The Palm Beach Story - Hullujen paratiisi (1942)

Ohjannut Preston Sturges
USA 1942, 88 min.
Komedia, Romantiikka, Screwball
Pääosissa: Claudette Colbert, Joel McCrea, Rudy Vallée, Mary Astor

Sex always has something to do with it, dear.

Hullujen paratiisi on komediamestari Preston Sturgesin nokkelan nerokas ja suorasukainen rakkausraina, jossa ihmissuhdepelit paisuvat villeihin älyttömyyksiin. Mielipuolinen farssi alkaa jo vauhdikkaista alkuteksteistä, joiden mehukkaat paljastukset tosin avautuvat kunnolla vasta elokuvan loppuvaiheessa. Toisin sanoen, tämä elokuva täytynee nähdä uudestaankin.

Gerry (Colbert) ja Tom (McCrea) ovat vaikeuksissa oleva aviopari, ja rahahuolet lienevät vain yksi eriskummallisen liiton ongelmista. Gerry päättää ottaa ohjat käsiinsä, joten hän karkaa New Yorkista Palm Beachille etsiäkseen uudeksi aviopuolisokseen miljonäärin - mutta vain jotta voisi tukea miehensä epäonnisia lentokenttäbisneksiä! Suunnitelmat alkavat muuttua todeksi, kun Gerry tapaa junamatkalla rikkaan herra Hackensackerin (Vallée).

Hulvaton komedia sanailee suorasukaisesti seksistä, josta sensuuriajan elokuvissa tyypillisemmin vain vihjaillaan hienovaraisesti. Railakkaan dialogin lisäksi absurdit sattumukset, kuten humalaisten metsästäjämiljonäärien toilailut öisessä junassa, pilailevat samaisen sensuurin kustannuksella. Elokuva on tainnut nipin napin päästä sensuroijien tarkan seulan läpi, mutta aikalaisyleisöt ovat taatusti ymmärtäneet hävyttömät vihjailut!

Pisteytys:

8/10

Mrs Miniver - Rouva Miniver (1942)

Ohjannut William Wyler
USA 1942, 134 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Greer Garson, Walter Pidgeon, Teresa Wright, Richard Ney, May Whitty

What goes to make a rose?

Times-lehdessä ilmestyneisiin kolumneihin pohjautuva Rouva Miniver kertoo nimikkohenkilöstään, fiktiivisestä rouva Kay Miniveristä (Garson) ja hänen perheestään. Miniverin perhe elää onnellista, brittiläisen keskiluokan elämää, kunnes maailmansota päättää huolettomat ajat. Perheen esikoispoika Vin (Ney) lähtee vapaaehtoisena armeijaan, isä Clem (Pidgeon) osallistuu Dunkerquen evakuointiin ja naisväki toimii neuvokkaasti kotirintamalla.

Kuten valtaosa sota-aikana tehdyistä elokuvista, myös Rouva Miniver on mitä suuremmissa määrin propagandaa. Eritoten elokuvan avulla pyrittiin pehmittämään yhdysvaltalaisten huonoja käsityksiä pöyhkeiltä vaikuttavista briteistä, taisteltiinhan sodassa kuitenkin samalla puolella. Sota mullistaa hyväntahtoisten päähenkilöidensä arjen ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä suurilta menetyksiltäkään säästytä.

Propagandasta huolimatta (tai osin myös sen vuoksi) Rouva Miniver on liikuttava melodraama ja miellyttävää katseltavaa, vaikka propagandan kirkkaat sävyt hehkuttavatkin sodan gloriaa kovin räikeästi. Lehtikirjoitelmista koostettu käsikirjoitus on onnistunut ja Greer Garson on mainio toimeliaana brittirouvana. Elokuva menestyi loistavasti myös ilmestyttyään, ja se voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin sekä viisi muuta akatemiapalkintoa. Propaganda selvästikin upposi kriitikoihin ja yleisöön, ja elokuvan tenho puree kyllä tänä päivänäkin.

Pisteytys:
8/10

Heinäkuun elokuvat 2015

Before Midnight - Rakkautta ennen keskiyötä
Ohjannut Rickhard Linklater
USA 2013, 109 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Delby

Rakkautta ennen keskiyötä palaa jälleen tarkastelemaan yhtä iltaa Jessen (Hawke) ja Celinen (Delby) elämässä. Pariskunnan suhde on syventynyt ja muuttunut arjeksi, uudenlaiseksi kumppanuudeksi, jossa kohdataan myös kriisejä. Upeat näyttelijät Ethan Hawke sekä Julie Delby ovat osallistuneet käsikirjoitustyöhön, ja lopputulos on samaistuttavuudessaan erinomainen. Loistava päätösosa ainutlaatuiselle trilogialle.

Pisteytys: 9/10

Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö
Ohjannut Gary Trousdale & Kirk Wise
USA 1991, 84 min.
Animaatio, Fantasia, Romantiikka
Pääosissa: Robby Benson/Matti Ranin, Paige O'Hara/Mervi Hiltunen

Ranskalaiseen satuklassikkoon pohjautuva Kaunotar ja Hirviö kertoo kauniin Belle-neidon (O'Hara) ja hirveän hirviön (Benson) rakkaustarinan. Disneyn versiota koossapitävät mieleenpainuvat laulut näyttävine koreografioineen ja synkkää tarinaa piristävät hupsut elävät esineet, joilla ei ole elokuvan kannalta juuri muuta syvempää merkitystä. Mielikuvissani Kaunotar ja hirviö oli paljon valloittavampi klassikko, mutta niin kai kaikki lapsena oli. Dvd-versioon on väkisin tungettu yksi turha ja tarinaan huonosti sopiva rallatuskohtaus, joka ihan syystäkin on alkuperäisestä elokuvasta jätetty pois.

Pisteytys: 7/10

The Age of Innocence - Viattomuuden aika
Ohjannut Martin Scorsese
USA 1993, 139 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder

1800-luvun New Yorkissa nuori Newland Archer (Day-Lewis) rakastuu siveän kihlattunsa (Ryder) serkkuun, seurapiireissä kohua aiheuttaneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Tarina on kiemurainen mutta mukaansatempaava. Ajankuva on upean näköistä ja viehättävää. Nykypäivälle jo vierasta tapakulttuuria on hauska tarkastella, vaikka lemmenleikkien säännöt ovat aika ahdistaviakin.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 7/10

Terminator - tuhoaja
Ohjannut James Cameron
USA 1984, 107 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Michael Biehn

1980-luvun urbaanin ilon keskelle mäjähtää 2020-luvulta saapuva armoton tuhoajakyborgi (Schwarzenegger), jonka tehtävänä on tuhota huoletonta elämää viettävä Sarah Connor (Hamilton). Terminator on hemmetin hyvä toimintaleffa, joskaan ei ihan niin loistava klassikko kuin kakkososa.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Way Way Back
Ohjannut Jim Rash & Nat Faxon
USA 2013, 103 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Liam James, Sam Rockwell, Toni Collette, Steve Carell

Duncanin (James) äiti (Collette) on dorkan miehensä (Carell) lumoissa ja uusperheen kesälomapaikassa kaikki on tavallistakin tympeämpää. Kaupungin laitamilla sijaitsevasta vesipuistosta Duncan löytää kuitenkin paikkansa maailmassa. Elokuva käsittelee noloa teini-ikää jokseenkin realistisesti, mutta höystettynä liioitellulla outoilulla. Duncanin elämän seuraaminen on hieman turhan vaivaannuttavaa.

Pisteytys: 6/10

Troll
Ohjannut John Carl Buechler
USA 1986, 82 min.
Fantasia, Kauhu
Pääosissa: Noah Hathaway, Phil Fondacaro, Anne Lockhart

Kerrostalossa tapahtuu kummia, kun pahankurinen peikko (Fondacaro) ryhtyy tekemään taikametsiä kerrostaloasuntoihin. Onneksi Harry Potter Jr. (Hathaway) huomaa oudot tapahtumat ja ryhtyy taistelemaan pahuutta vastaan kera Minerva McGonagallin näköisen naapurin noidan (Lockhart), jolla on miekkoja ja laulava sieni. Kauhua tämä b-leffa ei kyllä ole nähnytkään, mutta huumoria tekeleestä irtoaa erityisesti Potter-yhteensattuman johdosta. En tiedä, onko tämä enemmän siistiä vai kamalaa, mutta John Carl Buechler puuhastelee paraikaa samannimisen ja muutenkin hyvin samankaltaisen animaation parissa, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2017.

Pisteytys: 4/10

Shakma
Ohjannut Hugh Parks & Tom Logan
USA 1990, 100 min.
Kauhu, Jännitys
Pääosissa: Christoper Atkins, Amanda Wyss, Ari Meyers

Pitkäveteisessä paskakauhussa lääkäriopiskelijat pelaavat outoa roolipeliä upean ysäriteknologian avustuksella. Jännittävään peliin tulee hieman liikaakin jännitystä, kun kuolleeksi luultu raivokas paviaani herää lääketokkurasta ja ryhtyy ihmisjahtiin, eli lähinnä nylkyttää lukittuja ovia. Todella paskaa. Toivottavasti paviaaneja ei vahingoitettu elokuvan kuvauksissa.

Pisteytys: 2/10

Blast from the Past - Vihdoinkin pihalla
Ohjannut Hugh Wilson
USA 1999, 98 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Brendan Fraser, Alicia Silverstone, Christoper Walken

1960-luvulta saakka maanalaisessa säteilysuojassa asuneen perheen vesa Adam (Fraser) pääsee ensimmäistä kertaa maan pinnalle tutustumaan outoon uuteen maailmaan. Idea on mahtava, sillä menneisyyshän on kuin vieras maa, samoin tulevaisuus. Toteutus tosin yllätyksettömästi on aika keskinkertainen ja ennalta-arvattava, mutta silti lopputulos on ihan katsottava.

Pisteytys: 6/10

Hunger Games: The Mockingjay, part 1.
Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 1.
Ohjannut Francis Lawrence
USA 2014, 123 min.
Toiminta, Draama, Scifi
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Julianne Moore, Liam Hemsworth, Philip Seymour Hoffman

Matkijanärhi-sarjan eka osa jatkaa melko välittömästi siitä, mihin edellisessa Nälkäpelissä (2013) jäätiin, eli olin noin puoli tuntia ihan pihalla ennen kuin muistin mistä tässä nyt on kyse. Tiivistettynä: kapinalliset järjestäytyvät taisteluun liekehtivä tyttö Katniss (Lawrence) tähtenään. Jatko- ja väliosana Matkijanärhi, osa 1 on visuaalisesti aiemmista poikkeava ja sikäli erottuu joukosta, muttei muutoin ole kovin kummoinen. Sodan kauhujen pohdiskelu on kyllä tervetullut aihepiiri, Jennifer Lawrence on edelleen huippu ja presidentti Coinin (Moore) hahmo kiinnostava, mutta tarinaa on jo venytetty aivan liikaa. Viimeisen osan katseluun ei meinaa riittää enää into.

Pisteytys: 6/10

The Three Caballeros - Kolme caballeroa
Ohjannut Norman Ferguson
USA 1944, 71 min.
Animaatio, Komedia
Pääosissa: Clarence Nash, Joaquin Garay, José Oliveira

Sota-ajan lopuilla tehdyssä animaatiossa edetään poliittisesti korrektissa hengessä, kun piirroshahmosuosikkini Aku Ankka (Nash) saa tutustua Etelä-Amerikan värikkääseen kulttuuriin. Elokuva hymyilyttää koko kestonsa verran: värit ovat upeita, laulut todella kauniita ja animaatio hauskan lennokasta - loppu on suorastaan psykedeelinen. Etelä-Amerikka tosin tiivistyy suppeasti kauniisiin naisiin ja musiikkiin, ja caballerojen himokas naiskuolaus tuntuu hivenen oudolta.

Pisteytys: 7/10

Les Misérables
Ohjannut Tom Hooper
Iso-Britannia 2012, 158 min.
Musikaali, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Hugh Jackman, Russel Crowe, Anne Hathaway, Eddie Redmayne, Amanda Seyfried

Myönnän olleeni aika skeptinen suuresti kehutun Kurjat-tulkinnan suhteen, mutta onneksi marssin uljaasti kohti ennakkoluulojani. Elokuva tuo tunnelmaltaan, tyylilajiltaan ja tehokeinoiltaan mieleen Eugène Delacroix'n maalauksen Vapaus johtaa kansaa (1830), joka puolestaan on inspiroinut aikoinaan Viktor Hugoa. Yhtenäisyys ei liene sattumaa. Visuaalisten nautintojen lisäksi näyttelijät tekevät kohtauksista koskettavia: Anne Hathaway on loistava, eivätkä muutkaan paljoa kehnommiksi jää. Tarinassa olisi viilattavaa, vaikka pääosin kokonaisuus toimii mukavasti.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Yankee Doodle Dandy (1942)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1942, 126 min.
Biografia, Musikaali, Draama
Pääosissa: James Cagney, Joan Leslie, Walter Huston

I am the Yankee Doodle Boy!

Kuuluisan musikaalitähden George M. Cohanin (Cagney) elämänvaiheet sivuavat Yhdysvaltain historian merkkihetkiä, aina itsenäisyyspäivälle osuneesta syntymäpäivästä lähtien. Cohan kertoo elämäntarinaansa Yhdysvaltain presidentille, ja tämän turinoinnin kautta tiivistetään kahdessa tunnissa oivasti paljon amerikkalaista unelmaa ja kansakunnan kohtalonhetkiä - musikaalinumeroilla ja kevyellä komedialla höystettynä. Patriotismi ja Yhdysvaltain hersyvä ylistys ovat elokuvan räikeän selkeitä ydinteemoja.

 

Yankee Doodle Dandy on taatusti nostattanut mielialoja sota-ajan keskellä, mutta  ajallisen ja maantieteellisen etäisyyden päästä pakahduttava isänmaanylpeys tuntuu jopa vähän koomiselta. Ajan ja valtiollisen kontekstin kuitenkin ymmärtää. Elokuvan ensi-ilta tähdättiin toukokuisen Memorial Dayn eli sodissa kaatuneiden muistopäivän tienoille. Markkinointi toimi ja teatterit olivat tupaten täynnä: Yankee Doodle Dandy kohosi Warner Brosin suurimmaksi siihenastiseksi kassamagneetiksi. Myös oikea George M. Cohan ehätti juuri ja juuri nähdä itsestään kertovan elokuvan ennen kuin menehtyi syöpään saman vuoden marraskuussa.

Sittemmin on huhuttu, että elokuvan yhtenä tarkoituksena oli puhdistaa kommunistisympatioista epäillyn näyttelijäsuuruuden James Cagneyn maine. Olipa väite totta tai ei, Cagneyn suoritus on joka tapauksessa ilmiömäinen. Cagney on virtuoosimainen monitaituri, jonka eläytymiskyky on liikuttavan aitoa. Filmi on näkemisen arvoinen ihan vain päätähtensä ansiosta, mutta toki myös sota-ajan tähtilippupropagandansa puolesta Yankee Doodle Dandy on mielenkiintoinen pala jenkkilän patrioottista historiaa ja nykypäivää.

Pisteytys:

7/10

Cat People - Kissaihmiset (1942)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1942, 73 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Simone Simon, Kent Smith, Tom Conway, Jane Randolph

I like the dark.

Nuori nainen Irena (Simon) pelkää muuttuvansa kissapedoksi kiihottuessaan, aivan kuten vanha serbialainen legenda ennustaa. Rakkauselämän aiheuttamat tunteenpurkaukset johtavatkin raatelujälkiin, mutta tekijästä ei voi olla täysin varma. Onko kaikki sittenkin vain Irenan mielikuvituksen tuotetta?

Seksuaalitematiikkaa ja padottuja tunteita käsittelevä Kissaihmiset tuo mieleen toisen eläimellisen kauhun Ihmissuden (1941). Yhtäläisyyksiä löytyy: itse tarinaan syöksytään molemmissa mutkat suoriksi -menetelmällä, joka ratkaisuna toimii tässä filmissä paremmin. Molemmat ovat omalla tavallaan kiinnostavia, mutta pidin kissaversiosta ehkä pienen piirun verran enemmän. Tämän elokuvan monsteri on nimittäin mielenkiintoisemmin esitetty - tai piilotettu.

Irenan kauhistuttavaa muutosta kissapedoksi ei paljasteta liian suoraviivaisesti, vaan upea kuvaus antaa katsojan mielikuvitukselle vallan. Varjojen käyttö on upeaa! Mahtava esimerkki siitä, miten pienelläkin budjetilla voidaan toteuttaa jännittäviä, miltei puistattavia kohtauksia. Simone Simon sopii rooliinsa loistavasti, myös Kent Smith epätoivoisena aviomiehenä ja Jane Randolph tämän viekoittelevana ystävättärenä istuvat osiinsa mainiosti.

Elokuva menestyi sen verran kohtalaisesti, että pian filmi sai jatko-osan (Kissaihmisten kirous, 1944), joka ei kuitenkaan onnistunut kohoamaan edeltäjänsä tasolle. Kissaihmisaihe palasi jälleen valkokankaille vuonna 1982 Paul Schraderin samannimisen uusintaversion myötä. Jatko-osa ja uusintaversio lienevät aika erilaisia, kuin tämä alkuperäinen, mutta molemmat voisi vertailun vuoksi katsoa, jos joskus sattuvat osumaan kohdalle.

Pisteytys:
7/10

Kesäkuun elokuvat 2015

Tracks
Ohjannut John Curran
USA 2013, 112 min.
Biografia, Draama
Pääosissa: Mia Wasikowska, Adam Driver

On vuosi 1977 ja Robyn Davidson (Wasikowska) päättää vaeltaa 3000 kilometriä Australian polttavilla aavikoilla vain kamelit ja koira seuranaan. Tracks on matka sukupuoli- ja luokkarajojen tuolle puolen, meditatiivisen kauniiden maisemien keskellä. Elokuva ei ole matkantekogenressään tarinallisesti kovin omaperäinen, mutta kelpo, ja upeasti kuvattu Australian luonto pitää kiinnostusta yllä.

Pisteytys: 7/10

Cops - Buster ja poliisiparaati
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1922, 22 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton

Buster Keatonin lyhärissä päähenkilö on Keatonin itsensä esittämä nuorukainen, joka väärinkäsitysten ja erinäisten kommellusten myötä joutuu koko kaupungin poliisivoimien jahtaamaksi. Takaa-ajon idea on tuttu monesta muustakin kivikasvon klassikosta, ja se toimii joka kerta. Upeita stuntteja ja hauskaa slapstickia!

Pisteytys: 8/10

Spider-Man
Ohjannut Sam Raimi
USA 2002, 121 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, Willem Dafoe, James Franco

Ensimmäisen Spider-Man-trilogian avausosassa nössöstä Peter Parkerista (Maguire) kuoriutuu tunnettuun tapaan naapuruston kiltti sankari, kun hämähäkki antaa hänelle supervoimat. Naiivi sarjistulkinta on kevyen kivaa ja toimivan näköistä viihdettä, mutta eipä juuri sen enempää. Tobey Maguiren hahmosta puuttuu särmää.

Pisteytys: 6/10

Spider-Man 2
Ohjannut Sam Raimi
USA 2004, 127 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco, Alfred Molina

Spider-Manin (Maguire) ja pääpahiksen Doc Ockin (Molina) identiteetit ovat koetuksella, sillä sankarius on taakka ja samaten nerous. Kun nerosta kehkeytyy pahis, on sankariuttaan pohdiskelevan Peterin kiireesti ryhdistäydyttävä. Tarinan rakenne on riittävän sujuva ja toiminta efekteineen on näyttävää, mutta ikimuistoiseksi sarjisfilmatisoinniksi ei tästäkään osasta ole.

Pisteytys: 6/10

Spider-Man 3
Ohjannut Sam Raimi
USA 2007, 139 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco

Trilogian väkinäinen ja turha päätösosa vie Spider-Parkerin (Maguire) identiteettikriisin todella outoihin sfääreihin. Tosissaan tehdyt, mutta väkisin väännetyt vitsit eivät naurata. Silti koomiseen angstiin ei osaa reagoida oikein muuten kuin kiusaantuneesti nauramalla. Elokuvan juoni koostuu hatarin seitein yhteenkudotuista säikeistä, joista ei muodostu minkäänlaista toimivaa kokonaisuutta. Ainoastaan visuaalisuuden puolesta elokuva on näyttävä ja ylettyy kahden aiemman filmin tasolle, ellei jopa pistä hivenen paremmaksi.

Pisteytys: 2/10

Sharknado - Haihurrikaani
Ohjannut Anthony C. Ferrante
USA 2013, 86 min
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Ian Ziering, Tara Reid, John Heard

Los Angelesissa elämä vierähtää raiteiltaan, kun hurrikaani lennättää kaupungin täyteen verenhimoisia haita. Haihurrikaanin tarkoituksena on leikitellä ennakko-arvattavuudella ja kliseillä siten, että tahallinen kehnous muuttuisi nokkelaksi huumoriksi. Tavoite ei ihan täyty, mutta kyllä tämän juuri ja juuri viitsii katsoa todella tylsän sadepäivän ratoksi. Kulttihehkutusta en ihan ymmärrä. Leffa toiminee parhaiten kaveriporukan ja kaljan kera nautittuna.

Pisteytys: 3/10

Her
Ohjannut Spike Jonze
USA 2013, 126 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Scarlett Johansson

Ajatuksia herättävässä draamassa Theodore Twombly (Phoenix) rakastuu yllättävän inhimilliseen käyttöjärjestelmään, Samanthaan (Johansson). Theodoren ja Samanthan romanssi tuntuu hämmentävän aidolta, eikä sitä tulevaisuuden maailmassa pidetä lainkaan arveluttavana. Futuristinen maailma on luotu onnistuneesti: perinteisen teknologiapainotuksen ohella myös arvomaailma, kielenkäyttö ja ihmisten väliset kontaktit vihjaavat, että aika ja paikka on jossain meille vielä hieman tuntemattomassa ympäristössä. Kuitenkin elokuvan teema, ihmiskontaktin kaipuu, on tuttu ja ikiaikainen. Tulevaisuus vaikuttaa osin jo olevan läsnä meillekin: väentungoksestaan huolimatta kaupunkeihin on helppo eristyä, eivätkä tietokoneet pysty korvaamaan ihmissuhteita. Elokuva arvannee suunnan, johon olemme huomaamattamme ajautumassa.

Pisteytys: 8/10

Boys Don't Cry
Ohjannut Kimberly Peirce
USA 1999, 118 min.
Draama, Romantiikka, Biografia
Pääosissa: Hilary Swank, Chloë Sevigny, Peter Sarsgaard

Järkyttäviin tositapahtumiin perustuvassa draamassa nuorukainen Brandon (Swank) yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Brandon on syntymässä määritelty naiseksi, ja takapajuisissa tuppukylissä ahtaista sukupuolinormeista poikkeaminen on mahdottomuus. Elokuva on samaan aikaan hyvä ja hirveä: Brandonin tarina on koskettava, ahdistava ja karu, mutta se on tärkeää kertoa. Boys Don't Cry on hyvä esimerkki siitä, että transsukupuolisuus ei aiheuta ongelmia, mutta transfobia aiheuttaa. Leffan ainoa räikeä ongelma on se, että (trans)mies kuvataan jonkinlaisena hämmentyneenä butch-lesbona, eli "oikeasti naisena", mutta elokuvan tekoaikana sävy tuskin oli vielä tahallinen.

Pisteytys: 7/10

To Be or Not to Be - Ollako vai eikö olla (1942)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1942, 99 min.
Komedia, Sota
Pääosissa: Carole Lombard, Jack Benny, Robert Stack, Stanley Ridges

Just a man with a little mustache.

Puolalainen teatteriseurue valmistelee natsikriittistä näytelmää, jonka esittäminen kuitenkin kielletään kireän poliittisen ilmapiirin vuoksi. Pian natsit valtaavat Puolan, ja esiintymistaitoinen joukko päättää rooliasuineen vetää valloittajia nenästä. Ernst Lubitsch esittää mestarillisesti hienovaraisen rohkeita vihjauksia niin seksuaalisuudesta kuin ajankohtaisesta poliittisesta tilanteestakin. Vaikka suursodasta ja elokuvasensuurin kultakaudesta on jo kulunut kauan aikaa, tämä elokuva tuntuu edelleen tuoreelta.

Hollywoodin sotaponnistus oli levittää propagandaa elokuvien muodossa ja viihdyttää kansaa kurjuuden keskellä. Ollako vai eikö olla on ajan myötä saanut maineen niin Lubitschin, Carole Lombardin kuin Jack Bennynkin parhaimmistona, mutta ilmestyessään sen voimakas satiiri koettiin turhankin pisteliäänä - vakavalla asialla leikittely ei tuntunut soveliaalta ja elokuva häilyi hyvän maun rajoilla.

Vaikka Ollako vai eikö olla on ensisijaisesti komediaa, se tavoittaa myös hetkittäin koskettavan draaman sävyjä ja osoittaa nerokkain keinoin juutalaisvainojen sekä rotupuhtausvaatimusten järjettömyyden. Vihollinen oli todellinen ja pelottava, ja monien olemassaolo todella oli uhattuna - kuten elokuvan nimikin toteaa. Kuuluisat Shakespeare-sitaatit osuvat moderniin kontekstiin terävästi. Nimensä lisäksi elokuva hyödyntää Shakespearen luoman juutalaisen Shylockin (Juutalainen kauppias, 1596-1598) kuuluisaa monologia useaan otteeseen: "Jos meitä pistetään, emmekö vuoda verta? Jos meitä kutitetaan, emmekö naura? Jos meidät myrkytetään, emmekö kuole?"

Pisteytys:

9/10