Academy Awards 2016

88. Oscarit läjähtävät ruutuun tulevana yönä ja johan toki tulevaa spektaakkelia on hauskaa seurata, vaikkei palkinnoille antaisikaan suurta painoarvoa. Omasta puolestani voin todeta, etten arvota elokuvia akatemiaehdokkuuksien saati -pystien perusteella, joskin britanniumpatsaan muotoon tiivistyvä ilmiö on monin tavoin mielenkiintoinen. Empiiristen havaintojen pohjalta täytyy tosin  todeta, että voittoja tai ehdokkuuksia ansainneet filmit ovat kyllä suurelta osin hyviä, tai vähintäänkin kelvollisia. Joukosta löytyy niin ikimuistoisia helmiä kuin totaalisia pökäleitäkin, ja sitten tietenkin aina ovat ne lukuisat elokuvat, jotka syystä tai toisesta jäävät akatemiapönötysten ulkopuolelle.

Oscarit ovat mielenkiintoinen instituutio monessakin mielessä. Akatemiakisailu ilmentää aina kulloisenkin maailmanajan ajankohtaisia teemoja, käsityksiä hyvästä ja huonosta elokuvasta sekä totta kai myös muodista ja oikeaoppisesta filmistaraposeerauksesta. Oscareiden katselu on myös aika hauska rear window yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Jo pelkän punaisen maton meininki jenkkihymyineen tuntuu joka kerta pieneltä kulttuurishokilta. Samalla on kyllä kiinnostavaa pohtia, mitä tuosta amerikkalaisuudesta on vuosien varrella imeytynyt tänne Pohjolaan saakka ja kuinka nämä kulttuurivaikutteet ilmenevät.

Akatemiakilvoittelun symbolit.

Millä eväin valmistaudun tämän vuoden gaalaan? Perinteenäni on ollut viettää Oscar-sunnuntai katsoen joku ehdokasleffa, leipoa myöhäiset laskiaispullat, rakentaa olohuoneeseen mahtipontinen katselupesäke ja tietenkin valvoa koko yö. Kiitos opiskelijaelämälle ja itsenäiselle osa-aikatyölle, olen saattanut pyhittää kisahuumaa seuraavan maanantain nukkumiselle ja palautumiselle - saa nähdä joudunko tulevaisuudessa luopumaan tästä muutamien vuosien ikäisestä traditiosta. Toistaiseksi kuitenkin saan vielä tästä valvomisesta ja jännittämisestä nauttia.

Tämän vuoden ehdokkaista olen ehtinyt katsoa kymmenen elokuvaa, joista viisi kuluneen kuukauden aikana - eli arvioita niistä kirjoittelen lähipäivinä. Tänään kävin katsomassa Roomin, ja sitä ennen olen kuluneen kuun aikana nähdä seuraavat: Yksin Marsissa, Mad Max: Fury Road, Winter on Fire ja Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Aiemmin nähdyistä olenkin blogiin jo kirjoitellut: Star Wars VII & 45 vuotta, Spectre (joskin tästä on ehdolla vain tunnuskappale), Inside Out ja What happened, Miss Simone?. Joskus ensi kuussa olisi vielä tarkoitus katsoa Carol, sitten todennäköisesti nämä ehdokaspöhinät unohtuvat ja katselen noita näkemättä jääneitä kiinnostavia ehdokkaita ja voittajia jahka ne astelevat vastaan jossain leffalippua halvemmassa muodossa. The Revenant ja Spotlight kuumottelevat kyllä tällä hetkellä eniten! Samaten Amy, Anomalisa, Straight Outta Compton, Marnie.. ja monet muut.

Montako pystiä kahmii The Revenant?

Illan gaalassa suurin mielenkiinto keskittynee Leonardo DiCaprion voittoveikkailun ympärille. Tämän vuoden ehdokkuuksia, peräti 12, onkin kahminut eniten Leon tähdittämä The Revenant ja hyvänä kakkosena tulee Mad Max: Fury Road 10 ehdokkuudella. Mitkään ehdokasleffat eivät ole yllättäviä valintoja, joskin hämmennystä on aiheuttanut ainakin Carolin poissaolo esimerkiksi parhaan leffan kategoriasta. Sitten on tietenkin vielä tämä #oscarssowhite -kohu, joka heijastelee aiheellisesti niin akatemiaraatien valtavirtaa kuin myös valkoisten, keski-ikäisten miesten suhteettoman suurta edustusta elokuvateollisuudessa. Oman lusikkansa kohusoppaan survaisi vielä Meryl Streep, jonka "We're all africans, really" -möläytys oli kyllä aivan hävytön pohjanoteeraus. Valtarakenteisiin ja niiden ongelmiin liittyen todettakoon, että itseäni on tähän valkopesukohuun liittyen jurppinut eritoten trans-misogynistinen ja miesselittävä Tanskalainen tyttö. Buu! (Hyvä teksti aiheesta esim. täällä.)

Oscar-veikkauksia on internet pullollaan, enkä itse ole nyt jaksanut tehdä kovin analyyttista veikkauslistaa, mutta tässä nyt jotain ajatelmia. Parhaan elokuvan saajaksi veikkaan Spotlightia, parhaaksi ohjaajaksi Alejandro González Iñárritua, miesnäyttelijän pysti voisi hyvinkin mennä Leonardo DiCapriolle ja naisnäyttelijän vastaava puolestaan Cate Blanchettille... tai ehkä myös Brie Larsonille. Sivuosapysteistä on vaikeampi sanoa mitään, mutta olisi hauskaa nähdä Sylvester Stallonen ja Kate Winsletin voitot. Tosin jälkimmäisen sijaan Alicia Vikanderia on taidettu veikata enemmän, joten eipä taideta saada hienoa Jack & Rose -oscarhetkeä, vaikka ajatus onkin hauska. Son of Saul vaikuttaa vieraskielisten elokuvien ennakkosuosikilta, dokumenteista taas Amy ja The Look of Silence lienevät vahvoilla. Animaatio-oscarit ovat olleet viime vuosien pahimpia farsseja. Tänä vuonna ehdokkaat ovat keskimääräistä parempia, Anomalisa sekä Inside Out lienevät ne todennäköisimmät voittajakandidaatit. Käsikirjoituksista veikkaan voittajaksi Spotlightia ja.. äh, en osaakaan sanoa toista! The Big Short taitaa olla se potentiaalisin. Sitten on vielä iso liuta pystejä veikkaamatta, mutta jääköön arvuutteluni tältä erää tähän. John Williams vai Ennio Morricone? Liikeneekö Mad Maxille mitään? Jännittettävää riittää.