Great Expectations - Suuret toiveet (1946)

Ohjannut David Lean
Iso-Britannia 1946, 113 min.
Draama
Pääosissa: John Mills, Valerie Hobson, Finlay Currie, Alec Guinness

Trying to become a gentleman!

Charles Dickensin samannimiseen romaaniklassikkoon (1861) perustuvassa elokuvassa orpolapsi Pip varttuu ankaran sisarensa komennossa, kunnes tuntemattoman hyväntekijän ansiosta pääsee kokeilemaan rikasta herrasmiehen elämää. Pipin lapsuus- ja nuoruusvuosiin mahtuu monenmoista erikoista sattumusta ja ihmiskohtaamista, joista jokainen on omalla tavallaan merkittävä ja muovaa Pipiä ihmisenä. Lopulta Pip saa oppia, että pienetkin hyvät teot kannattavat aina.

David Leanin elokuvaa on pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaana Dickens-filmatisointina. Se on melkoinen saavutus siihen nähden, kuinka paljon Dickensin teoksista onkaan tehty elokuvia ja tehdään edelleen. Pelkästään Suuret toiveet -teoksesta on kuusi muutakin elokuvaa, varhaisin on tehty jo 1917 ja tuorein vuonna 2012. Muista kuuluisista Dickens-elokuvista mainittakoon lukuisat Christmas Carol -versiot ja Oliver Twistin variaatiot esimerkiksi vuosilta 1948 (Leanin ohjaamana!), 1968 ja 2005. Lukemattomat elokuvasovitukset kertovat, että Dickensin tarinoiden moraali, kiehtovat teemat ja hahmojen samaistuttavuus tavoittavat katsojat yhä uudelleen ja uudelleen.

En ole lukenut tätä nimenomaista teosta, vaikka se nimellisesti onkin tuttu. Vaikeaa siis sikäli arvioida sovituksen onnistumista, mutta elokuvan tyylistä voitaneen päätellä että se on aika uskollinen alkuperäisteokselle. Elokuva herättää muistoja muista lukemistani Dickensin teoksista tai niiden tunnelmista, niinpä Leanin luomus on tainnut tavoittaa Dickensin maailmasta jotain olennaista. Elokuvan 1800-lukulaiset miljööt ovat kauniin tunnelmallisesti kuvattuja valoineen ja varjoineen, vanhat asutkin viehättävät! Runsaasti yli sata vuotta vanha tarina on edelleen kiinnostava ja inhimillinen kasvukuvaus, eikä seitsemänkymmenen vuoden takainen filmatisointi tunnu missään kohdin lainkaan vanhahtavalta.

Pisteytys:
8/10

On the Town - Ilo irti (1949)

Ohjannut Stanley Donen & Gene Kelly
USA 1949, 98 min.
Musikaali, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Frank Sinatra, Gene Kelly, Jules Munshin

New York, New York, a wonderful town!

Tekisikö mieli tutustua New Yorkiin nähtävyyksiä kotisohvalta käsin? Gene Kellyn, Frank Sinatran ja Jules Munshinin matkassa nähtävyyskierros vetää vertoja ainakin Folke Westille. Tanssi- ja laulutaitoinen kolmikko esittää merimiehiä, joilla on yhden vapaapäivän verran aikaa kiertää kaikki ison omenan nähtävyydet. Alkuperäinen suunnitelma tosin unohtuu, kun Gabey (Kelly), Chip (Sinatra) ja Ozzie (Munshin) löytävät itselleen viehättävät heilat. Seuralaisten kanssa New Yorkin yö muuttuu niin villiksi menoksi, että poliisitkin kiinnostuvat joukkion vauhdikkaista touhuista.

Broadway-näytelmään perustuva, kiittävät aikalaisarviot osakseen saanut musikaali on hieman jäänyt saman ohjaajakaksikon Laulavien sadepisaroiden (1952) varjoon. Musikaalina Ilo irti ei tosin ole paras näkemäni ja onhan siinä joitakin aika pöhköjä kohtauksia, mutta siitä on kaikesta huolimatta helppo pitää. Elokuvan puhtaan naiivi sodanjälkeinen optimismi tarttuu ja kuuden tanssijan hulluttelua seuratessa mieli kevenee. Ammattimaiset viihdyttäjät osaavat asiansa varsinkin tanssikohtauksissa, joten mikäpä jottei tämän riemukkaan energisen musikaalin parissa viihtyisi.

Ilo irti muistetaan myös yhtenä Frank Sinatran parhaista musikaaleista. Joskin on syytä huomata, että Sinatran kuuluisimpiin hitteihin lukeutuva New York, New York -laulu ei ole peräisin tästä elokuvasta. Sen laulun nimittäin alunperin lurautti Liza Minelli elokuvassa New York, New York (1977)  ja Sinatra nosti kappaleen kuuluisuuteen vasta vuonna 1980. Tosin onpa tuo tämänkin elokuvan New York, New York -sävelmä aikamoinen korvamato!

Pisteytys:

8/10

The Third Man - Kolmas mies (1949)

Ohjannut Carol Reed
Iso-Britannia 1949,  93 min.
Trilleri, Mysteeri
Pääosissa: Joseph Cotten, Alida Valli, Orson Welles

The old limelight. The fall of the curtain.

Jännärikirjailija Holly Martins (Cotten) saapuu Wieniin tapaamaan vanhaa ystäväänsä Harry Limeä (Welles), mutta ehtiikin parahiksi vain hänen hautajaisiinsa. Martins saa myös pian kuulla, että Lime on sekaantunut rikollisiin puuhiin, kuolintapauksessakin vaikuttaa olevan epäilyttäviä piirteitä. Mysteerin vainuava Martins ei voi muuta kuin sukeltaa pintaa syvemmälle.

Voi pyhä jysäys! Tämä on yksi niitä elokuvia, joiden erinomaisuus on iskeä tajun kankaalle jo ensimmäisten minuuttien kuluessa ja jokaisella katselukerralla se jaksaa säväyttää. Mahtava rikosklassikko ei suotta ole ollut kaikkien aikojen kehutuimpien elokuvien listoilla vuosikymmeniä. Mieleenpainuva tunnusmusiikki, kieroutuvat kuvakulmat ja synkeän etäinen estetiikka syventävät kiehtovaa kerrontaa ja kaiken lisäksi jokainen näyttelijä tulkitsee taidokkaasti erinomaisesti käsikirjoitettuja hahmoja. Orson Wellesin kuuluisa sivurooli on unohtumaton, vaikkei Wellesiä edes nähdä elokuvassa kovin paljoa. Lyhyessäkin ajassa rooli vakuuttaa!

Kolmas mies on kiinnostava mysteeritarina petoksesta ja ystävyyden eri sävyistä, mutta ennen kaikkea se on oivaltava kertomus suursodan jälkeisestä maailmasta. Tapahtumapaikka on pahoin runneltu Eurooppa, jonne saapuu sinisilmäinen amerikkalaismies. Rikosmysteeristä innostuneelle b-luokan kirjailijalle vanhan mantereen koettelemukset ovat kuitenkin liian iso pala purtavaksi ja paikoitellen suuri arvoitus saa jopa koomisia sävyjä. Kolmas mies palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla ja parhaan mustavalkokuvauksen Oscarilla. Myöhemmin elokuva on useasti nostettu niin ikimuistoisimpien film noirien, brittifilmien kuin ylipäätäänkin maailman parhaimpien elokuvien listoille.

Pisteytys:
10/10

Elokuun elokuvat 2016

Star Trek Beyond

Ohjannut Justin Lin

USA 2016, 122 min.

Scifi, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Zoe Saldana

USS Enterprise joutuu tutkimusmatkallaan oudon ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Pian miehistö löytää itsensä läheiseltä planeetalta ja käy ilmi, että mystinen vihollinen haluaa tuhota tieltään muutakin kuin vain tähtilaivaston aluksen. Uuden Star Trek -saagan kolmas elokuva on kaikin puolin menevä avaruusseikkailu ja tuntuu viehättävällä tavalla tavoittaneen alkuperäisen Star Trekin hengen. Samalla Star Trek Beyond on myös näyttävä toimintaseikkailu, mutta hyvä tarina hahmoineen ei kuitenkaan huku efektien alle.

Pisteytys: 8/10

Troll 2

Ohjannut Claudio Fragasso

Italia 1990, 95 min.

Kauhu, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Michael Stephenson, George Hardy, Robert Ormsby

Imdb:ssä alle kolme tähteä ansainnut kauhupaska on pitkälti maineensa veroinen: taitamattomat näyttelijät ja surkea ohjaus kohtaavat tavattoman typerän käsikirjoituksen ja koko komeus kuorrutetaan umpisurkeilla efekteillä sekä asuilla. Kakkososalla ei ole nimeä lukuunottamatta mitään tekemistä ensimmäisen Troll-elokuvan (1986) kanssa, eli Harry Potter Junior on poissa kuvioista. Sen sijaan elokuvassa seikkailee Waitsin perhe, joka suuntaa lomalle maalle. Kuollut isoisä (Ormsby) tosin varoittelee perheen kuopusta (Stephenson) vaarallisista mörrimöykyistä, ja niitähän sieltä oudosta lomakohteesta tietenkin löytyy. Elokuvassa koetaan myös loistava, maissinjyviä räjäyttelevä seksikohtaus ja what not. Upean surkea tapaus! Hieman vartuttuaan oheisessa kuvassakin rääkyvä Michael Stephenson ohjasi elokuvan teosta kertovan dokumentin Best Worst Movie (2009).

Pisteytys: 5/10

Never Weaken - Rakennustyömaa

Ohjannut Fred C. Newmeyer

USA 1921, 19 min.

Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Komedia

Pääosissa: Harold Lloyd, Mildred Davis

Rakennustyömaa jäi Harold Lloydin viimeiseksi lyhäriksi ennen kokopitkiin komedioihin siirtymistä. Huimapäisessä elokuvassa Lloyd heiluu vaarallisissa korkeuksissa - huonon tuurin, väärinkäsitysten ja rakkauden vuoksi tietenkin. Filmissä kuvatulla romanssilla oli myös tosipohjaa, sillä Lloyd ja elokuvassa tämän mielitiettyä näytellyt Mildred Davis avioituivat pari vuotta elokuvan teon jälkeen. Rakennustyömaa  on varsin sopivan mittainen pieni huvitus, joka toimii hyvin kestonsa verran.

Pisteytys: 7/10

Seven Years Bad Luck - 
Seitsemän vuoden onnettomuus

Ohjannut Max Linder

USA & Ranska 1921, 62 min.

Mykkäelokuva, Komedia

Pääosissa: Max Linder, Alta Allen, Ralph McCullough

Max Linder on unohdettu mykkäkauden koomikko, jonka elämäntyöllä on kuitenkin ollut varsin suuri vaikutus komediagenren kehityksee; onpa Charlie Chaplinkin nimennyt Linderin merkittäväksi esikuvakseen. Ranskalainen Linder yritti läpimurtoa Yhdysvalloissa kahteen otteeseen, ja tämän toisen kauden kolme teosta esitettiin Teemalla elokuun iloksi - olisipa muuten mukavaa, jos näitä mykkäklassikoita televisioitaisiin enemmänkin. Seitsemän vuoden onnettomuus kertoo krapulaisesta miespolosta (Linder), jonka viimeinen päivä ennen avioliiton satamaan lipumista menee täydellisesti pieleen peilin rikkoutumisen vuoksi. Hauskahan elokuva toki on, mutta moni neronleimaus hieman latistuu vitsien liiallisen venyttämisen takia. Kuvassa nähtävä peilivitsi muuten toistuu myös Marx-veljesten klassikossa Neljä naurettavaa naapuria (1933).

Pisteytys: 7/10

Be My Wife - Ainoastaan naisille

Ohjannut Max Linder

USA 1921, 55 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Max Linder, Alta Allen, Caroline Rankin

Romanttinen komedia Ainoastaan naisille sijoittuu 1920-luvun salakapakoihin. Huumori on osuvaa, sillä kieltolaki oli alkanut Yhdysvalloissa vasta edellisvuonna. Elokuvassa Linderin näyttelemä päähenkilö kamppailee mielitiettynsä (Allen) lemmestä kilpakosijan kanssa ja arvatenkin asetelma johtaa monenlaisiin kommelluksiin. Häätkin vietetään, eikä niitäkään juhlia tietenkään saada päätökseen ilman hulvatonta slapstickia. Nerokkaiden oivalluksien elokuva!

Pisteytys: 8/10

The Three Must-Get-Theres - Kolme muskettisolttua

Ohjannut Max Linder

USA 1922, 58 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Max Linder, Bull Montana, Caroline Rankin

Max Linderin versio runsaasti filmatusta muskettisoturi-klassikosta on hupaisa komedia, jossa anakronistiset vitsit kohtaavat aikalaisparodian hulvattomalla tavalla! Muutamat turhan pitkiksi venyvät kohtaukset tosin latistavat kokonaisuutta hieman. Harmi, etteivät Linderin elokuvat vedonneet amerikkalaisyleisöön ja että ne ylipäätäänkin ovat jääneet hieman unohduksiin. Linderin elämä päättyi traagisesti vain kaksi vuotta tämän elokuvan ilmestymisen jälkeen, kun masennuksesta kärsivä koomikko teki itsemurhan nuoren vaimonsa kanssa.

Pisteytys: 8/10

Valkoiset ruusut
Ohjannut Hannu Leminen
Suomi 1943, 102 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Helena Kara, Tauno Palo, Aku Korhonen

Stefan Zweigin teokseen (1922) perustuva Valkoiset ruusut kertoo traagisen tarinan yksipuolisesta rakkaudesta. Saman aihion tunnetumpi filmatisointi Kirje tuntemattomalta naiselta (1948) on parempi, mutta ei tämä suomifilmikään huono ole. Tyylitietoinen elokuva on miltei liioitellun dramaattinen, mutta viehättää kyltymättömällä glamourillaan. Ja onhan tässä pääosassa kuitenkin Tauno Palo!

Pisteytys: 6/10

Adam's Rib - Aatamin kylkiluu (1949)

Ohjannut George Cukor
USA 1949, 101 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Katharine Hepburn, Spencer Tracy, David Wayne

No matter what you think you think, you think the same as I think.

Muuan vaimo uhkaa aseella miestään, joka on juuri jäänyt kiinni pettämisestä. Juttu päätyy oikeuteen asti ja osapuolet saavat lakimiehikseen Adam Bonnerin (Tracy) ja Amanda Bonnerin (Hepburn), jotka sattuvat olemaan aviopari. Monitulkintainen tapaus käynnistää Bonnereiden kesken todellisen sukupuolten välisen sodan, jossa kaikki keinot ovat sallittuja.

Vuosikymmenten varrella mies-nais -eroavaisuuksista tehtyjen väkinäisten, umpisurkeiden komedioiden määrä on meemikielellä ilmaistuna too damn high, mutta Aatamin kylkiluu lukeutuu vielä laadukkaiden screwballien joukkoon. Aikansa kontekstin huomioonottaen nykypäivänä tunkkaiselta tuntuva teemakin on oikeastaan ihan mielenkiintoinen. Vaikka huumoria toki veistellään myös sukupuolieroihin liittyvistä stereotypioista, tarkastelussa ovat myös ajalleen tärkeät teemat: sotien jälkeen esimerkiksi naisten töissäkäynti puhutti ja sukupuolirooleja arvioitiin jälleen uudella tavalla.

Kunnon screwballin tapaan Aatamin kylkiluu rakentuu mainion dialogin varaan. Erityisesti Katharine Hepburn on tapansa mukaan niin naseva ja sähäkkä, että elokuvan voisi katsella ihan vain tämän mestarinäyttelijän vuoksi! Kiinnostavaa taustatarinaa Bonnereiden suhdekiemuroille luo myös Spencer Tracyn ja Hepburnin tosielämän romanssi, joka jatkui vuosikymmeniä Tracyn avioliitosta huolimatta. Kaksikko on loistava yhdistelmä valkokankaalla ja taitavasta yhteistyöstä kertovat ainakin muutamat huikean pitkät otokset, joissa sanan säilät viuhuvat! Kokonaisuudessaan Aatamin kylkiluu on aikaansa napakasti osuva komedia, joka on myös tehty taidolla ja tyylillä. Aivan hulvaton tapaus elokuva ei sentään ole, mutta viihdyttää kyllä ansiokkaasti.

Pisteytys:

8/10

White Heat - Valkoinen hehku (1949)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1949, 114 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Virginia Mayo, Edmond O'Brien, Margaret Wycherly

To the top of the world.

Postijuna ryöstetään väkivaltaisin ottein Kalifornian rajalla ja jäljet johtavat Arthur "Cody" Jarrettin (Cagney) rikollisjengin luokse. Cody pakoilee virkavallan epäilyksiä vaimonsa Vernan (Mayo) ja rakkaan äitinsä (Wycherly) kanssa, mutta jää kuitenkin lopulta kiinni. Vankilasta pakeneminen ei tosin koidu Codylle ongelmaksi, mutta mestaririkollisellakin on omat heikkoutensa.

Raoul Walshin ohjaama intensiivinen rikostarina on täynnä lukuisia voimakkaita ja ikimuistoisia kohtauksia, joista mainittakoon Codyn totaalinen flippaaminen vankilan ruokalassa tai koko elokuvan loppukohtaus, jossa Codyn järki vaikuttaa lopullisesti sumentuneen. Päähenkilö on erikoinen ja kiinnostava persoona: tässä elokuvassa paatuneen rikollisen luovat selittämättömät migreenikohtaukset, vaivaannuttavalla tavalla räjähtävät raivarit ja pakkomielteet, joista liioiteltu äidinrakkaus ei suinkaan ole vähäpätöisin. Tuskinpa tätä kiehtovaa hahmoa kukaan tulkitsisi legendaarista James Cagneyta paremmin! Tarina etenee vauhdilla, jännitys alkaa aivan elokuvan ensihetkiltä ja jatkuu aivan sen viimeisiin hetkiin saakka.

Jännitystä piisasi elokuvan ilmestyessä peräti siihen malliin, että Valkoinen hehku ei Suomessa kuunaan päässyt teatterilevitykseen, vaikka maailmalla se saikin positiivisia arvioita. Kieltämättä Codyn mielenmaisemat tuntuvat aikakautensa elokuviin verraten erikoisen rajuilta, myös intensiivinen tunnelma tiivistyy hetkittäin liki ahdistavaksi. Valkoinen hehku on loistava gangsteriklassikko, yhtä ikimuistoinen kuin Yhteiskunnan vihollinen (1931) tai Arpinaama (1932) - ellei jopa parempi!

Pisteytys:

9/10

Louisiana Story - Viidakon villipeto (1948)

Ohjannut Robert Flaherty
USA 1948, 78 min.
Dokumentti, Draama, Seikkailu
Pääosissa: Joseph Bourdeaux, Lionel Le Blanc

Alexander Napoleon Ulysses Le Tour, or The Boy.

Erikoiseen dokufiktio-genreen lukeutuva Louisiana Story (joka on suomennettu ihan hupsusti) yhdistelee dokumentaarista kuvausta fiktiiviseen tarinaan. Elokuvassa seurataan Louisianan cajun-väestöön kuuluvan pojan (Bourdeaux) seikkailuja. Tarinaan syntyy jännitteitä, kun lemmikkipesukarhua vaanii pullea alligaattori ja takapihalle saapuu öljy-yhtiö. Dokumentti kuvattiin Louisianassa ja näyttelijöinä käytettiin paikallista väestöä, mutta siihenpä tarinan aitoudet loppuvatkin. Fiktiivinen, romantisoitu tarina ei erityisesti tavoita öljynporauksen todellisuutta ja cajunien elämän kuvaustakin on kritisoitu. Lupsakka tarina sisältää pienet kriisinsä, mutta kaikki selviää parhain päin.

Ohjaaja Robert Flaherty muistetaan erityisesti "maailman ensimmäisestä" dokumentista Nanook, pakkasen poika (1922), joka osui merkittävällä tavalla dokumentti-genren kehitysvaiheeseen. Todellisuuden ja realismin suhdeluku on eri aikoina vaihdellut ja nykypäivänä dokumentti käsitteenä ymmärretään joltaisenkin toisin, kuin vaikkapa 80 tai 60 vuotta sitten. 1001-listan tähänastisesta dokumenttilistasta löytyy aika kiinnostava katsaus genren kehitykseen. Esimerkiksi Nanookin kanssa samana vuonna ilmestynyt Noita (1922) on kiinnostava yhdistelmä tutkivaa näytelmää ja aikansa faktatietoa, joka välillä esitetään suorastaan luennoiden. Saman vuosikymmenen lopulla Dziga Vertov teki kaupunkikuvaelmansa Mies ja elokuvakamera (1929), jossa aspekti totuuden tarkasteluun on jälleen toinen. Vertov ei puhunut dokumenteista, mutta kino-pravdasta, elokuvan totuudesta, jossa draamalla ja näyttelemisellä ei ole sijaa. Herää toki kysymys, missä määrin Vertovinkaan ihannetta on mahdollista toteuttaa. 

Louisiana Story sai ilmestymisvuonnaan positiivisen vastaanoton. Elokuva-akatemia asetti filmin ehdolle parhaasta käsikirjoituksesta ja muillakin elokuvajuhlilla dokumenttia muistettiin sekä ehdokkuuksin että palkinnoin. Viipyilevä maisemakuvaus ja musiikki ovat kieltämättä elokuvan parasta antia, joskin katsoin tästä version, jonka kuvanlaadussa ei ollut hurraamista. Muutoin elokuva ei suoranaisesti ollut kummoinenkaan elämys, mutta se herätti kieltämättä kiinnostavia pohdintoja dokumentti-genren historiasta ja nykypäivästä. Flaherty muuten toimi F.W. Murnaun viimeiseksi jääneen elokuvan, Tabun (1931) tuottajana. Enpä hoksannut tätä pohtia tuota elokuvaa aikoinani katsoessani, mutta kieltämättä siinäkin on hyvin Flaherty-henkisiä piirteitä!

Pisteytys:

6/10