita.

Pisteytys: 9/10

Into the Wild ─ Erämaan armoille (2007)

Ohjannut Sean Penn

USA 2007, 148 min.

Seikkailu, Biografia, Draama

Pääosissa: Emile Hirsch, Catherine Keener, William Hurt

 

Happiness only real when shared.

 

Nuori mies Chris McCandless (Hirsch) päättää luopua kaikesta omaisuudestaan ja suunnata reppureissulle ympäri Yhdysvaltoja. Matka vie miestä Meksikoon ja Alaskaan ─ mitä koskemattomampi korpi, sitä suurempi onni. Chris nimeää itsensä uudelleen Alexander Supertrampiksi ja katkaisee siteet perheeseensä, mutta edes uusi identiteetti ei karista taakseen menneisyyden varjoja.

Erämaan armoille perustuu vuorikiipeilijä-kirjailija Jon Krakauerin samannimiseen teokseen (1996). Teoksella taas on vankka pohjansa todellisuudessa, ja elokuvaversiossa on suuria yhtäläisyyksiä ihka oikean McCandlessin (tai Supertrampin) matkan vaiheisiin. Miljööt ovat samoja ja jopa Emile Hirschin ulkonäkö istuu varsin hyvin esikuvansa puitteisiin. Hirsch onnistuu muutenkin taidokkaasti roolissaan. Osa ei ole helppo, sillä elokuva keskittyy pitkälti tutkimaan päähenkilönsä mielenmaisemaa ja kasvutarinaa. Eri aikatasot kietoutuvat kiinnostavasti yhtenäiseksi tarinaksi.

 

Taitavasti rakennettu Erämaan armoille ei täysin noudata kronologiaa, mutta seuraa silti loogisesti päähenkilön kasvua. Kuva nuorukaisesta syventyy matkan varrella, vaikka ärsyttävä naiivius ja kirkasotsaisuus eivät katoakaan minnekään. Chrisin  asema on todella etuoikeutettu, oli hänellä sitten rahaa taskuissaan tai ei; siksi hänen filosofiansa ei ihan vakuuta, vaikka tarina muuten onkin kiinnostava. Erämaan armoille ei ole vuotensa suurimpia hittejä, mutta elokuva menestyi mukavasti ja sai pari Oscar-ehdokkuuttakin. Sen verran tarina on moniin vedonnut, että McCandlessin innoittamat Alaska-vaellukset ovat johtaneet jopa muutamiin kuolemantapauksiin. Ikoninen Taikabussi jouduttiin hakemaan erämaasta ihmisten ilmoille vuonna 2020, jotta pyhiinvaelluksiin tulisi jokin tolkku. Hyvä niin, sillä elokuva saa paatuneimmankin sohvaperunan vaellusjalat vipattamaan.

Pisteytys: 8/10

Låt den rätte komma in ─ Ystävät hämärän jälkeen (2008)

Ohjannut Tomas Alfredson

Ruotsi 2008, 114 min.

Draama, Fantasia, Kauhu

Pääosissa: Kåre Hedebrant, Lina Leandersson

 

I've been twelve for a long time.

 

Oskar (Hedebrant) on 12-vuotias koululainen eräästä Tukholman lähiöstä. Koulukiusatun, yksinäisen lapsen ajatukset ovat synkkiä, mutta eräänä iltana naapuriin muuttaa kivalta vaikuttava tyttö Elin (Leandersson). Naapurustossa tapahtuvat murhat ja lasten väkivaltafantasiat sulavat samaksi tarinaksi, kun nuori vampyyri joutuu tyydyttämään verenjanonsa keinolla millä hyvänsä.

Ystävät hämärän jälkeen (engl. Let the Right One In) kuvaa elämässä eksymistä, yksin jäämistä ja ikuisia kasvukipuja. Keskeinen aihe on koulukiusaaminen ja sen synnyttämät vakavat seuraamukset. Nuhjuinen 1980-lukulainen miljöö on kodikkaan pohjoismainen, tarina voisi yhtä hyvin sijoittua Suomeen. Urbaani kauhufantasia uppoaa sulavasti tutulta tuntuvaan maisemaan, lintukotoon. Melko rauhallisena etenevä kertomus painottuu draamaan, jota fantasian ja kauhun elementit maustavat.

 

John Ajvide Lindqvistin samannimiseen esikoisromaaniin (2004) perustuvan elokuvan käsikirjoitus on tasapainoinen, onhan se kuitenkin kirjailijan itsensä laatima. Kriitikoiden arvostama elokuva kiinnitti Hollywoodin huomion ja pian syntyi jenkkiversio Let Me In (2010). Ohjaaja Matt Reeves muokkasi käsikirjoitusta, sijoittaen tarinan New Mexicoon. Ruotsalaisversio vie minun mielestäni selvästi voiton, vaikka molemmat filmit ovat sinänsä omaperäisiä vampyyrigenren edustajia.

Pisteytys: 8/10

The Wrestler (2008)

Ohjannut Darren Aronofsky

USA & Ranska 2008, 109 min.

Draama

Pääosissa: Mickey Rourke, Marisa Tomei

 

The world don't give a shit about me.

 

Ikääntyvä show-painija Randy "The Ram" Robinson (Rourke) saa sydänkohtauksen. Itseään armottomasti kehässä piiskannut mies joutuu tarkastelemaan elämäänsä uudelleen. Tyttärestään etääntynyt isä haparoi lastaan kohti ja koittaa vieläpä tehdä ratkaisevan peliliikkeen romantiikan saralla. Kehäraakin ainoa onnistumisien areena on kuitenkin ikuisesti pelkkä painikehä.

The Wrestler on kiinnostava, arkinen kertomus yksinäisyydestä ja elämässä tehdyistä valinnoista. Vanhan miehen kohtalona on välillä vain tyytyä siihen mitä on, ja hiipua hiljalleen ajan virtaan. Entisen painitähden karu vanhuus antaa kertomukselle särmää ja realismia, jota Mickey Rourke (s. 1952) tulkitsee tunteella. Ehkä hieman omallakin elämänkokemuksella, sillä menestyksekkään 1980-luvun jälkeen Rourken tähdenlento hiipui. Uusi valkokankaiden valloitus alkoi Sin Cityn (2005) myötä, mutta vasta The Wrestler nosti Rourken näyttävästi valokeilaan.

Tavallaan The Wrestlerin tarina on tuttu, hieman ennalta-arvattavakin, mutta ei se elokuvasta huonoa tee. Katsoja ehtii jännittää elokuvan loppua: onko luvassa sentimentaalinen käänne, täyttä kurjuutta vai jotain niiden väliltä? En paljasta, mutta ratkaisu toimii, ja sitä ennen säväyttävään kertomukseen on helppo uppoutua. Darren Aronofskyn draamaa kehuttiin vuolaasti ja Mickey Rourke (s. 1952) keräsi uskottavasta roolistaan useita palkintoehdokkuuksia ja voittojakin.

 

Pisteytys: 8/10

WALL-E (2008)

Ohjannut Andrew Stanton

USA & Japani 2008, 98 min.

Animaatio, Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Ben Burtt, Elissa Knight

 

Eeeee... va?

 

Pixarin hittianimaatio sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jolloin ihmiskunta on jättänyt saastuneen maapallon taakseen. Suurissa avaruusaluksissa purjehtivien laiskottelijoiden elämään tulee muutos, jonka käynnistää maapallon viimeinen roskankerääjärobotti Wall-E (Burtt). Maan mullasta kajahtava viesti herättää vetelehtivän ihmiskunnan: joko kotiin uskaltaisi palata?

WALL-E:n sympaattinen päähenkilö ja taidokas animaatio valloittavat, vaikka varsinainen valopilkku on onnistunut tarina. Suuret teemat kulkevat Wall-E:n ja EVE-luotaimen (Knight) ystävyyden kautta ─ ja pääasiassa ilman sanoja. Siinä sivussa tehdään hienovaraisia viittauksia scifiklassikoihin, muistutetaan luonnonsuojelun merkityksestä ja naureskellaan ihmisten teknologiariippuvuudelle. Hieman kyllä oudoksuttaa, millaisten lihavuusstereotypioiden kautta ihmiskuntaa kuvataan.

Pixarin leivissä vuosikymmeniä työskennelleen Andrew Stantonin (s. 1965) esikoisohjaus oli kalojen edesottamuksia seuraava Nemoa etsimässä (2003). Huikean hyvin menestynyt animaatio uiskenteli meren syvyyksissä, joten WALL-E:n avaruuden painottomuus on luonteva jatko erikoisten ympäristöjen seikkailutarinoille. Animaatio-Oscarilla palkittu WALL-E sai aikanaan kehuja omaperäisyydestään ja keräsi valtavat lipputulot, vaikka Nemon tuottoisuuden jäljille se ei yltänytkään. Stantonin hittikaksikosta WALL-E vie minun sydämeni, vaikkei huono ole Nemokaan.

Pisteytys: 8/10

The Dark Knight ─ Yön ritari (2008)

Ohjannut Christopher Nolan

USA & Iso-Britannia 2008, 152 min.

Toiminta, Rikos

Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart

Do I really look like a guy with a plan?

Christopher Nolanin Batman-trilogia ottaa uuden katsantokannan tuttuun sarjakuvasankariin. Toisin kuin aiemmissa filmatisoinneissa (esim. Batman, 1989), Nolan pyrkii hylkäämään sarjakuvamaisen Gotham Cityn, kaivamaan esille tosimaailmaa peilaavaa realismia ja viemään fokusta pois supersankarista itsestään. Sarjan aloitti Batman Begins (2005), jossa Batman vakiinnutti asemansa Gotham Cityn kaduilla ja katoilla. Yön ritarissa sankaruutta koetellaan ja viitta ripustetaan narikkaan, mutta kaikelle tulee vielä lopullinen päätös Yön ritarin paluussa (2006).

Yön ritari on pätevästi rakennettua rikostoimintaa, ja ehdottomasti Nolanin trilogian vahvin osa. On sinänsä hyvä ratkaisu viedä kerrontaa aikansa Yhdysvaltojen todellisiin ongelmakohtiin, vaikka kovin suuret moraaliteemat ovatkin melkoinen pala purtavaksi. Yön ritarin suurimpana heikkoutena on yletön vakavuus: tarina on väsyttävän jäyhä ja liian täynnä solmuja, jotka kaikki täytyy avata. Railakas Jokeri (Ledger) sentään tuo myrtsiin tarinaan hetkittäistä piristystä. Ledgerin anarkistinen Jokeri peittoaa helposti Christian Balen sinänsä pätevän, mutta koomisesti murisevan Batmanin.

Valtavaksi menestykseksi kohonnut Yön ritari on vuoden 2008 katsotuin elokuva, ja taitaapa se edelleen pitää lipputulojen kärkipaikkaa Batman-elokuvien kaanonissa. Elokuva ei ollut ainoastaan yleisöhitti, vaan sitä hivelivät kriitikot ja lukuisat palkintoehdokkuudet, jokuset voitotkin. Eritoten Heath Ledgerin (1979─2008) roolisuoritus ansaitsi postuumin Oscarinsa, jonka arvoa nostatti Ledgerin yllättävä menehtyminen jo ennen Yön ritarin ensi-iltaa. Kolmannen katselukerran jälkeen olen jo koko elokuvaan perin juurin kyllästynyt, vaikka vaikea Yön ritaria on täysin moittiakaan.

Pisteytys: 7/10

Atonement ─ Sovitus (2007)

Ohjannut Joe Wright

Iso-Britannia, Ranska & USA 2007, 123 min.

Draama, Romantiikka, Sota

Pääosissa: Keira Knightley, James McAvoy, Saoirse Ronan

What's the worst word you can possibly imagine?

 

Ian McEwanin samannimiseen romaaniin (2001) pohjautuva draama kertoo vuosikymmenten mittaisesta katumuksesta ja sovitustyöstä, joka saa alkunsa yhdestä pienestä väärinkäsityksestä. Kolmetoistavuotias Briony (Ronan) nauttii kesäpäivistä kotikartanossaan, kirjoittaa näytelmiä ja vatvoo orastavia lapsuusihastuksia. Hänen sisarellaan Cecilialla (Knightley) on romanssi nuorukaiseen (McAwoy), jota Briony erehtyy tunnekuohussaan syyttämään raiskauksesta. Syytöntä Robbieta odottaa vankila, ero Ceciliasta ja lopulta vaaralliset vuodet sotarintamilla.

Sovitus on sävyltään kiinnostava draama, sillä kerronta kokee hienovaraisia muutoksia matkan varrella. Syyt sävyeroille löytyvät tarinan edetessä, ajan kuluessa ja Brionyn varttuessa. Alkupuoli on rytmikäs, kunnes myöhemmin hidastellaan ja suorastaan nautiskellaan rauhallisilla tunnelmakuvilla. Sovitus on harmillisesti hieman vaillinainen tutkiessaan hahmojen keskinäisiä suhteita. Tunnekokemus jää etäälle, vaikka lataus on lähtökohtaisesti suuri.

 

Venetsian elokuvajuhlien avauselokuvana esitetty Sovitus on useissa listauksissa mainittu yhdeksi vuoden 2007 parhaista filmeistä. Saattaapa ollakin, vaikka vuosikymmenensä elokuvia rankatessa tarina unohtuisi nopeasti ainakin omalta listaltani. Kultainen leijona Sovitukselta jäi saamatta, samoin seitsemän Oscarin ehdokkuudesta voiton toi lopulta ainoastaan Dario Marianellin sävellystyö. Bafta-menestys kuitenkin kantoi Sovituksen parhaan elokuvan pystin voittoon.

Pisteytys: 7/10