USA 1957, 96 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Henry Fonda, Lee J. Cobb, Ed Begley
 |
| Well, what's there to talk about? |
New Yorkin slummeissa on tapahtunut henkirikos. Murhaajaksi epäilty nuori mies istuu oikeuden kuultavana eräänä myrskyä enteilevänä hikisenä iltapäivänä. Oikea syyllinen todella vaikuttaa löytyneen, sillä tapauksella oli peräti kaksi todistajaa ja muutenkin yksityiskohdat tuntuvat täsmäävän. 12 valamiestä siirtyy takahuoneeseen laatimaan tapauksesta oman lausuntonsa, mutta yhden miehen (Fonda) mielestä syytetty nuorukainen ei välttämättä olekaan murhaaja, ainakaan päätöstä ei ole syytä tehdä hätiköiden. Syntyy kiivas väittely, jossa todella on kysymys elämästä ja kuolemasta. Vähitellen yksi jos toinenkin valamies joutuu tarkistamaan jyrkkää kantaansa.
Yhteen huoneeseen keskittyvä Valamiesten ratkaisu on mestarillisen intensiivinen elokuva. Rikostapauksen pyörittely on jo sinällään jännittävää, mutta vielä kiehtovampaa on tarkastella erilaisten, hienosti rakennettujen hahmojen tapaa suhtautua sekä itse päätöksentekoon että murhakeissin sisältöön. Henry Fonda tietenkin loistaa vaatimattomana hyväntekijänä, suoranaisena harkitsevaisen oikeudentunnon sankarina. Valamiesten ratkaisun maine on kasvanut vuosien varrella melkoisiin mittoihin, vaikkei se floppi ollut ilmestyessäänkään: Berliinissä elokuva palkittiin kultaisella karhulla ja Oscar-ehdokkuuksiakin tuli kolme. Elokuva on pysytellyt jo ties miten pitkään IMDb:n parhaiden elokuvien 250-listan kärjessä, kirjoitushetkellä se on sijalla 5.
Valamiesten ratkaisu on elokuvana ansiokas jo siksikin, että se on ohjaajansa Sidney Lumetin (1924─2011) esikoisteos, mikäli nyt ei oteta lukuun jokusia miehen tv-tuotantoja. Vaikka Lumetin suurimmat menestysteokset pureutuvat rikosten maailmaan ja monet vieläpä oikeussaliin, täysin yhden genren mieheksi häntä ei voi lokeroida: uralta löytyi niin romantiikkaa, draamaa kuin koko perheen fantasiaakin. Pikemminkin Lumetin teoksia määrittää realistinen tyyli, omasta perhetaustasta kumpuava vähemmistöjen kuvaus sekä yhteiskunnalliset kysymykset oikeudenmukaisuudesta. Nämä teemat näkyvät jo esikoisteoksessakin ja ovat vieläpä yhä varsin puhuttelevia.
Pisteytys:
9/10
Yhteen huoneeseen keskittyvä Valamiesten ratkaisu on mestarillisen intensiivinen elokuva. Rikostapauksen pyörittely on jo sinällään jännittävää, mutta vielä kiehtovampaa on tarkastella erilaisten, hienosti rakennettujen hahmojen tapaa suhtautua sekä itse päätöksentekoon että murhakeissin sisältöön. Henry Fonda tietenkin loistaa vaatimattomana hyväntekijänä, suoranaisena harkitsevaisen oikeudentunnon sankarina. Valamiesten ratkaisun maine on kasvanut vuosien varrella melkoisiin mittoihin, vaikkei se floppi ollut ilmestyessäänkään: Berliinissä elokuva palkittiin kultaisella karhulla ja Oscar-ehdokkuuksiakin tuli kolme. Elokuva on pysytellyt jo ties miten pitkään IMDb:n parhaiden elokuvien 250-listan kärjessä, kirjoitushetkellä se on sijalla 5.
Valamiesten ratkaisu on elokuvana ansiokas jo siksikin, että se on ohjaajansa Sidney Lumetin (1924─2011) esikoisteos, mikäli nyt ei oteta lukuun jokusia miehen tv-tuotantoja. Vaikka Lumetin suurimmat menestysteokset pureutuvat rikosten maailmaan ja monet vieläpä oikeussaliin, täysin yhden genren mieheksi häntä ei voi lokeroida: uralta löytyi niin romantiikkaa, draamaa kuin koko perheen fantasiaakin. Pikemminkin Lumetin teoksia määrittää realistinen tyyli, omasta perhetaustasta kumpuava vähemmistöjen kuvaus sekä yhteiskunnalliset kysymykset oikeudenmukaisuudesta. Nämä teemat näkyvät jo esikoisteoksessakin ja ovat vieläpä yhä varsin puhuttelevia.
Pisteytys:
9/10
