The Prestige (2006)

Ohjannut Christopher Nolan

Iso-Britannia & USA 2006, 130 min.

Draama, Mysteeri

Pääosissa: Christian Bale, Hugh Jackman, Michael Cain, Scarlett Johansson, David Bowie

Now you're looking for the secret.

Robert Angier (Jackman) ja Andrew Borden (Bale) ovat taitavia taikureita, joiden työtoveruus muuttuu katkeraksi kaunaksi erään epäonnisen tempun jälkeen. Miehet jatkavat uraa tahoillaan, toisiaan kateellisena vakoillen, kunnes sabotaasi menee liian pitkälle. Draama tiivistyy Bordenin kehittelemän teleporttitempun ympärille, jonka salaisuuden Angier aikoo selvittää vaikka henkensä uhalla.

Christopher Nolanin draaman aikatasot rakentuvat taitavasti. Juoni purkautuu takaperin; ei yhtä kryptisesti kuin Mementossa (2000), mutta ideassa on samoja kaikuja. The Prestige on onnistunut silmänkääntötemppu itsessään, sillä salaisuuksia varjellaan melko loppumetreille. Niiden paljastuessa tosin huomaa sen, mitä tarinan taikuritkin varoittavat: taika raukeaa ja salaisuudet muuttuvat arvottomiksi, kun ne tietää. Se ei silti täysin laimenna intoa katsoa elokuvaa uudemman kerran.

The Prestige ilmestyi melko pian Nolanin ensimmäisen megahitin The Batman Beginsin (2005) perään. Christian Bale oli juuri murissut valkokankaalla Batmanina, ja hän sopii tähänkin jurotusrooliin sikäli näpsäkästi. The Prestige jäi pienemmälle huomiolle kuin menestyksekäs Batman-trilogia, vaikka keräsikin ihan kelvot lipputulot. Elokuva nappasi Oscar-ehdokkuudet lavastuksesta ja kuvauksesta, sinänsä ihan syystä: filmi taltioi hienosti 1890-luvun hämyisen Lontoon, teatterien takahuoneet ja paikoin hulppeatkin esiintymislavat. The Prestige ei ole ikimuistoinen mestariteos, mutta siinä on viihdyttävää tyyliä.

Pisteytys: 7/10

Va, vis et deviens ─ Mene, näe, elä (2005)

Ohjannut Radu Mihaileanu

Ranska & Israel 2005, 140 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Moshe Agazai, Mosbe Abebe, Sirak M. Sabahat

Love dosen't come without risks.

Vuonna 1984 Israel aloittaa operaatio Mooseksen, jonka tarkoituksena on siirtää nälänhädästä kärsiviä afrikkalaislapsia Israeliin. Eräs epätoivoinen äiti lähettää ainoan poikansa pelastajien matkaan, vaikka perhe on kristitty. Schlomoksi nimettävä lapsi (Agazai/Sabahat/Zem) adoptoidaan hyväosaiseen perheeseen: ruokaa ja rakkautta on riittämiin, mutta paljastumisen pelko, äidin ikävä ja kohdattu rasismi eivät jätä Schlomoa rauhaan edes aikuisuuden kynnyksellä.

 

Mene, näe, elä (engl. Go, See, and Become tai Live and Become) on yleismaallinen draama pakolaislapsen kärsimyksistä, rasismista ja identiteettikriiseistä. Moni asia meni Israelin operaatiossa pieleen, vaikka tarkoitus oli hyvä ─ sama koskee vaikkapa suomalaisia sotalapsiakin. Kerronnan ajoittainen sentimentaalisuus ja epätasaisen tarinan venyttäminen tekevät filmille hallaa, vaikka elokuva onkin monin paikoin kiinnostava ja tärkeä kertomus.

Romanialais-ranskalaisen Radu Mihaileanun (s. 1958) ohjaustyö sai näkyvyyttä kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Berliinissä ensi-iltansa saanut elokuva sai palkintoja mm. käsikirjoituksestaan, joka sekin on Mihaileanun käsialaa. Ehkäpä suosioon vaikutti elokuvan sanoma, sillä kerronnallisesti Mene, näe, elä on parhaimmillaan keskinkertainen. Aiheensa puolesta filmi toki on katsomisen arvoinen; ymmärrykseen pyrkivä ja humaani lähihistoriadraama.

Pisteytys: 6/10

Caché ─ Kätketty (2005)

Ohjannut Michael Haneke

Ranska, Itävalta, Saksa & Italia 2005, 117 min.

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Daniel Auteuil, Juliette Binoche

 

Don't you recognize the building?

 

Pariisilaisten Georges (Auteuil) ja Anne (Binoche) Laurentin leppoisa elämä katkeaa outoihin kirjelähetyksiin. Georgesille toimitetaan videokasetteja, joissa kuvataan hänen kotinsa ja lapsuutenkotinsa edustaa ─ mistä kummasta on kysymys? Videot eivät paljasta juuri mitään, mutta Georgesin alitajunta avautuu. Lapsuuden painajaiset ja haudatut salaisuudet palaavat.

Kätketty pitää mysteerin nimensä mukaisesti piilossa, vaikka katsoja ehtii hetkittäin luulla arvoituksen olevan ratkeamaisillaan. Avoimuus on loistoratkaisu, sillä vain siten tarina pystyy peilaamaan yhteiskunnan kuvaa tai ihmisyyttä ylipäätään. Hyväosaiset nimittäin porskuttavat eteenpäin, vaikka joutuvat kiusallisesti kohtaamaan menneisyyden virheensä. Hiljalleen käy ilmi, ettei Georges ole kykeneväinen hahmottamaan tekojensa seurauksia. Omatunto vaiennetaan yhä uudelleen.

Michael Haneken rauhallinen ja silti intensiivinen draama laajenee yksilöistä yhteisöihin. Viittaukset Algerian sotaan vievät ajatuksia kolonialismiin ja heikompien sortoon. Jälkien korjaaminen on välttämätöntä, vaikka niiden kohtaaminen tuntuisi kuinka kipeältä tahansa. Taitavasti käsikirjoitettu Kätketty sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Haneke palkittiin parhaana ohjaajana. Menestys ei jäänyt pelkästään Ranskaan, vaan teos keräsi kiitosta ja katsojia maailmanlaajuisesti.

 

Pisteytys: 8/10

Der Untergang ─ Perikato (2004)

Ohjannut Oliver Hirschbiegel

Saksa, Itävalta & Italia 2004, 156 min.

Historia, Biografia, Sota, Draama

Pääosissa: Bruno Ganz, Alexandra Maria Lara, Ulrich Matthes, Juliane Köhler

In a war like this there are no civilians.

Historiadraama Perikato (engl. Downfall) kertoo natsi-Saksan viimeisistä päivistä. Eletään huhtikuun loppua vuonna 1945 ja Berliiniä pommitetaan rajusti. Neuvostoliiton tankit vyöryvät kaupunkiin ja Adolf Hitler (Ganz) vetäytyy Führerbunkeriinsa uskolliset adjutanttinsa seuranaan. Diplomatia ei ole vaihtoehto, joten bunkkerin väki valmistautuu vääjäämättömään loppuun ja johtajan itsemurhaan.

Historiantutkimusta apunaan käyttänyt Perikato pyrkii esittämään Hitlerin viimeiset päivät realistisessa valossa, vaikka kaikkea toki ei tiedetäkään. Elokuvan pyrkimystä faktapohjaisuuteen korostavat alun ja lopun haastattelupätkät, todelliset bunkkerimuistot. Etukäteen pelättiin, esittäisikö Perikato Hitlerin liian positiivisessa valossa. Diktaattorista todella nähdään eri puolia, muutakin, kuin julkisuudesta tuttu räyhähenki. Elokuva ei silti rahtustakaan ihannoi ja pehmittele hirmuhallitsijan tekoja, vaan pysyy taitavasti toteavan viileänä. On kuitenkin myös totta, että moni aikalainen näki hänet jalona sankarina; sen tosiseikan unohtaminen olisi vaarallista.

Ennakkojännityksistä huolimatta Perikato otettiin lopulta vastaan kehujen kanssa, vaikka keskustelua "hirviön inhimillistämisestä" riitti pitkään ensi-illan jälkeenkin. Aihe on toki tärkeä, ja varsinkin Saksassa keskustelu oli osa kipeää menneisyyden reflektointia. Elokuvana Perikato on onnistunut, vaikka rakenteeltaan se voisi olla paljon napakampi. Ilman Bruno Ganzin loistavaa roolityötä elokuva olisi kenties painunut nopeammin unholaan, vaikka kiinnostava onkin. Ganzin Hitler-tulkinta ei kuitenkaan unohdu, siitä ovat pitäneet huolta internetin lukuisat "Hitler rants" -parodiavideot!

Pisteytys: 7/10

Crash (2004)

Ohjannut Paul Haggis

USA & Saksa 2004, 112 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Don Cheadle, Matt Dillon, Thandiwe Newton

We crash into each other, just so we can feel something.

Los Angeles on yksinäisten miljoonakaupunki, täydellistä kasvualustaa rasismille ja vihalle. Sopivaan hetkeen osuva törmäys pakottaa toisilleen tuntemattomat ihmiset kohtaamaan ennakkoluulonsa: auto-onnettomuutta tutkiva etsivä Graham Waters (Cheadle) saa kiinni polveilevasta tapahtumasarjasta, johon kietoutuu kyynistyneitä poliiseja, jengirikollisia ja viattomia sivullisia.

Crashissa on hieman samanlainen kollaasi-idea kuin vaikkapa Amores Perrosissa (2000), mutta tarina on paljon rönsyilevämpi. Paul Haggisin ohjaustyö on sinänsä pätevää ja juonilangat pysyvät hienosti kasassa. Näyttelijöissä tai teknisessä puolessa ei ole sinänsä valittamista, jos nyt ei mitään erikoisen häikäisevääkään. Ärsyttävintä elokuvassa on sen herättämä tympeä mieliala, sillä Crash keskittyy ainoastaan kuvaamaan rasismin ja ennakkoluulojen laajaa repertuaaria. Aihe on tärkeä, mutta tällaisella kerronnalla siitä ei irtoa mitään oivaltavaa tai rasismin syitä aidosti ymmärtävää.

Mitäänsanomattomaksi tuhnuksi Crashia ei silti voi sanoa, sillä elokuvan kontroversiaali tarina on herättänyt viljalti keskustelua. Samoin puhetta on piisannut elokuvan yllättävästä menestystarinasta. Crash pärjäsi oivasti eritoten Oscareissa, jossa kuudesta ehdokkuudesta kolme kääntyi voitoksi. Kaiken kukkuraksi Crash palkittiin vuoden parhaan elokuvan pystillä, vaikka sittemmin on laajalti arvioitu, ettei kunnia välttämättä mennyt aivan oikeaan osoitteeseen.

Pisteytys: 5/10

Bin-jip ─ Rautakolmonen (2004)

Ohjannut Kim Ki-duk

Etelä-Korea & Japani 2004, 88 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Hee Jae, Seung-Yun Lee

Why do you keep hiding?

Mainoksia jakava nuorukainen Tae-Suk (Hee) on ottanut tavakseen murtautua matkoilla olevien ihmisten koteihin. Mies ei kuitenkaan varasta ja sotke, vaan auttelee kotitöissä ja toimii luvattomana talovahtina. Eräässä asunnossa hän tapaa yllätyksekseen pahoinpidellyn naisen (Seung-Yun). Kohtaamisesta alkaa lähes sanaton ystävyys ja rakkaustarina, joka kestää kaiken.

Kim Ki-dukin (1960─2020) draama on eriskummallinen elokuva. Tarina on perusrakenteiltaan yksinkertainen, mutta se polveilee taitavasti eri maailmojen välillä. Buddhalainen elämänfilosofia kulkee kertomuksen selkärankana. Mieleen tulee väistämättä Ki-dukin aiempi upea teos Viisi vuodenaikaa (2003), vaikka tapahtumien ympäristö on täysin erilainen.

Rautakolmonen (engl. 3-Iron) sai ensi-iltansa Venetsian filmijuhlilla, jossa teos otettiin vastaan ilahtunein mielin. Kriitikoiden arvostama elokuva ei ollut Ki-dukin ainoa kansainvälinen menestys, sillä samana vuonna ensi-iltansa saanut Samaritan Girl (2004) palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla. Ki-dukin tuottoisalla ja palkitulla uralla on ollut kääntöpuolensa, sillä ohjaaja on saanut vastaanottaa monia väkivaltasyytteitä, jotka heittävät epämiellyttävän varjonsa tämänkin filmin ylle. Eipä Rautakolmonen naiskuvansa ansiosta loista, vaikka onkin monin tavoin taidokas ja mieleenjäävä elokuva.

Pisteytys: 8/10

Maaliskuun elokuvat 2023

Clouds of Sils Maria
Ohjannut Oliver Assayas

Ranska, Saksa & Sveitsi 2014, 124 min.

Draama

Pääosissa: Juliette Binoche, Kristen Stewart, Chloë Grace Moretz

 

 

 

Nelikymppinen tähtinäyttelijä Maria Enders (Binoche) pyydetään uudelleen näytelmään, jonka myötä hän nuoruudessaan teki läpimurtonsa valkokankaille. Kiehtova keskusteluvetoinen, psykologinen draama, jossa tutkitaan minuuden syövereitä ja ihmisten välisiä jännitteitä. Pääosanäyttelijät ovat rooleissaan loistavia ja kemiat osuvat kohdilleen. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys: 8/10

 

Plemya - Heimo
Ohjannut Myroslav Slaboshpytskyi

Ukraina 2014, 126 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Hryhoriy Fesenko, Yana Novikova

 

 

 

 

Ukrainalaisen sisäoppilaitoksen teinit uppoavat syvälle rikolliseen elämään. Päihteet, pahoinpitelyt ja prostituutiot ovat nuorison öistä arkea, kunnes kaikki muuttuu. Elokuvan ainoa kieli on viittomakieli, jota ei tulkata millään tavalla. Äänimaailma on muutenkin riisuttu. Kiehtova kerronnallinen ratkaisu! Heimo (engl. The Tribe) niitti kiitosta filmijuhlilla ja aivan syystä. Elokuva nimittäin onnistuu luomaan yhteyden syrjäytyneisiin nuoriin, vaikka yhteistä kieltä ei ole.

Pisteytys: 8/10

 

La vita è bella - Kaunis elämä
Ohjannut Roberto Benigni

Italia 1997, 116 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Roberto Benigni, Nicoletta Braschi, Giorgio Cantarini

 

 

 

Sadunomainen draamakomedia sijoittuu sotavuosien Italiaan. Aikalaisyleisöt vastaanottivat elokuvan hurmiossa, jota en millään onnistunut tavoittamaan: elokuvan alkupuoli vielä menettelee, mutta viimeistään keskitysleirillä ärsytyskynnys on ylitetty. Kaunis elämä (engl. Life is Beautiful) keräsi aikanaan kasan palkintoja. Kolmesta Oscarista vain musiikkipysti tuntuu ansaitulta. Elokuvan hyvä maine on säilynyt, ja esimerkiksi IMDb:n TOP 250 -listalla elokuva keikkuu korkealla (kirjoitushetkellä sijoitus on 26.). Olen ällistynyt, mutta Roberto Benignin tyyli lienee makukysymys.

Pisteytys: 3/10

 

Paper Moon - Paperikuu
Ohjannut Peter Bogdanovich

USA 1973, 102 min.

Komedia, Draama, Rikos

Pääosissa: Ryan O'Neal, Tatum O'Neal

 

 

 

 

Maata kiertelevä huijari Moses Pray (R. O'Neal) joutuu huolehtimaan nokkelasta orpotytöstä (T. O'Neal). Kaksikon matka kulkee halki lama-ajan kurimuksessa riutuvan maan, ja Pray huomaa pienen Addien olevan aivan kelvollinen rikoskumppani. Hilpeä komedia oli yksi vuotensa suurimmista yleisömenestyksistä. Kymmenvuotias Tatum O'Neal sai ansaitun Oscarin mainiosta roolisuorituksestaan ─ hän on edelleen kaikkien aikojen nuorin akatemiapystin voittaja!

Pisteytys: 7/10