Casablanca (1942)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1942,102 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Heinreid, Sydney Greenstreet, Peter Lorre

As Time Goes By

Suursota vyöryy uhkaavasti Euroopan rajojen ylitse, mutta Casablancan satamakaupungissa Marokossa juhlat jatkuvat keskeytymättä. Jokseenkin puolueettomalla maaperällä kohtaavat natsit, vastarintapakolaiset ja rahaa tai onnea etsivät seikkailijat. Rick's Café Americain on yksi kaupungin kuhisevista kohtaamispaikoista. Sen omistaja, kyyninen Rick Blaine (Bogart), joutuu valitsemaan puolensa, kun hänen entinen rakastettunsa Ilsa Lund (Bergman) saapuu kaupunkiin miehensä Victor Lazlon (Henreid) kanssa.

Casablanca heijastaa sota-ajan epävarmuutta ja huolettomien aikojen kaipuuta. Vaikka tapahtumapaikka onkin näennäisen puolueeton, elokuva julistaa lopulta kantaansa vapaan Ranskan puolesta. Sotakonfliktit ja puolueellisuuden tai puolueettomuuden aiheuttama päänvaiva rinnastuu tuskalliseen kolmiodraamaan. Nimekäs elokuvaklassikko myös pohtii, mitä rakkaus todella on: suuri rakkaus johtaa uhrautuvaisiin tekoihin, vaikka maailma ympärillä hajoaisi kaaokseen.

Unohtumattomat dialogit, tunnuskappale As Time Goes By sekä Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin karismaattiset roolisuoritukset tekevät elokuvasta ikimuistoisen. Samoin hämyisen savun täyttämä Rickin kahvila erikoisine asiakkaineen on tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Casablanca lukeutuu ehdottomasti Hollywoodin upeimpien taidonnäytteiden joukkoon, ja jo ilmestyessään se nautti suurta suosiota. Edelleen tätä uniikkia romanssia pidetään yhtenä maailman parhaista elokuvista.

Pisteytys:
9/10

Toukokuun elokuvat 2015

Whiplash
Ohjannut Damien Chazelle
USA 2014, 107 min.
Draama
Pääosissa: Miles Teller, J.K. Simmons

Loistava. Häiritsevä. Vangitsee ensisekunneista viimeisiin vimmaisiin iskuihin saakka. Kolmen Oscarin ja ties minkä muun pystin voittaja Whiplash on intensiivinen elokuva kunnianhimosta ja periksiantamattomuudesta. Nuori rumpali Andrew (Teller) ja sadistinen opettaja Fletcher (Simmons) haastavat toisiaan äärimmäisyyksiin. Finaali on huikea.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 9/10

How to Train Your Dragon - Näin koulutat lohikäärmeesi
Ohjannut Dean DeBlois & Chris Sanders
USA 2010, 98 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Jay Baruchel, Gerad Butler, America Ferrera

Nuori hintelä Hiccup (Baruchel) haluaisi kovasti lohikäärmeenmetsästäjäksi isänsä ja muun heimonsa tapaan. Päähenkilölle käy kuitenkin hassusti, kun hän puolivahingossa kesyttää lohikäärmeen ja tulevaisuudensuunnitelmat menevät uusiksi. Elokuvan hahmot ja henkilösuhteet ovat kliseisiä, mutta muutoin lohikäärmeseikkailussa on ideaa. Mielikuvitukselliset, hieman kissamaiset lohikäärmeet ovat valloittavia, ja niiden matkassa on hauska lennellä ympäri kuvitteellista viikinkimaailmaa.

Pisteytys: 7/10

How to Train Your Dragon 2 - 
Näin koulutat lohikäärmeesi 2
Ohjannut Dean DeBlois
USA 2014, 102 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Jay Baruchel, Cate Blanchett, Djimon Hounsou

Kivan animaation ihan yhtä kivassa jatko-osassa lohikäärmeet ovat viikinkien kavereita, mutta noita söpöjä petoja kurittava paha Dragon (Hounsou) uhkaa rauhanomaista eloa. Näyttävät puitteet on luotu edeltäjäänsä tarkemmin ja lohikäärmeiden kyyti miltei huimaa! Nykyanimaatioille tyypilliseen tapaan ja edeltävälle osalle uskollisesti hahmojen kehittely on taas jätetty puolitiehen ja tarinan ainekset ammennettu kliseelaarista. Erityisesti Hiccupin (Baruchel) yllättäen löytyvä äiti (Blanchett) on typerän häilyvä hahmo, eikä pääpahiksessakaan ole kehumista. Riemukas lohikäärmeidea kuitenkin kannattelee ja ekan osan tapaan tämäkin pätkä on mukavaa viihdettä.

Pisteytys: 7/10

Noah
Ohjannut Darren Aronofsky
USA 2014, 138 min.
Fantasia, Draama, Toiminta
Pääosissa: Russel Crowe, Jennifer Connelly, Anthony Hopkins

Noah on sovitus kuuluisasta myytistä, jossa tulva hukuttaa pahat ihmiset ja yksi hyvä mies pelastaa eläimiä isoon arkkiin. Darren Aranofsky jatkaa Noahissa tyylilleen ominaisen painostavan tunnelman parissa ja onnistuu luotsaamaan elokuvansa jotakuinkin kiinnostaville vesille (pun intended): tarinaa etäännytetään tunnetuimmasta Raamattu-versiosta kiitettävästi niin sanoman kuin paikankin puolesta. Alkuasetelma siis toimii, mutta mikään muu ei. Syvällisiä ajatuksia piisaa tulvaksi asti (another pun) ja kaikki hukkuu (...) pitkäveteiseen fantasia-toiminta-ympäristöaate-wtf -häröilyyn. Tiedeselitysten upottaminen vertauskuvalliseen myyttiin tuntuu niin kömpelöltä, että edes fiktiivisessä maailmassa tarina ei ole uskottava. Elokuvan todellisuus muistuttaa unta, jonka katselu tuntuu kymmenen vuoden koomalta. Puolet lyhempänä tämä ehkä vielä menettelisi.

Pisteytys: 3/10

Guardians of the Galaxy
Ohjannut James Gunn
USA 2014, 121 min.
Scifi, Seikkailu
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldana, Bradley Cooper, Lee Pace, Dave Bautista

Vähemmän tunnetut Marvel-hahmot, Galaksin vartijat, seikkailevat avaruudessa mainion soundtrackin siivittämänä. Maailmankaikkeuden pelastava sankarijoukko on sekalainen jengi pienempiä ja suurempia rikollisia, jotka päätyvät sattumien ja keskinäisten kahnausten jälkeen tekemään yhteistyötä. Sankarit ovat kaikki kiinnostavia, mutta pääpahis Ronanilla (Pace) ei oikein vaikuta olevan mitään järkeviä motiiveja. Pikkuvioista huolimatta Guardians of the Galaxy on oikein kiva kesäleffa eli sopivan aivotonta ilottelua jossain kaukaisessa galaksissa.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Edge of Tomorrow
Ohjannut Doug Liman
USA 2014, 113 min.
Scifi, Sota, Toiminta
Pääosissa: Tom Cruise, Emily Blunt

Edge of Tomorrow on elokuva, jossa Päiväni murmelina (1993) kohtaa videopelit. Maailma taistelee voitolla olevia avaruusolioita vastaan, ja rintamalle passitetaan myös taisteluita kokematon upseeri Cage (Cruise), joka delaa heti taistelutantereen nähtyään. Kuoltuaan Cage kuitenkin herää saman päivän aamuun - kerta toisensa jälkeen. Harjoituksen myötä säikystä luuserisotilaasta kehittyy päivä päivältä tehokkaampi tappokone. Idea on hyvä, ja se erottaa elokuvan tutuksi tulleesta alienit & militarismi -kuviosta. Tarina pysyy hyvillä raiteilla, eikä Tom Cruisekaan ole niin huono, kuin yleensä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin vain yksi peruskaavalla etenevä toimintaleffa natsiviittauksilla ryyditettynä, mutta ihan kivaa kertakatsottavaa.

Pisteytys: 6/10

Nightcrawler
Ohjannut Dan Gilroy
USA 2014, 117 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rene Russo, Riz Ahmed

Pikkurikoksia tekevä Lou Bloom (Gyllenhaal) sattuu vahingossa onnettomuuspaikalle, jossa hän keksii uuden tavan ansaita tuohta. Lou hankkii videokameran, ryhtyy kuvaamaan onnettomuuksia ja myy filminsä eniten tarjoavalle tv-yhtiölle. Alalla on toki kova kilpailu, joka edellyttää luovia ratkaisuja. Jake Gyllenhaal näyttelee loistavasti yön pimeydestä ryömivää hyypiötä, joka on valmis venyttämään moraalia äärimmilleen suurten tulojen toivossa. Onnettomuuskuvaajien sijaan elokuvan kohdistama kritiikki kärjistyy kuitenkin mediayhtiöihin, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa katsojalukujen vuoksi. Karmivaa mediakritiikkiä.

Pisteytys: 8/10

Ida
Ohjannut Pawel Pawlikowski
Puola, Tanska, Ranska & Iso-Britannia 2013, 82 min.
Draama
Pääosissa: Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza

Katsoin Idan itse asiassa jo ajat sitten, ehkä joskus joululomalla, mutta näemmä olen unohtanut listata sen. Elokuva kuitenkin palasi mieleeni jonkin nopean häivähdyksen myötä. Kenties Ida onkin juuri sellainen kertomus, joka voi painua taka-alalle, mutta muistuu silti mieleen. Eletään 1960-lukua. Nunnanoviisi Anna (Trzebuchowska) saa yllättäen tietää järkyttäviä asioita perheestään, jota hän ei koskaan saanut tuntea. Lyhyessä ajassa tapahtuu vähäeleisesti suuria asioita, ja yksilön kautta kerrotaan kokonaisen kansan tarinaa. Puolan lähihistoria on jättänyt syvät arvet, mutta toiveikkuutta se ei ole nujertanut.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 9/10

Sullivan's Travels - Nauru kahleitten talossa (1941)

Ohjannut Preston Sturges
USA 1941, 90 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Joel McCrea, Veronica Lake, Robert Warwick

How can I be alone if you're with me?

Menestynyt Hollywood-ohjaaja John L. Sullivan (McCrea) on kyllästynyt tekemään pinnallisia komedioita, joten hän kauhistuttaa studiopomoja uudella yhteiskuntakriittisellä elokuvaideallaan. Sullivan lähtee kiertämään maata kulkuriksi sonnustautuneena saadakseen köyhyyttä kuvaavaan filmiinsä todentuntuista materiaalia. Matkalle mukaan lyöttäytyy myös muuan epäonninen näytteljänalku (Lake). Kaksikko kiertelee köyhien parissa kurjissa ja surkuhupaisissa tunnelmissa, kunnes Sullivan ymmärtää, miten hän voi auttaa vähäosaisia: tekemällä heille hauskoja elokuvia!

Preston Sturgesin nokkela draamakomedia hupailee Hollywoodin kustannuksella ja esittelee liudan erilaisia elokuvagenrejä. Yhdessä kohtauksessa elokuva on fyysistä slapstickia tai screwball-sanailua, välillä melodraama ottaa ylivallan, toisessa hetkessä taas edetään mykkäelokuvan kielellä. Animaatiota ja musikaaliakin vilahtaa mukana, vankilaelokuvaa ja romantiikkaa unohtamatta. Kokonaisuus tuntuu myös paikoin suurelta satiirilta. Yhdistelmä on nerokas, sillä se sopii täydellisesti monisävyiseen tarinaan, jossa päähenkilö yrittää löytää aidon koskettavan tavan kuvata yhteiskunnassa vallitsevaa kurjuutta.

Nauru kahleitten talossa (tai myös Nauru kahleitten takana) on menestyneen komediaohjaaja Sturgesin kuuluisimpia töitä, samoin Veronica Lake muistettaneen parhaiten juurikin tästä elokuvasta nimettömäksi jäävän, "räväkän tytön" roolista. Veronica Laken ja Joel McCrean yhteispeli on toimivaa, ja Laken ikoninen olemus on säväyttävä. Elokuva on kuitenkin merkittävä eritoten sen tavan vuoksi, jolla se tarkastelee huumoria ja sen merkitystä yhteiskunnassa. Tästä elokuvasta irronneekin iloa vielä monelle katselukerralle. Ensi-iltavuonnaan 1941 Nauru kahleitten talossa ei onnistunut saavuttamaan kummoistakaan menestystä, vaan suuren komediaklassikon maine on kasvanut vasta vuosien varrella.

Pistetys:
9/10

The Wolf Man - Ihmissusi (1941)

Ohjannut George Waggner
USA 1941, 70 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Lon Chaney Jr., Claude Rains, Evelyn Ankers

It isn't a wolf... it's a werewolf!

Vanha taru kertoo, että ukonhatun kukkiessa täysikuun aikaan voi hyväkin mies muuttua hirviöksi... Tarina osoittautuu todeksi, kun huikentelevainen Larry Talbot (Chaney) seikkailee metsässä väärään aikaan ja kohtaa kummallisen suden, joka ehättää purra Larrya. Muistinmenetykset, oudot surmat ja mystiset jalkakarvat antavat Larrylle aihetta pelätä pahinta. Asiaa pahentaa se, että Larry on tavannut ihastuttavan, joskin jo kihloissa olevan neidon (Ankers) - jonka hän nyt pelkää surmaavansa.

Universalin kauhufilmien sarjassa Ihmissusi oli jo toinen ihmissusia käsittelevä elokuva, mutta vuonna 1935 ilmestynyt Werewolf of London ei ollut kummoinenkaan menestys. Itse asiassa myös Ihmissusi ilmestyi maailman kuohujen kannalta kehnoon aikaan, koska suursota ulotti lonkeronsa Yhdysvaltoihin Pearl Harborin iskun myötä vain muutamia päiviä ennen elokuvan ensi-iltaa. Todellisen maailman kauhujen keskellä elokuvahirvitykset tuskin toimivat erityisen hyvänä todellisuuspakona. Filmi vakiinnutti silti nopeasti paikkansa Universalin monsterikavalkadissa ja sille tehtiin liuta jatko-osia jo 1940-luvulla. Viimeisin Universalin ihmissusiviritys on  The Wolfman (2010), joka tosin taisi olla melkoinen floppi.

Ihmissusi on merkittävä teos, koska sen näkemys ihmissudesta on juurtunut vahvasti populaarikulttuuriin: kahdella jalalla kulkeva, tavallista sutta suurempi karvakasa on tullut tutuksi vuosien varrella useammistakin elokuvista. Samalla ihmissuteen liitetään Jekyll & Hyde -dikotomia, eli hyvän ja pahan kaksinkamppailu yhdessä ihmisessä. Karmean (koomisen) hirviön esittelyn sijaan tarinan keskipisteenä on Larry, joka muuttuu iloisesta tirkistelijä-flirttailijasta traagiseksi varjoksi entisestä itseästään. Näin ihmissuden tematiikan kautta kuvataan (hieman rautalangasta vääntäen) myös seksuaalisuutta, kun Larry-polo joutuu kamppailemaan viettien ja tapakulttuurin välillä, peläten villejä himojaan. Harmi, että turhan yksinkertaisiksi jäävät sivuhenkilöt ja hölmöt juonikuviot vesittävät mielenkiintoisia teemoja.

Pisteytys:

7/10

The Maltese Falcon - Maltan haukka (1941)

Ohjannut John Huston
USA 1941, 100 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Humphrey Bogart, Mary Astor, Peter Lorre, Sydney Greenstreet

How are you gonna get the bird?

Kovaksikeitetty yksityisetsivä Sam Spade (Bogart) ajautuu keskelle monimutkaista rikosvyyhtiä. Ensin hänen työparinsa murhataan, ja pian hänet palkkaa epäluotettava nainen Ruth Wonderly (Astor). Vähitellen kaikki vihjeet johtavat maltan haukan, salaperäisen ja suunnattoman arvokkaan patsaan jäljille. Spaden täytyy ratkaista tapaus pian, koska poliisit epäilevät hänen olevan murhien takana. Enempää tarinasta ei kannata paljastaa, sillä arvoituksellisen juonen vähittäinen avautuminen on osa elokuvan antamaa nautintoa.

Mittavan uran tehneen John Hustonin esikoisohjaus on nimitetty paristakin syystä elokuvahistorian merkkipaaluksi: ensinnäkin sitä pidetään ensimmäisenä film noir -elokuvana, ja toiseksi sitä on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista salapoliisielokuvista. Koko filmi todellakin henkii mehukkaan jännittävää, tyylikästä ja charmikasta film noiria. Film noirilla viitataan kyyniseen rikosdraamaan, jolle tyypillistä on muun muassa saksalaista ekspressionismia henkivä visuaalisuus, protagonistin antisankarius ja tätä houkutteleva femme fatale -hahmo. Film noir toki on aika vaikeasti rajattava kokonaisuus, eikä sitä kaikkien mielestä voida edes kuvata omaksi tyylilajikseen.

Maltan haukka on upeiden näyttelijöiden show. Hieman unohduksissa ollut Mary Astor draamailee kenties ikimuistoisimman roolinsa ja karismaattinen Humphrey Bogart teki elokuvan myötä lopullisen läpimurtonsa. Konnaa näytellyt Peter Lorre tunnetaan muun muassa huikeasta rikoselokuvasta M - kaupunki etsii murhaajaa (1931). Erityisen upeaa Maltan haukassa on se, miten pienin keinoin - vain vähäistä lavastusta käyttäen tai ilman erityisiä teknisiä kommervenkkejä - elokuvan tunnelma on käsinkosketeltavan jännittävä. Kaikkinensa on upeaa, miten vaatimattomista lähtökohdista klassikko on rakennettu: teos on esikoisohjaajan tekemä uudelleenfilmatisointi (aiemmat olivat Maltan haukka, 1931 & Satan Met a Lady, 1936), jonka rooleista suosionsa huipulla olevat tähtinäyttelijät kieltäytyivät. Sittemmin unohduksiin jäänyttä, tosin vielä 1940-luvulla menestyksen nektaria nauttinutta George Raftia mahtoi jälkeenpäin harmittaa Maltan haukan pääosasta kieltäytyminen.

Pisteytys:

10/10

Huhtikuun elokuvat 2015

Tenkû no shiro Rapyuta - Laputa - linna taivaalla
Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 1986, 124 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Mayumi Tanaka, Keiko Yokozawa, Kotoe Hatsui

Legendaarisen Hayao Miyazakin varhaisteos Laputa - linna taivaalla on kaunis ja mielikuvituksellinen animaatio, joka kertoo salaperäisestä, kauan sitten kadonneesta Laputan valtakunnasta ja sen etsijöistä. Temaattisesti elokuvassa käsitellään menneisyyden kaihoa ja vallan väärinkäyttöä. Tarina on sympaattinen ja vauhdikkaan seikkailun lisäksi elokuvassa on myös sopivissa määrin taianomaisuutta ja huumoria, mutta kokonaisuutena Laputa ei aivan tavoita Miyazakin myöhempien mestariteosten herkkyyttä.

Pisteytys: 8/10

The Fault in Our Stars - Tähtiin kirjoitettu virhe
Ohjannut Josh Boone
USA 2014, 126 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Shaileine Woodley, Ansel Elgort, Nat Wolff, Laura Dern

Syöpää sairastavien tukiryhmässä tavanneet Hazel (Woodley) ja Gus (Elgort)  ystävystyvät, rakastuvat ja iloitsevat keskenjäävästä elämästä. Traagiseen tarinaan on yritetty saada erikoista twistiä ja mustaa huumoria, mutta muka-radikaali sovinnaisuuksia rikkova sarkasmi jää liian kiltisti puolitiehen ja kliseiset romantiikkakohtaukset viimeistelevät ontuvan kokonaisuuden. Niukasti keskivertoa parempi teiniromanssi, mutta silti lähinnä ajanhukkaa.

Pisteytys: 4/10

X-Men: Days of Future Past
Ohjannut Bryan Singer
USA 2014, 131 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Hugh Jackman, James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence

Superin supersankaritrilogian superhyvä kakkososa kiidättää mutantit tällä kertaa 1970-luvulle muuttamaan menneisyyttä, jotta tuhoontuomittu tulevaisuus pelastuisi. Efektit toimivat, tarina on tasapainoinen ja sarjisfaneja hemmotellaan. Muutamat juonenkäänteet tosin jäivät ainakin ensikatselulla vähän hämäriksi tai epäloogisiksi. Laaja hahmogalleria puolestaan on elokuvan heikkous ja vahvuus: mutanttien bongailu on kyllä hauskaa, mutta draaman kannalta koko repertuaarin esittely ei aina tunnu ihan perustellulta. Pienistä vioista huolimatta kokonaisuus toimii mainiosti.

Pisteytys: 8/10

Night Will Fall - Keskitysleirien salattu totuus
Ohjannut André Singer
Iso-Britannia 2014, 75 min.
Dokumentti, Historia
Pääosissa: Helena Bonham Carter, Alfred Hitchcock, Sidney Bernstein

Äärettömän järkyttävä ja pysäyttävä dokumentti käsittelee holokaustin historiaa - aihetta, jota ei koskaan saa unohtaa. Jo vuonna 1945 Alfred Hitchcock ja Sidney Bernstein ryhtyivät työstämään dokumenttifilmiä keskitysleireistä, jotta niiden kauhut saataisiin koko maailman tietoisuuteen. Erinäisistä syistä elokuva ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Kuitenkin tämä 69 vuotta myöhemmin valmistunut dokumentti viimeistelee keskeneräiseksi jääneen projektin ja tutkii samalla syitä sille, miksi näin valtavan tärkeä dokumentointi päätyi keskeneräisenä arkistoon.

Pisteytys: 10/10

Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä
Ohjannut Chris Columbus
USA 1993,125 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Robin Williams, Sally Field, Pierce Brosnan

Hupaisa komedia kertoo perheenisästä (Williams), joka avioeron jälkeen tekeytyy vanhaksi brittirouvaksi ja juonittelee itsensä ex-vaimonsa taloudenhoitajaksi saadakseen tavata lapsiaan. Yllättävän hyvä perheleffa on myös kiinnostavaa ajankuvaa. Eroperheen ongelmien käsittely ja nykypäivänä snadisti epäkorrekteilta tuntuvat sukupuolivitsit kuvastavat 90-luvun mielenmaisemaa. Robin Williams imitointitaitoineen on tietenkin elokuvan kirkkain tähti. Leffan mahtavat maskeeraukset huomioitiin myös Oscar-palkinnolla.

Pisteytys: 7/10

En duva satt på en gren och funderade på tillvaron
Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien
Ohjannut Roy Andersson
Ruotsi 2014, 101 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Holger Andersson, Nils Westblom, Viktor Gyllenberg

Roy Anderssonin ihmisyystrilogian loistava päätösosa vastaa vuosien aikana kertyneisiin odotuksiin täydellisesti. Elokuva on runollinen ihmisyyssinfonia, mustaakin mustempi komedia, ihailtavan etäännyttävä ja samalla oudon realistinen kuvaus paljaasta ihmisyydestä. Kyyhkynen oksalla istui olevaista pohtien vie visuaalisesti valloittaviin sfääreihin ja on kaikin puolin oivaltava, mutta se myös on trilogian selkeimmin yhteiskuntakriittisin ja kantaaottavin teos. Utmärkt!

Pisteytys: 10/10

Dumbo (1941)

Ohjannut Ben Sharpsteen
USA 1941, 64 min.
Animaatio, Musikaali
Pääosissa: Edward Brophy, Verna Felton, Herman Bing, Cliff Edwards

A baby with eyes of blue, straight from heaven, right to you.

Vuosikymmenen alku oli Disneylle vaikeaa aikaa. Eurooppalaisten sota näkyi studiolla lähinnä valtavina lipunmyyntitappioina, kun Pinocchio (1940) ja Fantasia (1940) eivät osoittautuneetkaan kummoisiksi menestyksiksi. Lisäksi työntekijöiden lakko ja vaatimukset kunnon palkasta aiheuttivat Walt-sedälle päänvaivaa. Seuraava elokuva päätettiinkin tuottaa pienellä budjetilla ja animaatiota yksinkertaistettiin rutkasti. Disneyn onneksi vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Dumbo nettosi valtavat lipunmyyntitulot - sen herkkyys ja sympaattisuus vetosi vaikeina sota-aikoina lämminhenkistä viihdettä kaipaaviin ihmisiin.

Lastenkirjaan perustuva Dumbo kertoo hyväksytyksi tulemisesta, ainutlaatuisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta. Päähenkilö on pieni norsuvauva Dumbo, joka joutuu sirkuksessa hylkiöksi suurten korviensa takia. Dumbo on tietenkin valtavan hellyyttävä! Liikuttavat ja hauskat kohtaukset vaaleanpunaisine elefantteineen, ikimuistoiset laulut sekä vapauttavaa katharsista kohti rytmikkäästi lipuva tarina muodostavat todella kauniin kokonaisuuden. Dumbon tarinasta kaavailtiin alunperin vain lyhytelokuvaa, mutta budjettihuolien takia siitä päätettiinkin tehdä halvasti tuotettu, kokopitkä elokuva. Tämä, ja arvatenkin myös tiukka budjetti, selittävät elokuvan poikkeuksellisen vähäisen keston.

Olin katsonut Dumbon viimeksi alle kouluikäisenä, joten muistot tästä klassikosta olivat aika hatarat. Tunteikas animaatio pomppasi kertaheitolla kamppailemaan Disney-lemppareideni kärkipaikoista! Pelkistetty animaatio on todella eläväistä ja täynnä upeita oivalluksia. Elokuva on hyvin selkeästi suunnattu lapsille, joten sen (ja hieman huolimattoman tuotannon) vuoksi sanoma ei ole erityisen monisävytteinen tai syvällinen - mutta ei sellaistakaan aina jaksa kaivata. Kokonaisuus on kuitenkin valloittava. Elämystä nihkeyttävät ainoastaan sivuhahmot, jotka nykypäivänä tuntuvat rasistisilta.

Pisteytys:

8/10