The Aviator ─ Lentäjä (2004)

Ohjannut Martin Scorsese

USA & Saksa 2004, 170 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Cate Blanchett, John C. Reilly

 

The way of the future...

 

Howard Hughes (1905─1976) oli miljardööri, joka omisti elämänsä lentokoneille. Hughes kokeili siipiään insinöörinä, lentäjänä ja elokuvaohjaajana, joiden lisäksi mies muistetaan ekstentrisestä olemuksestaan. Martin Scorsesen Hughes-biografia keskittyy monitaiturimiehen vaiheisiin 1920─1940-luvuilla. Howard Hughes (DiCaprio) takoo ennätyksiä lippuluukuilla ja ilmatilassa, mutta menestyksekästä elämää korventavat lapsuusajan pelot ja pakko-oireinen häiriö.

Leonardo DiCaprion tulkitsema Hughes on monitahoinen persoona: ärsyttävä ja vähän niljakas, mutta myös ihailtava ja sääliä herättävä mies, joka sulkeutuu tiukasti omaan kuoreensa. Filmin tähdeksi nousee ehdottomasti valloittavaa Katharine Hepburnia näyttelevä Cate Blanchett. Mikä loistelias karikatyyri! Toinen mestari tarinan takana on Oscar-palkittu Thelma Schoonmaker, jonka leikkaukset rytmittävät hieman liiankin pitkästä filmistä saumattoman kokonaisuuden. Elokuvaa täytyy lisäksi kehaista tyylikkäästä, tarkasti hiotusta ajankuvastaan ja kuvauksestaan.

Lentäjä oli vuotensa Oscar-magneetti, joka nappasi sekä eniten ehdokkuuksia (11) että voittoja (5). Parhaan elokuvan pystiä filmi ei saanut, mutta eritoten Blanchettin ja Schoonmakerin palkinnot tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen. Vaikka Lentäjä on näyttävä kokonaisuus, se ei kohoa aivan Martin Scorsesen parhaiden draamojen rinnalle. Tarina tuntuu hetkittäin hieman hajanaiselta ja idea on hukassa, eikä katsojakaan aina aivan pääse kiinni Hughesin ajatuksenjuoksuun. Viihdyttävänä aikamatkana teos on silti ehdottomasti näkemisen väärti.

Pisteytys: 7/10

Collateral ─ väärä aika, väärä paikka (2004)

Ohjannut Michael Mann

USA 2004, 120 min.

Toiminta, Rikos, Trilleri

Pääosissa: Jamie Foxx, Tom Cruise

 

Take comfort in knowing you never had a choice.

 

Tavallisen taksikuskin Maxin (Foxx) elämä junnaa armottomasti paikallaan, kunnes yksi ainoa asiakas pistää kaiken sekaisin. Kylmähermoinen palkkamurhaaja Vincent (Cruise) hyppää Maxin kyytiin, ja pian kuskia viedään: Vincentin listalla on viisi nimeä ja aikaa on vain tämä yö. Michael Mannin toimintaelokuvassa tempo kasvaa asteittain, panokset kovenevat ja sivulliseksi joutunut taksikuski imetään yhä syvemmälle murhayön hektisiin tapahtumiin.

Onnistuneen rytmikkääksi käsikirjoitettu Collateral on erinomaista toimintaviihdettä, joka kasvaa loppua kohden hikiseksi sekuntipeliksi. Elokuva ehtii alkaa mukavan verkkaisesti ja tuudittaa katsojan Los Angelesin öiseen tunnelmaan. Taksikuski-Max edustaa yksinäisten miljoonakaupunkia, jossa kanssa-asujat jäävät vieraiksi. Onko muutamalla luodillakaan väliä? Uinuvassa kaupungissa ajeleva Max on itsekin kuin koomassa, mutta Vincentin herätys sysää Maxin elämälle uuden suunnan.

Collateral oli aikansa yleisö- ja arvostelumenestys, joka keräsi kiitosta varsinkin tyylikkäästä digitaalikuvauksestaan. Yömaisemat on kiistatta taltioitu taitavasti. Samoin näyttelijäsuoritukset ovat ansainneet kehunsa: Jamie Foxxin tunneskaalaa täydentää Tom Cruisen kylmänviileä tappajarooli, joka on tarkoituksellisen jäykkä ja etäinen. Dialogivetoisessa tarinassa on pieniä heikkoja hetkiä, mutta niistä viis, sillä Maxin ja Vincentin kyydissä yö kuluu kuin siivillä.

Pisteytys: 8/10

The Passion of the Christ (2004)

Ohjannut Mel Gibson

USA 2004, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito

 

Forgive them, Father. They know not what they do.

 

The Passion of the Christ on elokuva Jeesuksen (Caviezel) viimeisestä vuorokaudesta, petollisista opetuslapsista ja piinallisesta vaelluksesta ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Mel Gibson on halunnut elokuvallaan pyrkiä mahdollisimman realistiseen kuvaukseen, mikä on melko mahtipontinen ja vaikeasti saavutettava tavoite. Aitouden pyrkimys vesittyy väkisinkin ehdaksi Hollywoodiksi: viulukonsertto soi ja valkoinen Jeesus taivaltaa kohti turmiota.

 

Kaksituntiseen elokuvaan on ripeästi tiivistetty 12 tapahtumarikasta tuntia, mutta siitä huolimatta The Passion of the Christ on tuskastuttavan hidastempoista Via Dolorosaa. Alkuun raju väkivalta puistattaa, mutta ennen pitkää siihenkin turtuu. Verta ja kidutusta ei todellakaan säästellä, minkä vuoksi filmi on vastaanottanut melkoisesti kritiikkiä. Vielä enemmän elokuva herätti aikanaan kohua antisemitismiepäilyjen vuoksi. Kaikesta huolimatta The Passion of the Christ oli aikanaan suuri yleisömenestys, jopa ilmestymisvuotensa 5. katsotuin filmi. 1001-listalla Gibsonin Jeesus on kokenut jo kaksinkertaisen ylösnousemuksen; viimeksi elokuva poistettiin vuonna 2012.

The Passion of the Christ ei saa minulta ylistyssanoja, mutta on filmissä kiistattomat ansionsakin: autenttinen kieli on sinänsä erittäin hieno lisä tarinaan ja elokuva on leikattu niin rytmikkäästi kuin vain mahdollista. Luultavasti Kristuksen kärsimysnäytelmä puhuttelee paremmin, jos kristinuskon kokee itselleen läheiseksi tai mikäli suhtautuu siihen samalla tulenpalavalla tunteella kuin Gibson. Ohjaaja on sittemmin kaavaillut filmille jatko-osaa, joka kenties seuraisi Jeesuksen hetkiä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Viimeisimmän tiedon mukaan jatko-osan teko on käynnistynyt alkuvuodesta 2023.

Pisteytys: 3/10

Osama (2003)

Ohjannut Siddiq Barmak

Afganistan 2003, 83 min.

Draama

Pääosissa: Marina Golbahari, Zubaida Sahar, Mohammad Arif Herati

 

I cannot forget, but i can forgive.

 

Taleban-valtakauden sorto ajaa Afganistanin naiset ahtaalle. Nuori tyttö (Golbahari) joutuu tekeytymään pojaksi, sillä perheessä ei ole ketään miestä hankkimassa elantoa ja hoitamassa juoksevia asioita. Pian ulkopuolisten epäilykset heräävät ja salailu muuttuu aina vain vaikeammaksi. Lohduton kertomus ei jätä rahtustakaan toivoa, ei edes historiallisuutensa vuoksi: naisten asema nykypäivän Afganistanissa on yhtä surullinen.

Osama on ensimmäinen afganistanilainen elokuva sitten Talebanin ensimmäisen valtakauden (1996─2001). Tarina kuvaa taakse jääneen sorron aikoja ja moni varmasti toivoi, että filmin kuvaamat tapahtumat todella olisivat jo jääneet menneisyyteen. Mutta kuinka ollakaan, ensin sota jatkui kaksi vuosikymmentä ja nyt Taliban on vallassa taas. Siksi Osama on jälleen ajankohtainen kuva Afganistanin synkistä ajoista. Ilmestyessään elokuva oli Afganistanissa valtavan suosittu ja keräsi erinomaisesti näkyvyyttä maailmalla.

 

Kerronnaltaan Osama on realistinen draama: näyttelijät ovat Kabulin kaduilta poimittuja amatöörejä ja itse tarinakin perustuu lehtijutusta löytyneeseen tositapahtumaan. Kerronnassa on symboliikkaa, sillä yhden nimettömäksi jäävän tytön kautta Osama kuvaa koko maan naisväestön kohtalonhetkiä. Vasta poikana tytöllä on nimi, kasvot ja asema, mutta tyttönä hän menettää kaiken. Kertomus ei sorru missään vaiheessa mustavalkoisuuteen, ja onneksi nuoren tytön maailmassa on hyviäkin miehiä. Tyrannimaisen hallinnon edessä hekin ovat lopulta voimattomia

Pisteytys: 8/10

I Know Where I'm Going! ─ Myrskyöitä (1945)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger

Iso-Britannia 1945, 92 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Wendy Hiller, Roger Livesey

 

I'm going to an island called Kiloran.

Joan Webster (Hiller) on määrätietoinen nainen, joka on vakaasti päättänyt mennä naimisiin. Mies löytyy kaukaa Skotlannin rannikolta, joten Joanin on ainoastaan pakattava tavaransa häämekkoa myöten ja matkattava kohti uutta kotiseutua. Reissu tyssää Mullin saarelle, sillä päiväkausia raivoava myrsky estää kaiken merenkulun. Riehuvat luonnonvoimat rauhoittavat hermostuksissaan kihisevän Joanin, joka saa yllättäen hieman aikaa pohdiskella, mitä hän todella haluaa.

Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin kerronta on ilahduttavan yllättävää, upeasti rytmitettyä ja kaikkinensa viehättävää seurattavaa. Wendy Hiller tulkitsee vahvatahtoista Joania täsmällisen taitavasti ja sivuhenkilöiden kavalkadista löytyy Joanin seuraksi monta vekkulia hahmoa. Skotlannin sumuiset ja jylhät näkymät äänimaisemineen on taltioitu tunnelmallisesti ja eläväisesti, lopun myrskyävästä merestä puhumattakaan. Koko elokuva on skottiromantiikkaa parhaimmillaan!

1001-listaa on siunattu viidellä Powell & Pressburger -parivaljakon nerokkaalla elokuvalla. Tämä on niistä ainoa mustavalkoinen, mutta muutoin tunnelmaltaan ja tyylikeinoiltaan selvästi samaa kavalkadia toisten kanssa. Myrskyöitä oli tarkoitus kuvata Technicolorina, mutta tekniset vaikeudet pakottivat perinteisempään kuvaustapaan. Se ei kuitenkaan heikennä elokuvaa rahtustakaan, sillä sumun ja myrskyn jylhät kontrastit korostuvat ehkä jopa paremmin mustavalkokuvassa. Aikansa yleisömenestys viehättää ja viihdyttää edelleen erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Lost in Translation (2003)

Ohjannut Sofia Coppola

USA & Japani 2003, 102 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Bill Murray, Scarlett Johansson

I just don't know what I'm supposed to be.

Tokiolaisessa luksushotellissa valvotaan. Elokuvatähti Bob Harris (Murray) on Japanissa kuvaamassa viskimainoksia, mutta kärsii yksinäisyydestä ja unettomuudesta. Hotellin baarissa Bob tapaa Charlotten (Johansson), joka tappaa aikaa odotellessaan valokuvaajamiehensä keikkaputken päättymistä. Kaksikon välille syntyy öinen ystävyys: kumpikin on on tullut elämässään taitekohtaan, jota ympäröivän kulttuurin vieraus entisestään korostaa. Eksyminen on mukavampaa yhdessä.

Lost in Translation on unenomainen välitila jossain yksinäisyyteen vetäytymisen ja toisen ihmisen kaipuun rajalla. Hotellissa elämisen limbo on täydellinen tila kertomukselle, jossa koetaan irrallisuutta maailmasta, arjesta ja omasta itsestä. Elokuva täyttyy välinpitämättömästä haahuilusta ja vetelehtimisestä, mutta tylsyys on kerronnasta kaukana. Harhailua taitavasti tunnelmoiva Lost in Translation jättää miellyttävästi tilaa erilaisille tulkinnoille ja pohdinnoille, joita päähenkilöiden matkassa vellominen herättää.

 

Sofia Coppolan (s. 1971) elokuvaura alkoi verrattain varhain, sillä hänen isänsä Francis Ford Coppola nosti mieluusti tyttärensä pieniin rooleihin elokuvissaan. Nuorempi Coppola seurasi lopulta isänsä jalanjälkiä ohjaajanpallille; Lost in Translation on vasta Coppolan toinen kokopitkä ohjaustyö. Kriitikot ottivat elokuvan vastaan mielihyvin ja Coppolalle ojennettiin parhaan käsikirjoituksen Oscar. Kerronta on tunnelmallista, hauskaa, haikeaa ja hetkittäin sydänalaa lämmittävää. Taitavaa tarinaa tukevat rooleihinsa loistavasti istuvat näyttelijät, tyylikäs kuvavirta ja täydellisen unelias soundtrack.

Pisteytys: 9/10

Helmikuun elokuvat 2023

The Banshees of Inisherin
Ohjannut Martin McDonagh

Iso-Britannia, USA & Irlanti 2022, 114 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Kerry Condon

 

 

Kahden jäärän ystävyys menee odottamattomalle tauolle pienellä irlantilaissaarella. Inisherinillä ei ole tarjottavanaan juuri muuta kuin komeita maisemia ja pubi-iltojen iloja, mutta siitäkin saadaan aikaiseksi aimo annos arkista draamaa sekä huumoria, joka on välillä aika pikimustaa. Tarinassa on ansionsa, vaikkei sen rytmi aivan valloittanut minua puolelleen. Hahmot sen sijaan ovat loistavia ja näyttelijät samaten. Baftoissa ja monissa muissakin gaaloissa palkittu filmi on kerännyt yhdeksän Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva).

Pisteytys: 7/10

Bardo, falsa crónica de unas cuantas verdades -

Bardo: False Chronicle of a Handful of Truths

Ohjannut Alejandro G. Iñarritu

Meksiko 2022, 159 min.

Draama, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Daniel Giménez Cacho, Griselda Siciliani

 

 

Miehen (Cacho) eksistentiaalinen kriisi purkautuu surrealistisina unikuvina. Bardo kuulostaa ideansa puolesta Federico Felliniltä ja muistuttaa ulkoisesti hieman Alejandro Jodorowskya, mutta on silti aivan omanlaisensa. Lopputulemana on näyttävä ja sympaattinen kertomus kahdessa kulttuurissa elämisestä. Aihe on kiinnostava ja parhaimmillaan visuaalisesti ihastuttava, mutta liian pitkäksi venytetty tarina haahuilee välillä kyllästymiseen asti.

Pisteytys: 7/10

 

The Elephant Whisperers
Ohjannut Kartiki Gonsalves

Intia 2022, 41 min.

Dokumentti, Lyhytelokuva

 

 

 

 

Oscar-ehdokkaaksi noussut lyhytdokumentti seuraa intialaista pariskuntaa, joka hoivaa orpoja norsunpoikasia. Sympaattinen tunnelataus virittyy hieman yli äyräiden, vaikka filmi toki on herttainen kuvaus ihmisen ja eläimen suhteesta. Norsuja palvotaan jumalina, niillä ratsastetaan (vaikka nykyään tiedetään, ettei saisi) ja niitä hoivataan kuin menetettyjä ihmislapsia. Ehkäpä aiheesta olisi saanut irti vielä hieman enemmänkin.

Pisteytys: 6/10

 

She Said

Ohjannut Maria Schrader

USA & Japani 2022, 129 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Zoe Kazan, Carey Mulligan

Vetävä #metoo-draama kertoo New York Timesin toimittajista Jodi Kantorista (Kazan) ja Megan Twoheysta (Mulligan), jotka kaivoivat Harvey Weinsteinin likakaivon salat julkisuuteen. She Said on terävästi ohjattu filmi, jonka päätähdet tekevät taitavaa työtä raudanlujina ammattilaisina. Tarinakaava väsymättömistä toimittajista on sinänsä tuttu ja perinteinen, mutta aihe on uusi ja ajankohtaista lähihistoriaa. Vaikka lopputuloksen tietää, jännitystä ei puutu!

Pisteytys: 8/10

Funny Face - Rakastunut Pariisissa

Ohjannut Stanley Donen

USA 1957, 103 min.

Romantiikka, Komedia, Musikaali

Pääosissa: Audrey Hepburn, Fred Astaire, Kay Thompson

Filosofiasta kiinnostunut lukutoukka Jo Stockton (Hepburn) napataan muotilehden uudeksi kasvoksi Pariisiin. Siellä leimahtaa lempi kuvaaja Dick Averyn (Astaire) kanssa, ja pian parivaljakko steppaa kohti onnea. Romanssi ei ole kovin ikimuistoinen ja tarina on pöhkö, mutta tanssikohtaukset ovat upeita. Samaten silmäniloa tuovat kuvavirran väriloisto ja komea puvustus.

Pisteytys: 6/10

Foreign Correspondent - Ulkomaankirjeenvaihtaja

Ohjannut Alfred Hitchcock

USA 1940, 120 min.

Trilleri, Jännitys, Sota

Pääosissa: Joel McCrea, Laraine Day, Herbert Marshall

 

 

 

 

Yhdysvaltalainen toimittaja John Jones (McCrea) lähtee kuohuvaan Eurooppaan metsästämään meheviä jymyjuttuja, mutta sotkeutuukin vakoojien juoniin. Elokuvassa on perusvarmaa Alfred Hitchcockin huumoria ja jännitystä, vaikkei filmi olekaan aivan ohjaajan terävintä kärkeä. Sota-ajan propaganda ja ajankuva tuovat tarinaan kiinnostavan lisävärinsä.

Pisteytys: 7/10