Ohjannut Ilmari Unho
Suomi 1946, 115 min.
Biografia, Draama
Pääosissa: Rauli Tuomi, Kaarlo Aavajoki, Tarmo Manni
 |
| Täs on poika uljas, nuori! |
Aleksis Kivi (1834─1872) ei ollut kansalliskirjailija elinaikanaan, vaan kuoli kurjana ja vieroksuttuna. Ilmari Unhon ohjaama ja Elsa Soinin käsikirjoittama biografia käy läpi Aleksiksen (Tuomi) elämän aina lapsuusvuosista ylioppilasajan iloihin, orastavaan menestykseen ja lopulta hylkäämiseen. Kertomus päättyy traagisesti kuolinvuoteelle, mutta Kiven kirjallisuus jää elämään.
Päähenkilön tarina on suurta draamaa itsessään, ja osuupa Kiven elinvuosiin kansallisia suurtapahtumia. Merkittäväksi tarinassa nousevat ankarat nälkävuodet, joiden kurjuus riipii herkkää kirjailijaa. Biografia on tarkka, joskin tunnelmaltaan varsin paatoksellinen. Jussi-pystillä palkittu Rauli Tuomi on kyllä oiva pääroolissaan, joka vaatii monien sävyjen tulkintaa.
Minä elän oli vuotensa suurimpia kotimaisia menestyksiä. Lukuisat televisioinnit ovat pitäneet elokuvan kansallisessa muistissa, mutta onpa Kiven tarinasta tehty muitakin biografioita. Tapani Itärannan lyhytsarja Aleksis Kivi (1984) on hieman tuntemattomaksi jäänyt versio, mutta Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002) jää mieleen persoonallisella otteellaan. Oman lukunsa muodostavat Kiven tuotantoon perustuvat filmatisoinnit, joskin ne olivat suosituimmillaan 1900-luvun alkupuolella. Maininnan väärti on esimerkiksi hupaisa Nummisuutarit (1923), kotimainen mykkäklassikko. Vieläköhän Kivi-elokuvat kokevat renessanssin?
Päähenkilön tarina on suurta draamaa itsessään, ja osuupa Kiven elinvuosiin kansallisia suurtapahtumia. Merkittäväksi tarinassa nousevat ankarat nälkävuodet, joiden kurjuus riipii herkkää kirjailijaa. Biografia on tarkka, joskin tunnelmaltaan varsin paatoksellinen. Jussi-pystillä palkittu Rauli Tuomi on kyllä oiva pääroolissaan, joka vaatii monien sävyjen tulkintaa.
Minä elän oli vuotensa suurimpia kotimaisia menestyksiä. Lukuisat televisioinnit ovat pitäneet elokuvan kansallisessa muistissa, mutta onpa Kiven tarinasta tehty muitakin biografioita. Tapani Itärannan lyhytsarja Aleksis Kivi (1984) on hieman tuntemattomaksi jäänyt versio, mutta Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002) jää mieleen persoonallisella otteellaan. Oman lukunsa muodostavat Kiven tuotantoon perustuvat filmatisoinnit, joskin ne olivat suosituimmillaan 1900-luvun alkupuolella. Maininnan väärti on esimerkiksi hupaisa Nummisuutarit (1923), kotimainen mykkäklassikko. Vieläköhän Kivi-elokuvat kokevat renessanssin?
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti