Scream (1996)

Ohjannut Wes Craven

USA 1996, 111 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Neve Campbell, Skeet Ulrich, Courteney Cox

What's your favorite scary movie?

 

Pikkukaupungissa surmataan julmasti kaksi teiniä. Pian salaperäiseen kummituskaapuun sonnustautuva murhaaja jahtaa Sidney Prescottia (Campbell), jonka äiti surmattiin vuosi sitten. Sidneyn elämä täyttyy pelolla, eivätkä kauhuelokuvia ahkerasti siteeraavat kaverit helpota oloa, seksiä vonkaavasta poikaystävästä puhumattakaan. Kaiken lisäksi Sidneyn kannoilla kärkkyy sinnikäs toimittaja Gale Weathers (Cox). Ovatko murhat lopulta kaikille pelkkää viihdettä ja hupia?

 

Wes Cravenin teinislasher jatkaa lajityypin perinteitä tutuilla otteilla, mutta myös elokuvia riemukkaasti uudistaen. Elokuva ei ole ihan tyylipuhdas kauhukomedia, vaikka tarinassa on runsain määrin genren kliseille ja virstanpylväille naureskelevaa huumoria. Satiirin huomaa, jos on katsellut kauhua ja slashereita joskus aikaisemminkin. Hauskuus ei jäänyt tähän, sillä elokuvasta revittiin liiankin ilmiselvää alapäähuumoria suosituksi nousseessa parodiaelokuvassa Scary Movie (2000).

 

Screamin juoni on tarkoituksellisen pöljä, mutta erinomaisen viihdyttävä. Tarina pohtii yhtäältä väkivallan viihteellisyyttä ja toisaalta teinielokuvien klassikkoelementtiä seksiä. Kaikki miehet maskuliinisine väkivaltapatoutumineen ja testosteronipöllyineen joutuvat vuorotellen epäillyiksi: kuka lopulta on salaperäinen murhaajakummitus? Mysteeri säilyy taitavasti loppuun asti. Kovaan suosioon noussut Scream poiki pian jatko-osikseen elokuvat Scream 2 (1997) ja Scream 3 (2000). Seuraavia filmejä saatiin odottaa hieman pidempään: Scream 4:n (2011) ohjasi vielä Wes Craven, mutta hänen kuolemansa (2015) jälkeen jatkoa saatiin odotella pidempään. Tänä vuonna ensi-iltansa sai jatko-osaa ja sarjan uudelleenkäynnistystä yhdistelevä Scream (2022), jolle odotellaan jo jatkoa.

Pisteytys: 8/10

Thirty Two Short Films About Glenn Gould ─ 32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista (1993)

Ohjannut François Girard

Kanada 1993,98 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Colm Feore

Tirelessly talkative, zealously unzealous...

 

François Girardin (1963─) elokuva-antologia koostuu peräkkäisistä lyhytelokuvista tai kohtauksista. Kaikki osiot kertovat pianisti Glenn Gouldista (Feore) ja häntä näyttelee (lapsuuskohtauksia lukuunottamatta) sama näyttelijä, mutta elokuva ei muodosta perinteistä tarinallista kokonaisuutta. Gouldin uraan ja elämään luodaan katsauksia: dramatisoitujen pätkien väliin mahtuu dokumentaarisia haastatteluita, kokeellista kuvaa ja jopa pieni animaatio.

32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista on oivaltavaa leikkiä osilla ja kokonaisuuksilla. Elokuva uppoaa pianistin mielenmaisemaan, yksinäisyyteen, päihderiippuvuuteen ja ajoittain pulppuavaan sosiaalisuuteen ja luovuuteen. Musiikki täyttää ja läpäisee huumaavasti koko elokuvan, samaan tapaan kuin Glenn Gouldin elämän. Katsojan tehtävänä on eläytyä tähän kaikkeen, ja se käy vaivatta, sillä elokuva tarjoaa kiinnostavan tavan tutkiskella ihmisen monipuolisuutta eri näkökulmista.

Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos ihastutti aikansa festarikansaa. Suuren mittaluokan hitistä ei ole kyse, mutta kriitikot kehuivat teoksen eleganssia ja inhimillisyyttä. Glenn Gould on saanut moitteita hajanaisuudestaan, mutta minusta kokonaisuuden eri osat täydentävät toisiaan hienosti. On taitavaa, että jokainen pätkä toimisi silti omana lyhytelokuvanaan. Vaikka tarinan rakennustapa on kiehtova, kiistämättä jäin katselusta hieman ymmälleni. Kenties uusintakatselu syventäisi kokonaisuutta, ja mahdollisuus siihen voi olla tulossa. Elokuvaa on esitetty ahkerasti Suomen televisiossa, sillä Yle on ollut mukana filmin tuotantotiimissä. Olisiko ensi vuonna uusinnan paikka, kun teos täyttää pyöreitä?

Pisteytys: 7/10

Heat ─ ajojahti (1995)

Ohjannut Michael Mann

USA 1995, 170 min.

Rikos, Toiminta, Draama

Pääosissa: Al Pacino, Robert De Niro, Val Kilmer

So you never wanted a regular type life?

Uralleen omistautunut äreä etsivä Vincent Hanna (Pacino) saa tutkittavakseen rahankuljetusauton ryöstön. Keikka ei ole sujunut aivan tyylipuhtaasti ja niinpä Hanna pääsee operaation jäljille. Rikoksen takana on mestarivaras Neil McCauley (De Niro), joka suunnittelee jo seuraavaa isoa pankkikeikkaa. Ajojahti on alkanut: McCauley tiimeineen on jatkuvasti askeleen edellä, mutta Hannan kiri saa korstojen puntit tutisemaan. Lopulta vain toinen voi voittaa.

Heat on kerännyt mainetta lyömättömänä rikosleffana, joka sinetöi parin vuosikymmenen mittaisen rikoselokuvien aallon. Teoksessa on kaikuja aina Kummisedästä (1972) saakka, jonka jatko-osassa (1974) Al Pacino ja Robert De Niro nähtiin yhdessä edellisen kerran. Heatin ärhäkät yhteenotot ja jännittävät paot tekevät elokuvasta koukuttavaa katsottavaa, mutta myös draamassa on hyviä sävyjä. Päähenkilöiden tarinat peilautuvat ja kietoutuvat toisiinsa: Hanna ei kykene keskittymään perheeseensä vaikka haluaisi, mutta McCauley ei sitoudu mihinkään. Ura menee kaiken edelle, kummallakin.

Komeaan yleisösuosioon ponnahtanut Heat jäi vaille palkintokauden menestystä, mutta maine on kantanut siitä huolimatta. Esimerkiksi Christopher Nolanin Batman-trilogia on elokuvalle paljon velkaa. Aika näyttää, saadaanko Heatille vielä joskus jatkoa valkokankaalla. Michael Mannin kirjoittama jatkoromaani elokuvan tarinalle ilmestynee loppuvuodesta 2022, joskaan sen mahdollisesta filmatisoinnista ei taida vielä olla tietoa.

Pisteytys: 8/10

Braveheart ─ taipumaton (1995)

Ohjannut Mel Gibson

USA 1995, 178 min.

Historia, Sota, Draama

Pääosissa: Mel Gibson, Angus Macfadyen, Patrick McGoohan, Sophie Marceau

They'll never take... OUR FREEDOM!

 

Braveheart perustuu Skotlannin vapaustaistelijana tunnetun William Wallacen  (n. 1270─1305) elämäntarinaan. Kertomus sijoittuu Englannin kuningas Edward I:n (McGoohan) valtakaudelle, jolloin julmuudet kukoistivat ja skotit joutuivat ahtaalle. Ankarissa oloissa varttuneen Wallacen (Gibson) taistelutahto herää henkilökohtaisten menetysten vuoksi, ja lopulta eepos kulminoituu kuuluisaan, todellisuudessakin tapahtuneeseen Stirling Bridgen taisteluun.

 

Braveheart nostaa William Wallacen marttyyrihahmoksi, jonka romantisoitua myyttiä rakennetaan hollywoodmaisella dramatisoinnilla. Siksi elokuva ei arvatenkaan ole likimainkaan autenttinen, vaikka tiettyyn aitouteen on paikoitellen pyritty ja varhaiskeskiaikainen maailma näyttää komealta. Filmiä on silti ihan aiheestakin moitittu virheistään: esimerkiksi kilttejä ei tosiasiassa vielä käytetty vuosisatoihin, mutta nyky-yleisölle ne maalaavat vahvaa kuvaa tarujen skottisankarista. Täydellä tosipohjaisuudella tarinasta ei olisi tunteikkaaksi Hollywood-viihteeksi, ja siksi erheellisyyksiin on turha tarttua liiaksi.

 

Mel Gibsonin ohjausuran toinen tuotos Braveheart on taistelueeposta komeimmillaan. Skotlannin ylängöillä kiitävä elokuva sai yleisöt puolelleen ja lisäksi Braveheart oli vuotensa Oscar-ehdokkuuksien ykkönen. Kymmenestä ehdokkuudesta tuli viisi voittoa (mm. paras elokuva). Elokuvalla on taatusti ollut merkittävä vaikutus 2000-luvulla suureen suosioon nousseisiin historiallisiin taisteluelokuviin (esim. Gladiaattori, 2000). Braveheart ei kaikessa ylitsevuotavaisessa dramaattisuudessaan oikein ole itseeni vetoavaa lajia, mutta taisteluntäyteisiä historiaeepoksia rakastavia filmi varmasti viehättää ─ ainakin, jos ei pelkää verta ja suolenpätkiä.

Pisteytys: 6/10

Podzemlje ─ Underground (1995)

Ohjannut Emir Kusturica

Jugoslavia, Ranska, Saksa, Bulgaria, Tsekki & Unkari 1995, 167 min.

Draama, Komedia, Sota

Pääosissa: Predrag Manojlovic, Lazar Ristovski, Mirjana Jokovic

Once upon a time... there was a country.

Fantasiamainen Underground kulkee halki Jugoslavian verisen historian. Oppaina toimivat ystävykset ja viholliset Marko (Manojlovic) ja Blacky (Ristovski), joiden taistelutarina alkaa toisen maailmansodan ajalta. Miehet kamppailevat saman naisen (Jokovic) rakkaudesta, ja kisailun äityessä Marko vangitsee Blackyn ja joukon vastarintaliikkeen edustajia bunkkeriin. Kellarissa kansa ja rakkaus pitävät toivoa yllä, mutta asukkaiden tietämättä Belgradin pommitukset vaihtuvat kylmän sodan diktatuuriin ja lopulta sisällissotaan. Lopulta alamaailman valheellisen todellisuuden aika on ohitse.

 

Underground sai ensi-iltansa keskellä piinallisia Jugoslavian hajoamissotia. Vaikka aihe on kipeä ja tulenarka, elokuva onnistuu käsittelemään sotateemaa, maan historiaa ja eritoten ihmisluontoa ajattoman taitavasti. Markon ja Blackyn tarina on suoranainen farssi ja surrealistinen musta komedia keventää tunnelmaa railakkaasti, mutta hetkittäin tarina on kylmäävän vakava ja tosi. Kansainvälisenä yhteistuotantona toteutettu Underground  keräsi mainetta paitsi ajankohtaisuudellaan, myös viiltävän taidokkaalla toteutuksellaan. Ansioista kirkkain on Kultainen palmu.

Balkanin poliittisen lähihistorian tuntemus syventää elokuvan tarinaa huomattavasti, mutta Underground on viehättävää katsottavaa, vaikka alueen menneisyyttä ei juuri ymmärtäisikään. Näyttelijäntyö on upean fyysistä ja lavasteet mystisen kiehtovia ─ maailmassa on erikoislaatuinen tuntu. Kellarissa soiva balkanfunk kuvaa hienosti elokuvan sielua: se on hauskan kujeilevaa ja rytmiltään yllättävää, mutta kertoo suurista tunteista ja todellisesta elämästä. Välillä avaran maailman täyttää naiskuorojen koskettava ikiaikainen laulu.

Pisteytys: 8/10

Casino (1995)

Ohjannut Martin Scorsese

USA & Ranska 1995, 178 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Robert De Niro, Sharon Stone, Joe Pesci

In Vegas, everybody's gotta watch everybody else.

Vuosi on 1973 ja uhkapeluri Sam "Ace" Rothstein (De Niro) on kiivennyt Vegasin makean elämän huipulle. Ace ottaa johdettavakseen mafiapomojen hankkiman kasinon, jonka takahuoneissa rahasalkut vaihtavat laittomasti omistajaa. Kaiken lisäksi Ace saa taivuteltua vaimokseen kasinolla työskentelevän Ginger McKennan (Stone), jolle raha ei tuo onnea. Vauraus koituu Acen kohtaloksi, sillä uhkapeli-imperiumin romahdus on yhtä vääjäämätön kuin valheellisen avio-onnen loppu.

 

Pukumiesten tyylikkääseen maailmaan sijoittuva Casino ei ole pelkkää pintakiiltoa. Häikäilemättömien mafiapomojen maailmassa kirosanoja viljellään estoitta ja roisia dialogia rytmittää pitelemätön väkivalta. Pesismailat viuhuvat montun reunalla ja laittomia päihteitä kuluu grammakaupalla. Lopulta koittaa puhdistuksen aika ja Acekin saa todeta, ettei Vegas enää ole entisensä. Elokuva tuo hienoisesti mieleen Louis Mallen Atlantic Cityn (1980) rappeutuneen kasinomaailman.

 

Casino hyödyntää Martin Scorsesen menestyksekästä tarinakaavaa, joka on tuttu myös miehen myöhemmistä ohjaustöistä. Huipulla tuulee myös rikoselokuvissa The Wolf of Wall Street (2013) ja The Irishman (2019), aiemmista Scorsese-rainoista teos jatkaa eritoten Mafiaveljien (1990) ideoita. Casino ei noussut aikanaan läheskään yhtä suureen menestykseen kuin supersuosittu Mafiaveljet, mutta myöhemmin tämä Vegas-elokuvakin on pitänyt pintansa ohjaajan suurimpien merkkiteosten joukossa. Casino on miltei liiankin pitkä elokuva, mutta kiitos jännittävän tarinankerronnan ja Thelma Schoonmakerin varmalaatuisen leikkaustyön, pitkä matka ei liiemmin uuvuta.

Pisteytys: 8/10

Se7en ─ Seitsemän (1995)

Ohjannut David Fincher

USA 1995, 127 min.

Trilleri, Rikos

Pääosissa: Morgan Freeman, Brad Pitt, Kevin Spacey

This isn't going to have a happy ending.

 

Kokenut etsivä William Somerset (Freeman) on viimeisellä työviikollaan ennen eläkepäiviä, kun hän saa riesakseen mahdottomalta näyttävän rikosjutun: mystinen sarjamurhaaja tappaa uhrinsa seitsemää kuolemansyntiä jäljitellen. Somersetin työkaveriksi lykätään nuori kuumakalle David Mills (Pitt), jolla on enemmän intoa kuin taitoa. Uusien uhrien ilmestyessä arvoitus lähenee ratkaisuaan, mutta murhaajan mestarillisen sadistista finaalia kukaan ei osaa ennustaa.

Sateenpieksämään maailmaan sijoittuvan elokuvan tunnelma on kolea, mutta toiminta käy kuumana. Miljöö on kuin monissa 1970-luvun ankeissa rikosklassikoissa (esim. Klute, 1971 tai Taksikuski, 1976), mutta maailma on silti aivan omanlaisensa ja vahvasti oman aikakautensa mukainen. Kuvottavia kohtauksia ei suotta säästellä, joten aivan herkille elokuvaa ei kehtaa suositella. Kytätkin puhuvat uhreista kylmäävään sävyyn, hurttia ammattilaishuumoria vai syntistä epäpätevyyttä?

Suureksi yleisömenestykseksi kohonnut Seitsemän oli ohjaaja David Fincherin (1962─) lopullinen läpimurto. Filmi vauhditti myös Brad Pittin uraa ja ennakoi jo sivuroolissa nähtävän Gwyneth Paltrowin nousua Hollywoodin tähtitaivaalle. Fincherin myöhemmistä hittifilmeistä moni on löytänyt tiensä 1001-listalle. Lähiaikoina selvinnee, saavatko Fincherin fanit uutta aihetta juhlaan, sillä ohjaaja on jälleen yhdistänyt voimansa Seitsemän käsikirjoittajan Andrew Kevin Walkerin kanssa: ranskalaiseen Tappaja-sarjakuvaan perustuva rikoselokuva The Killer saanee ensi-iltansa Netflixissä parhaimmillaan jo vuoden 2022 lopussa.

 

Pisteytys: 8/10