Gegen die Wand ─ Suoraan seinään (2004)

Ohjannut Fatih Akin

Saksa & Turkki 2004, 121 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Birol Ünel, Sibel Kekilli

 

Are you strong enough to destroy her life?

Itsetuhoiset Sibel (Kekilli) ja Cahit (Ünel) kohtaavat sairaalassa itsemurhayrityksen apeissa jälkitunnelmissa. Kummankaan elämällä ei ole suuntaa saati toivoa. Masennuksen yhdistämät saksalais-turkkilaiset päättävät lyödä hynttyyt yhteen erinäisten hyötyjen toivossa. Pian parivaljakko astuu avioon, vaikka pelissä ei ole romantiikkaa. Hiljalleen kulissisuhde kasvaa ystävyydeksi ja lopulta hellät tunteet heräävät, mutta sydämet eivät silti kohtaa toisiaan oikeaan aikaan.
 

Fatih Akin (s. 1973) on saksalais-turkkilainen ohjaaja, joka tarkastelee kulttuuriperimäänsä monissa elokuvissaan. Suoraan seinään (engl. Head-On) kertoo rikkonaisista suhteista ja menneisyyden traumoista, mutta myös kahdessa kulttuurissa elämisestä. Vaikka Sibelin ja Cahitin sitoo toisiinsa ainoastaan epätoivo ja turkkilainen tausta, ei heillä ole mitään muuta yhteistä; turkkilaisuuskin on moninaista. Suurin ja keskeisin vastakkainasettelu elokuvassa rakentuu konservatiivisen ja modernin elämänmenon välille, aihio, joka herkästi kohoaa edelleen mieleen Turkkia ajatellessa.

 

Kahden kulttuurin välistä tasapainoa tutkiskellaan oivasti vierailemalla molemmissa maissa. Aluksi Sibel ja Cahit ovat turkkilaisia Saksassa, mutta Turkissa he ovat ensisijaisesti saksalaisia. Harmi, että tarina on välillä melko haparoiva ja hajanainen, sillä siinä on paljon erinomaisia aineksia. Veritehosteita olisi tosin voinut hieman säästelläkin. Hienoisesta kritiikistä huolimatta Suoraan seinään on kiinnostava draama, jota kehuttiin aikanaan vuolaasti varsinkin Saksassa. Berliinin Kultainen karhu viimeisteli tyylikkäästi rosoisen elokuvan menestyksen.

Pisteytys: 7/10

The Aviator ─ Lentäjä (2004)

Ohjannut Martin Scorsese

USA & Saksa 2004, 170 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Cate Blanchett, John C. Reilly

 

The way of the future...

 

Howard Hughes (1905─1976) oli miljardööri, joka omisti elämänsä lentokoneille. Hughes kokeili siipiään insinöörinä, lentäjänä ja elokuvaohjaajana, joiden lisäksi mies muistetaan ekstentrisestä olemuksestaan. Martin Scorsesen Hughes-biografia keskittyy monitaiturimiehen vaiheisiin 1920─1940-luvuilla. Howard Hughes (DiCaprio) takoo ennätyksiä lippuluukuilla ja ilmatilassa, mutta menestyksekästä elämää korventavat lapsuusajan pelot ja pakko-oireinen häiriö.

Leonardo DiCaprion tulkitsema Hughes on monitahoinen persoona: ärsyttävä ja vähän niljakas, mutta myös ihailtava ja sääliä herättävä mies, joka sulkeutuu tiukasti omaan kuoreensa. Filmin tähdeksi nousee ehdottomasti valloittavaa Katharine Hepburnia näyttelevä Cate Blanchett. Mikä loistelias karikatyyri! Toinen mestari tarinan takana on Oscar-palkittu Thelma Schoonmaker, jonka leikkaukset rytmittävät hieman liiankin pitkästä filmistä saumattoman kokonaisuuden. Elokuvaa täytyy lisäksi kehaista tyylikkäästä, tarkasti hiotusta ajankuvastaan ja kuvauksestaan.

Lentäjä oli vuotensa Oscar-magneetti, joka nappasi sekä eniten ehdokkuuksia (11) että voittoja (5). Parhaan elokuvan pystiä filmi ei saanut, mutta eritoten Blanchettin ja Schoonmakerin palkinnot tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen. Vaikka Lentäjä on näyttävä kokonaisuus, se ei kohoa aivan Martin Scorsesen parhaiden draamojen rinnalle. Tarina tuntuu hetkittäin hieman hajanaiselta ja idea on hukassa, eikä katsojakaan aina aivan pääse kiinni Hughesin ajatuksenjuoksuun. Viihdyttävänä aikamatkana teos on silti ehdottomasti näkemisen väärti.

Pisteytys: 7/10

Collateral ─ väärä aika, väärä paikka (2004)

Ohjannut Michael Mann

USA 2004, 120 min.

Toiminta, Rikos, Trilleri

Pääosissa: Jamie Foxx, Tom Cruise

 

Take comfort in knowing you never had a choice.

 

Tavallisen taksikuskin Maxin (Foxx) elämä junnaa armottomasti paikallaan, kunnes yksi ainoa asiakas pistää kaiken sekaisin. Kylmähermoinen palkkamurhaaja Vincent (Cruise) hyppää Maxin kyytiin, ja pian kuskia viedään: Vincentin listalla on viisi nimeä ja aikaa on vain tämä yö. Michael Mannin toimintaelokuvassa tempo kasvaa asteittain, panokset kovenevat ja sivulliseksi joutunut taksikuski imetään yhä syvemmälle murhayön hektisiin tapahtumiin.

Onnistuneen rytmikkääksi käsikirjoitettu Collateral on erinomaista toimintaviihdettä, joka kasvaa loppua kohden hikiseksi sekuntipeliksi. Elokuva ehtii alkaa mukavan verkkaisesti ja tuudittaa katsojan Los Angelesin öiseen tunnelmaan. Taksikuski-Max edustaa yksinäisten miljoonakaupunkia, jossa kanssa-asujat jäävät vieraiksi. Onko muutamalla luodillakaan väliä? Uinuvassa kaupungissa ajeleva Max on itsekin kuin koomassa, mutta Vincentin herätys sysää Maxin elämälle uuden suunnan.

Collateral oli aikansa yleisö- ja arvostelumenestys, joka keräsi kiitosta varsinkin tyylikkäästä digitaalikuvauksestaan. Yömaisemat on kiistatta taltioitu taitavasti. Samoin näyttelijäsuoritukset ovat ansainneet kehunsa: Jamie Foxxin tunneskaalaa täydentää Tom Cruisen kylmänviileä tappajarooli, joka on tarkoituksellisen jäykkä ja etäinen. Dialogivetoisessa tarinassa on pieniä heikkoja hetkiä, mutta niistä viis, sillä Maxin ja Vincentin kyydissä yö kuluu kuin siivillä.

Pisteytys: 8/10

The Passion of the Christ (2004)

Ohjannut Mel Gibson

USA 2004, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito

 

Forgive them, Father. They know not what they do.

 

The Passion of the Christ on elokuva Jeesuksen (Caviezel) viimeisestä vuorokaudesta, petollisista opetuslapsista ja piinallisesta vaelluksesta ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Mel Gibson on halunnut elokuvallaan pyrkiä mahdollisimman realistiseen kuvaukseen, mikä on melko mahtipontinen ja vaikeasti saavutettava tavoite. Aitouden pyrkimys vesittyy väkisinkin ehdaksi Hollywoodiksi: viulukonsertto soi ja valkoinen Jeesus taivaltaa kohti turmiota.

 

Kaksituntiseen elokuvaan on ripeästi tiivistetty 12 tapahtumarikasta tuntia, mutta siitä huolimatta The Passion of the Christ on tuskastuttavan hidastempoista Via Dolorosaa. Alkuun raju väkivalta puistattaa, mutta ennen pitkää siihenkin turtuu. Verta ja kidutusta ei todellakaan säästellä, minkä vuoksi filmi on vastaanottanut melkoisesti kritiikkiä. Vielä enemmän elokuva herätti aikanaan kohua antisemitismiepäilyjen vuoksi. Kaikesta huolimatta The Passion of the Christ oli aikanaan suuri yleisömenestys, jopa ilmestymisvuotensa 5. katsotuin filmi. 1001-listalla Gibsonin Jeesus on kokenut jo kaksinkertaisen ylösnousemuksen; viimeksi elokuva poistettiin vuonna 2012.

The Passion of the Christ ei saa minulta ylistyssanoja, mutta on filmissä kiistattomat ansionsakin: autenttinen kieli on sinänsä erittäin hieno lisä tarinaan ja elokuva on leikattu niin rytmikkäästi kuin vain mahdollista. Luultavasti Kristuksen kärsimysnäytelmä puhuttelee paremmin, jos kristinuskon kokee itselleen läheiseksi tai mikäli suhtautuu siihen samalla tulenpalavalla tunteella kuin Gibson. Ohjaaja on sittemmin kaavaillut filmille jatko-osaa, joka kenties seuraisi Jeesuksen hetkiä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Viimeisimmän tiedon mukaan jatko-osan teko on käynnistynyt alkuvuodesta 2023.

Pisteytys: 3/10

Osama (2003)

Ohjannut Siddiq Barmak

Afganistan 2003, 83 min.

Draama

Pääosissa: Marina Golbahari, Zubaida Sahar, Mohammad Arif Herati

 

I cannot forget, but i can forgive.

 

Taleban-valtakauden sorto ajaa Afganistanin naiset ahtaalle. Nuori tyttö (Golbahari) joutuu tekeytymään pojaksi, sillä perheessä ei ole ketään miestä hankkimassa elantoa ja hoitamassa juoksevia asioita. Pian ulkopuolisten epäilykset heräävät ja salailu muuttuu aina vain vaikeammaksi. Lohduton kertomus ei jätä rahtustakaan toivoa, ei edes historiallisuutensa vuoksi: naisten asema nykypäivän Afganistanissa on yhtä surullinen.

Osama on ensimmäinen afganistanilainen elokuva sitten Talebanin ensimmäisen valtakauden (1996─2001). Tarina kuvaa taakse jääneen sorron aikoja ja moni varmasti toivoi, että filmin kuvaamat tapahtumat todella olisivat jo jääneet menneisyyteen. Mutta kuinka ollakaan, ensin sota jatkui kaksi vuosikymmentä ja nyt Taliban on vallassa taas. Siksi Osama on jälleen ajankohtainen kuva Afganistanin synkistä ajoista. Ilmestyessään elokuva oli Afganistanissa valtavan suosittu ja keräsi erinomaisesti näkyvyyttä maailmalla.

 

Kerronnaltaan Osama on realistinen draama: näyttelijät ovat Kabulin kaduilta poimittuja amatöörejä ja itse tarinakin perustuu lehtijutusta löytyneeseen tositapahtumaan. Kerronnassa on symboliikkaa, sillä yhden nimettömäksi jäävän tytön kautta Osama kuvaa koko maan naisväestön kohtalonhetkiä. Vasta poikana tytöllä on nimi, kasvot ja asema, mutta tyttönä hän menettää kaiken. Kertomus ei sorru missään vaiheessa mustavalkoisuuteen, ja onneksi nuoren tytön maailmassa on hyviäkin miehiä. Tyrannimaisen hallinnon edessä hekin ovat lopulta voimattomia

Pisteytys: 8/10

I Know Where I'm Going! ─ Myrskyöitä (1945)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger

Iso-Britannia 1945, 92 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Wendy Hiller, Roger Livesey

 

I'm going to an island called Kiloran.

Joan Webster (Hiller) on määrätietoinen nainen, joka on vakaasti päättänyt mennä naimisiin. Mies löytyy kaukaa Skotlannin rannikolta, joten Joanin on ainoastaan pakattava tavaransa häämekkoa myöten ja matkattava kohti uutta kotiseutua. Reissu tyssää Mullin saarelle, sillä päiväkausia raivoava myrsky estää kaiken merenkulun. Riehuvat luonnonvoimat rauhoittavat hermostuksissaan kihisevän Joanin, joka saa yllättäen hieman aikaa pohdiskella, mitä hän todella haluaa.

Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin kerronta on ilahduttavan yllättävää, upeasti rytmitettyä ja kaikkinensa viehättävää seurattavaa. Wendy Hiller tulkitsee vahvatahtoista Joania täsmällisen taitavasti ja sivuhenkilöiden kavalkadista löytyy Joanin seuraksi monta vekkulia hahmoa. Skotlannin sumuiset ja jylhät näkymät äänimaisemineen on taltioitu tunnelmallisesti ja eläväisesti, lopun myrskyävästä merestä puhumattakaan. Koko elokuva on skottiromantiikkaa parhaimmillaan!

1001-listaa on siunattu viidellä Powell & Pressburger -parivaljakon nerokkaalla elokuvalla. Tämä on niistä ainoa mustavalkoinen, mutta muutoin tunnelmaltaan ja tyylikeinoiltaan selvästi samaa kavalkadia toisten kanssa. Myrskyöitä oli tarkoitus kuvata Technicolorina, mutta tekniset vaikeudet pakottivat perinteisempään kuvaustapaan. Se ei kuitenkaan heikennä elokuvaa rahtustakaan, sillä sumun ja myrskyn jylhät kontrastit korostuvat ehkä jopa paremmin mustavalkokuvassa. Aikansa yleisömenestys viehättää ja viihdyttää edelleen erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Lost in Translation (2003)

Ohjannut Sofia Coppola

USA & Japani 2003, 102 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Bill Murray, Scarlett Johansson

I just don't know what I'm supposed to be.

Tokiolaisessa luksushotellissa valvotaan. Elokuvatähti Bob Harris (Murray) on Japanissa kuvaamassa viskimainoksia, mutta kärsii yksinäisyydestä ja unettomuudesta. Hotellin baarissa Bob tapaa Charlotten (Johansson), joka tappaa aikaa odotellessaan valokuvaajamiehensä keikkaputken päättymistä. Kaksikon välille syntyy öinen ystävyys: kumpikin on on tullut elämässään taitekohtaan, jota ympäröivän kulttuurin vieraus entisestään korostaa. Eksyminen on mukavampaa yhdessä.

Lost in Translation on unenomainen välitila jossain yksinäisyyteen vetäytymisen ja toisen ihmisen kaipuun rajalla. Hotellissa elämisen limbo on täydellinen tila kertomukselle, jossa koetaan irrallisuutta maailmasta, arjesta ja omasta itsestä. Elokuva täyttyy välinpitämättömästä haahuilusta ja vetelehtimisestä, mutta tylsyys on kerronnasta kaukana. Harhailua taitavasti tunnelmoiva Lost in Translation jättää miellyttävästi tilaa erilaisille tulkinnoille ja pohdinnoille, joita päähenkilöiden matkassa vellominen herättää.

 

Sofia Coppolan (s. 1971) elokuvaura alkoi verrattain varhain, sillä hänen isänsä Francis Ford Coppola nosti mieluusti tyttärensä pieniin rooleihin elokuvissaan. Nuorempi Coppola seurasi lopulta isänsä jalanjälkiä ohjaajanpallille; Lost in Translation on vasta Coppolan toinen kokopitkä ohjaustyö. Kriitikot ottivat elokuvan vastaan mielihyvin ja Coppolalle ojennettiin parhaan käsikirjoituksen Oscar. Kerronta on tunnelmallista, hauskaa, haikeaa ja hetkittäin sydänalaa lämmittävää. Taitavaa tarinaa tukevat rooleihinsa loistavasti istuvat näyttelijät, tyylikäs kuvavirta ja täydellisen unelias soundtrack.

Pisteytys: 9/10