Things to Come - Tulevia aikoja (1936)

Ohjannut William Cameron Menzies
Iso-Britannia 1936, 100 min.
Scifi, Sota, Draama
Pääosissa: Raymond Massey, Edward Chapman, Margaretta Scott, Ralph Richardson

Wonders of the future.

Tulevia aikoja maalailee mahtipontisen ja visuaalisesti sykähdyttävän kuvaelman ihmiskunnan tulevaisuudesta vuosien 1940-2036 välillä, seuraten Everytownin kaupungin selviytymistaistelua sodan aiheuttaman kurjuuden keskellä. Pimeyden vuosien jälkeen koittaa lopulta uusi kukoistavan teknologian aika, joka kenties johdattaa maan asukkaat tutkimaan avaruuden ihmeitä.

Elokuvat heijastavat aina jollain tapaa sitä maailmaa, jossa ne ovat syntyneet. Näinpä myös tulevaisuuden visioita esittelevissä filmeissä kiinnostavaa onkin juuri se, kuinka elokuvan hahmottelema näkemys tulevaisuudesta lopulta heijasteleekin omaa aikaansa, sen mielenmaisemaa toiveineen ja pelkoineen. Tämän elokuvan tapauksessa merkitykselliseen asemaan kohoaa erityisesti toisen suursodan uhka: visio myös toteutui, joskin jo elokuvan olettamusta aiemmin. Kiehtovaa on myös vertailu eri aikojen tulevaisuuskuvien välillä:  H. G. Wellsin käsikirjoittama elokuva on nimittäin myös eräänlainen vastine Fritz Langin niin ikään futuristiselle Metropolis-filmille (1927). Wellsin mukaan elokuvan tarkoituksena oli suorastaan korjata Langin tekemiä virheitä - luoda Metropolis uudelleen ja paremmin. Tulevia aikoja on vuosikymmenensä scifi-tapaus ja genren ehdoton klassikko, mutta Wellsin scifi-kertomusten elokuvaversioista suurelle yleisölle tutumpia lienevät esimerkiksi Maailmojen sota -filmatisoinnit (alkuperäisteos vuodelta 1898).

Tulevaisuusvisioiden ohella elokuvan parasta antia ovat aikaansa nähden upeat efektit ja lavasteet. Valitettavasti Tulevia aikoja kuitenkin kärsii ylidramaattisuudesta ja ajoittaisesta sentimentaalisuudesta, jotka onnistuvat vesittämään hyvänkin tarinan ja herpaannuttamaan mielenkiinnon hetkittäin totaalisesti. Oudon jäykät roolisuoritukset eivät myöskään tee tarinasta kovin samaistuttavaa saati uskottavaa. Sinänsä onkin hassua, että elokuvan esikuvanakin toiminut Metropolis kärsii samanlaisista ongelmista: siinäkin kiehtovaa tarinaa ja visuaalista upeutta häiritsevät hupsut roolisuoritukset ja överiksi vedetty dramaattisuus.

Scifi-leffojen klassikkona Tulevia aikoja on aivan ehdoton, ja erityisesti genren faneille erityisen suositeltavaa katsottavaa. Vaikka pidän scifistä suuresti, täytyy silti myöntää että tämän elokuvan katselu aiheutti melko akuuttia keskittymiskyvyn puuttetta ja ajoittaista turhautumista. Joka tapauksessa, elokuva on katsomisen arvoinen jo vaikka vain upeiden, teknologian ihmeellistä kehitystä esittelevien montaasijaksojen ansiosta.

Pisteytys:
6/10

Dodsworth - Miksi miehet vaihtavat vaimoa? (1936)

Ohjannut William Wyler
USA 1936, 101 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Walter Huston, Ruth Chatterton, Mary Astor, Paul Lukas

You'll have to stop getting younger someday.

Tuore aviopari Sam ja Fran Dodsworth (Huston & Chatterton) lähtevät häämatkalleen Eurooppaan. Pian pariskunnalle kuitenkin selviää, ettei heitä ole tarkoitettu yhteen. Tilanne on moraalisesti arveluttava, mutta vähitellen kumpikin osapuoli löytää omat keinonsa sopeutua. Vaikka filmi on moraalitematiikaltaan todennäköisesti ollut iskevämpi 1930-luvulla, on aihepiiristä tavoitettavissa myös jotain ajatonta: Samin ja Franin matka kertoo yksinäisistä ihmisistä etsimässä rakkautta, ymmärrystä ja suuntaa elämälleen keski-iän kriisin karikoissa.

Päähenkilöiden kehitys on ehdottomasti elokuvan kiinnostavimpia aspekteja. Mies ja vaimo eivät ole toistensa antagonisteja, vaikka yhteisymmärryksen puute, petokset ja riidat voisivat näin antaa ymmärtää. Omine heikkouksine ja inhimillisine tarpeineen kumpikin osapuoli herättää katsojan sympatiat puolelleen. Yhdysvaltojen ja vanhan mantereen eroavaisuudet elintavoissa ja mentaliteeteissa korostavat myös osaltaan pariskunnan vastakkainasettelua, samoin katkeransuloinen yhdessä koettu yksinäisyys ja itsensä etsiminen kietoutuvat matkustamisen tematiikkaan.

Miksi miehet vaihtavat vaimoa? on taitavasti tehty elokuva, joka on ansaitusti niittänyt arvostusta läpi vuosikymmenten. Useissa palkintokategorioissa ehdolla ollut filmi voitti Oscarin parhaasta lavastuksesta, joka onkin toteutettu kauniisti. Vaikka William Wylerin klassikkoteos onkin monin tavoin onnistunut elokuva, ei se kuitenkaan tässä tapauksessa täysin katsojaansa valloittanut - kenties yläluokkaisen viileä glamour tuntui jo liiankin etäännyttävältä.

Lopuksi täytyy vielä antaa erityismaininta elokuvan älyttömälle suomenkieliselle nimelle, joka herättää liudan kysymyksiä. Kuka näitä oikein keksii? Miksi miehet sitten vaihtavat vaimoa? Nimen käännös kertoo yllättävän paljon tavasta tulkita elokuvaa, sen keskeistä sanomaa ja tapahtumia vallitsevan kulttuurin, tulkitsijan henkilökohtaisen kokemusmaailman, arvojen ynnä muiden ihmisen ajatteluun vaikuttavien tekijöiden kautta. Minä väittäisin, että miestään vaihtanut vaimo nousee elokuvan juonessa keskeisempään ja aloitteellisempaan rooliin. Mutta kaikki on kuitenkin lopulta vain tulkintaa - se tekee osaltaan elokuvista niin erityisen mielenkiintoisia.

Pisteytys:
7/10

Sabotage - Sabotaasi (1936)

Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1936, 76 min.
Trilleri, Rikos, Mysteeri
Pääosissa: Sylvia Sidney, Oskar Homolka, Desmond Tester, John Loder

The birds will sing...

Lontoossa suunnitellaan tuhoisaa pommi-iskua. Katalan juonen takana on elokuvateatterin omistaja Karl Verloc (Homolka), jonka salaisesta sabotööri-identiteetistä hänen perheensä on autuaan tietämätön. Kun valepukuinen poliisi Ted Spencer (Loder) tutustuu Verlocin vaimoon Sylviaan (Sidney), salaisuudet ovat vähällä paljastua.

Sabotaasi on nerokas jännärifilmi. Pommi-iskun suunnittelu pitää tarinan liikkeessä, vaikkei iskun syitä koskaan katsojille selvitetäkään. Paljon kiinnostavampaa onkin jännittää Verlocin kohtaloa tai seurata, mitä tapahtuu tikittävälle aikapommille keskellä vilkasta Lontoon liikennettä. Varsinkin kun ainoa, joka tietää pommin matkustavan täpötäydessä bussissa, on elokuvan katsoja.

Elokuva tarjoaa kiinnostavia oivalluksia Hitchcockin tuotantoon tutustuneille: tietyt toistuvat tematiikat, kuten MacCuffin, järkyttynyt nainen ja ikimuistoinen pommikohtaus toistuvat myös muissa ohjaajaneron elokuvissa. Lisäksi filmi on kiehtova aikamatka sykkivään Lontooseen ja 1930-luvun elokuvateatteriin. Hauskana yksityiskohtana täytyy mainita, että tämän elokuvan naispääosaa näyttelevä nuori Silvia Sydney on tullut allekirjoittaneelle aiemmin tutuksi vain Mars hyökkää! -filmin (1996) räväkkänä mummona.

Pisteytys:

8/10

Elokuun elokuvat 2013

Capote
Ohjannut Bennett Miller
USA & Kanada 2005, 114 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Crifton Collins Jr.

Vuonna 1959 kansasilainen perhe surmataan raa'asti kotiinsa. Menestynyt kirjailija Truman Capote (Hoffman) kiinnostuu tapauksesta ja ryhtyy kirjoittamaan siitä romaania haastatellen murhista epäiltyjä rikollisia. Bennett Millerin esikoiselokuva on mielenkiintoinen biografia, joka myös herättää halun lukea Capoten Kylmäverisesti-romaanin. Elokuvan tähti on ehdottomasti Oscar-palkittu Philip Seymour Hoffman, joka onnistuu haltuunottamaan Truman Capoten persoonallisen olemuksen upeasti.

Pisteytys: 7/10

Beethoven

Ohjannut Brian Levant

USA 1992, 87 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Charles Grodin, Bonnie Hunt, Nicholle Tom, Christoper Castile, Sarah Rose Karr

Ysäriklassikko ja aikansa hittileffa Beethoven kertoo bernandilaisesta nimeltä Beethoven, joka löytää itselleen kodin tyypillisestä jenkkiperheestä. Raivoava isä ja pahis-eläinlääkäri meinaavat koitua hauvan kohtaloksi, mutta perheen yhteistyö pelastaa tilanteen. Elokuva tarjoilee täyslaidallisen amerikkalaista unelmaa ja takuuvarmaa lapsuusnostalgiaa (koska vuonna 1992 tämä oli ihan älyttömän hyvä filmi). Perheleffana menettelee, muutama kohtaus jopa naurattaa edelleen.

Pisteytys: 4/10

Beethoven 2 - Beethovenin toinen

Ohjannut Rod Daniel

USA 1993, 89 min

Komedia, Draama

Pääosissa: Charles Grodin, Bonnie Hunt, Nicholle Tom, Christoper Castile, Sarah Rose Karr

Beethoven-sarjan toisessa osassa amerikkalainen unelma ja koiraromanssi menevät pahemman kerran överiksi, eivätkä edes söpöt koiranpennut ja hupaisa skitsofaija pelasta kokonaisuutta. Lapsena tämäkin kyllä viihdytti ja nauratti, mutta tällä katselukerralla satunnaiset tyrskähtelyt johtuivat aivan muista syistä. Kaikkein hulluimmalta tuntuu, että tämän flopin jälkeen elokuvasarja on saanut vielä ison liudan jatko-osia. Niitä ei sentään viitsi katsoa.

Pisteytys: 2/10

Kukkia & sidontaa

Ohjannut Janne Kuusi

Suomi 2004, 107 min.

Komedia

Pääosissa: Outi Mäenpää, Kari-Pekka Toivonen, Sari Siikander, Sari Havas, Simo Routarinne, Tiina Pirhonen

Pikkukaupungin naisia viettelevä makkaratehtaan omistaja (Routarinne) on mennyt liian pitkälle. Paikalliset sankarit yrittävät antaa hänelle opetuksen, mutta homma lipeää pahasti käsistä. Teatteriryhmä Stella Polariksen käsikirjoittama kokeellinen komedia perustuu pitkälti improvisoinnille, tuolle draaman lajeista jaloimmalle. Näyttelijät ovat loistavia ja elokuvan musta huumori pitää otteessaan. Tähän ei kyllästy millään, vaikka olenkin katsonut elokuvan ties kuinka monta kertaa.

Pisteytys: 8/10

The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrope

Narnian tarinat: Velho ja leijona

Ohjannut Andrew Adamson

USA & Iso-Britannia 2005, 143 min.

Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Georgie Henley, Skandar Keynes, William Moseley, Anna Popplewell, Tilda Swinton, James McAvoy

C. S. Lewisin Narnia-sarjan ensimmäiseen osaan perustuva Velho ja leijona vie Pevensien neljä sisarusta salaperäiseen Narnian maailmaan, jota hallitsee ikuisella talvellaan paha Valkea velho (Swinton). Katselin lapsena BBC:n tuottamaa Narnia-sarjaa (1988-1990), mutta nämä 2000-luvun elokuvaversiot eivät valitettavasti tavoita samaa taianomaisuutta. Vai onko syynä vain aikuistumiseni? Tarinan ydin katoaa turhaan mahtipontisuuteen ja efektihöttöön, vaikka sinällään ihan välttävä fantasiaseikkailu tämä onkin. Tilda Swinton sopii Valkean velhon rooliin erinomaisesti.

Pisteytys: 6/10

The Chronicles of Narnia: Prince Caspian

Narnian tarinat: Prinssi Kaspian

Ohjannut Andrew Adamson

USA & Iso-Britannia 2008, 150 min.

Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Georgie Henley, Skandar Keynes, William Moseley, Anna Popplewell, Ben Barnes

Narnia-sarjan toisessa osassa Pevensien sisarukset palaavat Narniaan auttamaan kruununperijää, prinssi Kaspiania (Barnes) saamaan valtaistuimensa takaisin. Tunnelma on edellisfilmiä synkempi ja miekat kalisevat vähintäänkin tuplasti enemmän. Tyydyttävästi alkava elokuva muuttuu loppua kohden yhä tuskastuttavammaksi seurattavaksi: ylipitkät taistelukohtaukset sekä lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoissa kiukuttelevat hahmot eivät innosta.

Pisteytys: 3/10

Vanilla Sky

Ohjannut Cameron Crowe

USA 2001, 136 min.

Scifi, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Tom Cruise, Penélope Cruz, Cameron Diaz

Abre los ojos -elokuvan (1997) yhdysvaltalainen remake Vanilla Sky kertoo rikkaan Davidin (Cruise) edesottamuksissa rakkauden pyörteissä, todellisuuden ja unen hämärillä rajamailla. Roimasti symboliikkaa ja filosofointia sisältävä elokuva tempaisee mukaansa, alku on lupaava ja tarinaa kehitellään kiinnostavalla tavalla. Valitettavasti hyvin alkava jännäri hajoilee loppua kohden Davidin mielenmaiseman mukana.

Pisteytys: 6/10

Star Trek: The Motion Picture - Star Trek: Avaruusmatka

Ohjannut Robert Wise

USA 1979, 132 min.

Scifi, Seikkailu

Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley

Alkuperäiseen Star Trek -televisiosarjaan pohjautuva ensimmäinen Star Trek -filmatisointi palauttaa Enterprisen tutun miehistön asemiinsa ja lähettää nämä jälleen tutkimaan avaruuden ihmeitä. Vuonna 1969 loppuneeseen alkuperäissarjaan nähden Star Trek: Avaruusmatka on edistynyt roimasti efektien saralla, mutta valitettavasti muutoin seikkailijat ovat pahasti hukassa. Filmi nojaa liiaksi ylenpalttiseen filosofointiin ja erikoistehosteisiin, jotka toki sinänsä ovat upeita. Hidastempoisesti etenevä tarina ei tarjoa riittävästi jännitteitä ja tv-sarjan viehätystä on vaikeaa löytää.

Pisteytys: 4/10

Star Trek II: The Wrath of Khan
Star Trek II: Khanin viha

Ohjannut Nicholas Meyer

USA 1982, 113 min.

Scifi, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley, Ricardo Montalban

Star Trek II: Khanin viha on paljon edeltäjäänsä tasapainoisempi, roimasti jännittävämpi ja kaikin puolin onnistuneempi kokonaisuus. Elokuvassa amiraali Kirk (Shatner) joutuu miehistönsä kanssa kohtaamaan vanhan arkkivihollisensa, Khanin (Montalban). Filmi on ehdottomasti Star Trek -elokuvien parhaimmistoa ja ikivihreä kostoklassikko. KHAAAAAAN!

Pisteytys: 8/10

Star Trek III: The Search for Spock

Star Trek III: Spockin paluu

Ohjannut Leonard Nimoy

USA 1984, 105 min.

Scifi, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: William Shatner, Leonard Nimoy, DeForest Kelley

Kolmannessa Star Trek -elokuvassa kuolleeksi luultua Spockia (Nimoy) etsitään avaruuden ja ajatusten syövereistä, mutta tielle astuvat kaameat klingonit. Vaikka filmi onkin vahvasti edelliseen elokuvaan pohjautuva jatko-osa, on se silti itsenäisenä teoksenaankin aivan mukavaa viihdettä. Elokuva sai ilmestyessään ihan positiivisen vastaanoton.

Pisteytys: 7/10

Pitkä kuuma kesä

Ohjannut Perttu Leppä

Suomi 1999, 100 min.

Komedia

Pääosissa: Unto Helo, Mikko Hakola, Hanna-Mari Karhinen

Suomirokin syntymävuonna 1980 joensuulaiset nuoret viettävät villiä kesää ja perustavat bändin nimeltä Kalle Päätalo. Näyttelijät luovat filmiin aitoa meininkiä, musiikki sopii kokonaisuuteen ja huumorikin natsaa. Jotain tästä jää silti puuttumaan - tai sitten jotain on liikaa. Kliseet ja ironia kyllä naurattavat, mutta lipeävät välillä hieman ylilyöntien puolelle.

Pisteytys: 7/10

Walk the Line

Ohjannut James Mangold

USA 2006, 136 min.

Draama

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon, Ginnifer Goodwin, Robert Patrick

Johnny Cashin elämästä kertova Walk the Line tavoittaa hienolla tavalla country-legendan hengen. Erityisesti Joaquin Phoenix Cashina on loistava, eikä Reese Witherspoon June Carterina jää hiventäkään huonommaksi. Elokuvan kerronta ja rajaukset tuntuvat onnistuneilta, eikä tästä filmistä keksi pahaa sanottavaa. Laadukasta draamaa menneiden vuosikymmenten klassikkohittien pyörteissä, Cashin ja Carterin rakkaustarinalla höystettynä. Mikäli elokuva yksin ei riitä, suositeltakoon tässä yhteydessä myös kiinnostavaa Johnny Cashin elämäkertateosta, jolle myös tämä elokuvasovitus perustuu.

Pisteytys: 8/10

Lars and the Real Girl - Lars ja se ainoa oikea

Ohjannut Craig Gillespie

USA 2007, 106 min.

Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Ryan Gosling, Emily Mortimer, Paul Schneider, Kelli Garner

Lars ja se ainoa oikea on sympaattinen elokuva rakkaudesta ja yhteisön voimasta. Kun poikamies Lars (Gosling) ryhtyy seurustelemaan internetistä tilaamansa seksinuken kanssa, perhe ja ystävät joutuvat ennakkoluuloineen kovan koitoksen eteen. Elokuva käsittelee oivaltavasti ja hauskasti vaikeitakin aiheita, säilyttäen hyvän tasapainon syvällisen pohdiskelun ja kepeän fiiliksen välillä.

Pisteytys: 8/10

Camille - Kamelianainen (1936)

Ohjannut George Cukor
USA 1936, 109 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Greta Garbo, Robert Taylor, Lionel Barrymore, Henry Daniell

Don't you believe in love, Marguerite?

Klassikkoromaaniin perustuva Kamelianainen tutustuttaa katsojansa viehkeän kurtisaanin rakkausseikkailuihin 1800-luvun Pariisissa. Ilmiömäinen Greta Garbo kannattelee voimakkaiden tunteiden pukudraamaa jäljittelemättömällä näyttelijäntyöllään. Ikimuistoisen roolisuorituksen lisäksi elokuvan esittämä moraalitematiikka osuu 1930-luvun sensuurisäädösten ytimeen.

Paroni de Varvillen (Daniell) rakastajattareksi päätynyt kurtisaani Marguerite Gauther (Garbo) rakastuu palavasti häntä ihailevaan nuoreen Armand Duvaliin (Taylor). Rakkauden yhtälö on kuitenkin mahdoton. Koskettava rakkaustragedia käsittelee alkuperäisteoksensa tavoin moraalisia kysymyksiä, ja aikansa sensuurisäädöksiin nähden elokuva tuntuu hetkittäin yllättävänkin uskaliaalta. Rakkauden ikiaikainen arvoitus kuitenkin nousee seksuaalimoraalia merkittävämmäksi teemaksi. Millainen rakkaus on aitoa, mahdollista tai tavoiteltavaa?

Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 kirjoittama Kamelianainen on kirjailijan tunnetuin teos, josta on tehty lukuisia televisio- ja elokuvaversioita. Dumasin romaani on löyhänä taustatarinana esimerkiksi elokuvassa Moulin Rouge! (2001) - kyseisestä elokuvasta pitäville myös tämä versio tarjonnee uusia näkökulmia. Lukuisista Kamelianaisen filmatisoinneista tämä nimenomainen elokuva lienee tunnetuin, samoin filmiä on pidetty Greta Garbon uran suurimpana tähtihetkenä. Oscar-ehdokkuus ei tuottanut tähtinäyttelijälle pystiä, mutta Garbon suoritus on joka tapauksessa täydellinen. Muutoinkin elokuva on tasapainoinen kokonaisuus, joka ei sorru ylilyönteihin tai eksy aiheestaan harhapoluille. Jopa pinnallisia pukudraamoja ja rakkaustragedioiden syvimpiä vesiä kavahtaville tätä elokuvaa uskaltaa lämpimästi suositella.

Pisteytys:

8/10

My Man Godfrey - Godfrey järjestää kaiken (1936)

Ohjannut Gregory La Cava
USA 1936, 94 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: William Powell, Carole Lombard, Alice Brady, Eugene Pallette, Gail Patrick

Godfrey loves me!

Yläluokan kutsuilla järjestetään kilpailu, jonka tarkoituksena on löytää jotain mahdollisimman turhaa ja vähäpätöistä. Kisan voittaa Irene Bullock (Lombard), joka onnistuu houkuttelemaan mukaansa työttömän ja asunnottoman pummin Godfreyn (Powell). Irene mieltyy löytöönsä, ja Godfrey palkataan Bullockien talouteen hovimestariksi.

Godfrey järjestää kaiken oli Oscar-ehdokkaana peräti kuudessa kategoriassa, voittamatta kuitenkaan yhtäkään palkintoa. Aikanaan suurta suosiota nauttineeseen elokuvaan on edelleenkin helppo hullaantua: huumori toimii, sutjakasta sanailua on ilo seurata ja nokkelan pilailun kohteena olevat yhteiskunnalliset kysymykset ovat edelleen tavalla tai toisella ajankohtaisia. Siinä missä yläluokan piikittely ja työn merkitys viihdyttivät lamasta toipuvaa kansakuntaa vuonna 1936, sivaltaa aihe osuvasti nykypäivänkin todellisuutta. Ja lopulta kyse on kuitenkin ihmisarvon määrittelyn ajoittaisista tolkuttomuuksista.

Elokuvan sanomaa korostaa oivalla tavalla myös keskeisten hahmojen kehitys. Godfreyn hillitty charmi korostaa piloille hemmotellun Irenen naiviutta, mikä omalta osaltaan tehostaa elokuvan teemaa. Lopulta kriisin läpikäynyt Irene myös onnistuu kasvamaan ihmisenä. Osansa upeiden hahmojen luomisessa on myös loistavilla näyttelijöillä: erityisesti kemia ex-avioparin Powellin & Lombardin välillä toimii ihailtavan sulavasti. Filmin jälkimmäinen puolisko ei ehkä ole ensimmäisen veroinen, mutta kokonaisuus toimii silti viimeisiin hilpeisiin repliikkeihin saakka.

Pisteytys:

8/10

Swing Time - Hääkarkuri (1936)

Ohjannut George Stevens
USA 1936, 103 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Victor Moore, Helen Broderick

A Fine Romance.

Aikansa tähtipari Fred Astairen ja Ginger Rogersin klassikkoelokuvassa Astairen esittämä tanssija Lucky myöhästyy omista häistään, tapaa sattumalta tanssinopettaja Pollyn (Rogers) ja rakastuu. Matkan varrella on tietenkin monta mutkaa, eikä kaksikon rakkaus pääse kukoistamaan ennen elokuvan viimeisiä minuutteja. Filmi on lukuisine musiikkinumeroineen tuttua Astaire-Rogers -flirttiä ja maino screwball-komedia.

Hääkarkuri niitti suosiota ilmestyessään eritoten pääparin upeiden tanssikohtausten ansiosta. Valloittavan steppauksen ohella elokuvan tähtihetkiin lukeutuvat sen lukuiset unohtumattomat klassikkosävelet. Elokuvan musiikit säveltänyt Jerome Kern pokasi peräti Oscar-palkinnon ikimuistoisesta, sittemmin jazzstandardiksi vakiintuneesta The Way You Look Tonight -sävelmästään.

Vaikka elokuvan tanssinumerot, klassikkosävelmät ja 1930-luvun charmia tihkuva romantiikka ovatkin sinänsä valloittavia, tämä filmi ei onnistu tekemään aivan samanlaista vaikutusta kuin Astairen ja Rogersin vuotta aiemmin ilmestynyt Top Hat (1935). Tästäkin elokuvasta toki irtoaa paikoin hersyvää huumoria ja hupaisia oivalluksia, mutta hahmot eivät ole yhtä onnistuneita. Samoin juoni tuntuu hivenen tökerömmältä, eikä tarina etene samalla sulavuudella kuin Top Hat. Joka tapauksessa myös Hääkarkuri on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, erityisesti musikaalien ystäville.

Pisteytys:

7/10