Tammikuun elokuvat 2025

Ohjus
Ohjannut Miia Tervo

Suomi & Viro 2024, 110 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela

 

 

 

Tuore toimittaja Niina (Airola) päätyy ensimmäisellä juttukeikallaan keskelle Inarijärven ohjusselkkausta vuodenvaihteessa 1984─1985. Tositapahtumia hyödyntävässä draamakomediassa tutkitaan rajojen vetämistä niin ihmissuhteissa kuin valtioiden välillä. Suomettuminen rinnastuu osuvasti naisen asemaan miehisessä maailmassa. Mehevää kasaritykittelyä!

Pisteytys: 7/10

 

Neljä pientä aikuista
Ohjannut Selma Vihunen

Suomi & Ruotsi 2023, 122 min.

Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola, Pietu Wikström

Juulian (Pöysti) ja Matiaksen (Milonoff) avioliitto avautuu uusiin suuntiin, kun Matias jää kiinni salasuhteesta. Avoimen rakkauden aika koittaa, mutta kuten missä tahansa suhteessa, elo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan myös vaikeita keskusteluja, omien tunteiden kohtaamista ja rajanvetoja. Kaunis, hauska, tunteikas ja rehellinen elokuva, jossa on taitava tasapaino draaman ja komedian välillä. Raikasta ihmissuhdedraamaa!

Pisteytys: 8/10

 

Babylon
Ohjannut Damien Chazelle

USA 2022, 189 min.

Draama, Komedia, Historia

Pääosissa: Brad Pitt, Margot Robbie, Diego Calva

 

 

 

 

Riehakas Babylon tarjoilee ylipitkät bileet 1920-luvun lopun Hollywoodissa. Jos Baz Luhrmann tekisi oman versionsa  The Artistista (2011), tällaista se varmaan olisi: hyperhysteriaa, aikakausien ja aihioiden hengästyttävää sekamelskaa ja siinä sivussa hatunnosto entisajan elokuvamaailmalle. Aiheessa on potentiaalia, mutta toteutus on uuvuttava. Latteaa sekoilua ja provosointiin löysästi tähtäävää sontasuihkua piristää ainoastaan erinomainen jazz-soundtrack.

Pisteytys: 4/10

 

Velvet Goldmine
Ohjannut Todd Haynes

Iso-Britannia & USA 1998, 118 min.

Draama

Pääosissa: Christian Bale, Ewan McGregor, Jonathan Rhys Meyers

 

 

 

Toimittaja (Bale) ryhtyy jäljittämään takavuosien suosittua rock-tähteä Brian Sladea (Meyers). Sukellus muistoihin osoittaa, ettei kimaltava 1970-luku ollutkaa pelkkää glitteriä ja hekumaa. Elokuvan kokeellinen käsikirjoitus horjahtelee ajoittain, mutta glamrockin tuoma pöyhkeä riemu ja iloinen, kasuaali queerius tuovat hymyn huulille heikkoinakin hetkinä.

Pisteytys: 7/10

 

Do lok tin si - Fallen Angels
Ohjannut Wong Kar-Wai

Hongkong 1995, 99 min.

Rikos, Draama, Komedia

Pääosissa: Leon Lai, Michelle Reis, Charlie Yeung

 

 

 

 

Wong Kar-Wain musavideoestetiikkaa huokuvassa elokuvassa hengailee palkkamurhaajia ja muita pätkätyöläisiä. Filmi on ehdottomasti enemmän tyyliä kuin tarinaa, kokeilunhalussaan hauskaa seurattavaa. Omalla persoonallisella tavallaan Fallen Angels on viehko ja upottava kuvaelma Hongkongin sykkeestä, vaikkei elokuva tarinallisesti olekaan ohjaajan parhaimmistoa.

Pisteytys: 7/10

 

Metropolitan

Ohjannut Whit Stillman

USA & Espanja 1990, 98 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa:  Edward Clements, Carolyn Farina, Chris Eigeman

 

 

Joukko eliittinuorisoa viettää joululomaansa juhlien. Kemujen jatkoilla keskustellaan syvällisiä elämästä, rakkaudesta, kirjallisuudesta ja arvoista. Whit Stillmanin indiedraama oli aikanaan yllättävän hyvä menestys, sillä filmi oli esimerkiksi Oscar-ehdokkaana käsikirjoituksestaan. Tarinassa on realismia ja hienoista yläluokan piikittelyä, mutta myös lämpöä ja hyvää tahtoa.

Pisteytys: 7/10

Rififi (1955)

Ohjannut Jules Dassin

Ranska 1955, 118 min.

Rikos, Trilleri

Pääosissa: Jean Servais, Carl Möhner, Robert Manuel, Jules Dassin

 

You got moths in your wallet?

Timanttivaras Tony le Stéphanois (Servais) on vapautunut vankilasta. Mies yrittää pysytellä kaidalla polulla, mutta erään koruliikkeen helykokoelma ei jätä mestarivarasta rauhaan. Pian kasassa on neljän taitavan varkaan liiga, joille viimeinen suuri keikka ei ole lainkaan mahdoton toteuttaa. Mutta vaikka ryöstö sujuisikin suunnitellusti, pysyykö joka ukon pää kylmänä timanttien polttaessa takataskussa? Voiko rikoskumppaneihin kuitenkaan luottaa?

Jules Dassin (1911─2008) tunnetaan lukuisista film noir -elokuvistaan. Hollywoodin kommunistivainojen leimahdettua Dassin joutui hetkeksi vaihtamaan maisemaa ja siksi uran kenties tunnetuin filmi Rififi syntyi Ranskassa. Hollywoodille leimallinen syvien varjojen tyylilaji kohtaa kauniisti vanhan mantereen eleganssin. Elokuva on ylipäätään jännittävä ja hyvin rytmitetty, mutta parhaiten se tunnetaan liki puolituntisesta ryöstökohtauksestaan. Täydessä hiljaisuudessa tapahtuva ryöstö virittää jännityksen taidokkaasti äärimmilleen ja ryöväreiden kuumotus on käsinkosketeltavaa.

Vaikka Dassin oli paennut kotimaansa ilmapiiriä, Rififi otettiin Yhdysvalloissa vastaan kehuen. Elokuvan aikalaismenestys oli ylipäätään kiittelevää, ja tunnetuihin kehujiin lukeutuu silloinen elokuvakriitikko, ranskalaiselokuvan tuleva suuri nimi François Truffaut. Kultainen palmu jäi saamatta, mutta sentään Dassin palkittiin Cannesissa parhaasta ohjaustyöstä. Jälkimaineeltaan Rififi on säilyttänyt asemansa film noir -klassikoiden kaanonissa. Rikoselokuvien ystäville elokuva on lähes pakollista katsottavaa, sillä sen ryöstökohtaus on jättänyt jälkensä lajityypin myöhempiin legendoihin.
 

Pisteytys: 8/10

Regeneration (1915)

Ohjannut Raoul Walsh

USA 1915, 72 min.

Mykkäelokuva, Rikos, Draama

Pääosissa: Rockliffe Fellowes, Anna Q. Nilsson

 

Buy the drinks!

Owen (Fellowes) varttuu ottovanhempiensa toraisassa taloudessa ja ajautuu jo nuorena kovaan katuelämään. Rikosjengit vetävät vaikutuksille altista nuorukaista puoleensa, ja pian hän kohoaakin oman koplansa johtajaksi. Owen saa kuitenkin mahdollisuuden kääntää elämänsä suuntaa, kun hän tapaa hyväsydämisen Marien (Nilsson), joka auttaa yhteiskunnan vähäosaisia. Pääseekö Owen irti gangsterielämästään ja köyhyyden langettamista tummista varjoista?

Regeneration on yllättävän fyysinen ja vauhdikas elokuva. Kamera pysyy vielä ajan tavan mukaan tiukasti paikoillaan, vaikka jo aiemmin samana vuonna Kansakunnan synty (1915) oli mullistanut kameratyöskentelyn ja pian elokuviin tuli uudenlaista liikettä. Vauhdikkaiden kohtausten ohella Regenerationissa on aitouden tuntua, sillä filmiä kuvattiin New Yorkin pahamaineisissa kortteleissa Lower East Sidella, prostituoitujen ja kodittomien näytellessä taustarooleja.

Rähjäisiä rikollisia lähikuvassa tarkasteleva elokuva perustuu todellisen Owen Kildaren omaelämäkerralliseen romaaniin My Mamie Rose (1903). Köyhien eurooppalaissiirtolaisten aiheuttamat kärhämät olivat todellista ajankuvaa, mutta elokuva pyrkii positiiviseen lopputulemaan. Ehkä köyhissäkin kortteleissa on vielä toivoa? Aikanaan kassamagneetiksi kohonnut elokuva on myöhemmin tituleerattu yhdeksi merkittävimmistä varhaisista gangsterielokuvista. Lajityypin varsinainen kulta-aika räjähti käyntiin 1930-luvulla, jolloin Raoul Walsh oli jo kokeneempi konkari. Hänen myöhemmältä uraltaan löytyy monia nimekkäitä rikosklassikoita kuten Kuohuva 20-luku (1939), High Sierra (1941) ja Valkoinen hehku (1949).

Pisteytys: 7/10

Nixon (1995)

Ohjannut Oliver Stone

USA 1995, 192 min.

Biografia, Draama, Historia

Pääosissa: Anthony Hopkins, Joan Allen, Ed Harris, Powers Boothe

 

Always remember: others may hate you.

Yhdysvaltain 37. presidentti Richard Nixon (1913─1994) on jäänyt historiaan eritoten Watergate-skandaalin vuoksi. Presidenttivuodet 1969─1974 osuivat ajanjaksoon, jona tapahtui paljon muutakin merkittävää lähinnä ulkopolitiikan saralla: Nixonin kaudelle osui Vietnamin sodan kitkerä loppupyykki sekä suhteiden rakentaminen Neuvostoliittoon ja Kiinaan. Presidenttivuosiin keskittyvä biografia käy läpi Nixonin (Hopkins) poliittisen uran ja presidenttiyden keskeiset vaiheet, hakien välillä taustoitusta lapsuuteen asti uppoavista takaumakuvista. Millainen mies Nixon oli?

Nixon on aiheeltaan kiinnostava, toteen ja sen tulkintoihin perustuva henkilökuva. Anthony Hopkinsin tulkitsema Nixon näyttäytyy itsepäisenä, vimmaisena ja loppua kohti melko höperöityvänä hahmona. Kesto on uuvuttavan pitkä kolmetuntinen: tyhjäkäyntiä ei sinänsä ole, mutta tiivistystä kaipaa silti. Pituudestaan huolimatta elokuva ei tuhlaa aikaa selittelyyn ja taustoitukseen, vaan se olettaa katsojan olevan kartalla Nixonin aikakaudesta keskeisine tapahtumineen ja merkkihenkilöineen. Nykykatsojalle siinä voi jo olla haastetta, vaikka tapahtumien tunteminen pääpiirteissään onkin yleissivistystä.

Oliver Stone on kunnostautunut presidenttielokuvien teossa ennen ja jälkeen Nixonin. Tunnetuin ja maineeltaan parhain on Kennedy-filmi JFK (1991), ja kolmikosta heikoiten menestynein puolestaan on Bush-tulkinta W. (2008). Nixon on kunnianhimoinen ja monien tulkintojen värittämä henkilökuva, mutta ei lainkaan yhtä terävä ja mukaansatempaava kuin legendaarisempi JFK. Aikanaan Nixon menestyi kohtalaisesti: katsojia filmi kiinnosti ja se sai myös muutaman Oscar-ehdokkuuden (mm. käsikirjoitus, Hopkinsin rooli). Kriitikkojen mielipiteet ovat jakautuneet ─ onhan käsittelyssä kontroversiaali hahmo ja elokuvan tulkinta herättää herkästi kaikenkirjavia ajatuksia.
 

Pisteytys: 6/10

Serenity (2005)

Ohjannut Joss Whedon

USA 2005, 119 min.

Scifi, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Nathan Fillion, Chiwetel Ejiofor, Gina Torres, Summer Glau

 

This landing is gonna get pretty interesting.

Serenity-aluksen miehistö on haastavan tehtävän edessä. Aurinkokuntaa johtava Allianssi on kaapannut lapsinero River Tamin (Glau), jolla on piileviä voimia. River pelastautuu Serenityn kyytiin, mutta suojelutehtävä saa Allianssin agentin (Ejiofor) jahtaamaan alusta. Riverin avustuksella Serenityn miehistö onnistuu selvittämään, millaisia hirmutekoja Allianssin taustalta paljastuu.

Serenity perustuu lyhytikäiseksi jääneeseen Firefly-sarjaan (2002─2003), jossa seurataan samojen hahmojen avaruusseikkailua. Serenity sijoittuu sarjan päätösjakson jälkeiseen aikaan, mutta elokuvan voi aivan hyvin katsoa sarjaa näkemättäkin. Vauhdikas Serenity on tv-sarjojen parissa uransa aloittaneen Joss Whedonin (s. 1964) ensimmäinen elokuvaohjaus. Sittemmin Whedonin scifitarinat ovat jatkuneet suuremmin panoksin Marvelin leivissä (esim. The Avengers, 2012).

Serenityn juoni tuo mieleen Star Wars -saagan: pikkualuksen kapinoiva miehistö asettuu poikkiteloin suurta valtakoneistoa vastaan. Kuitenkin kertomus on tyyliltään omanlaisensa avaruuslänkkäri, jossa on enemmän huumoria kuin Star Warseissa. Sanailu ja hahmot tosin eivät ole aivan niin nokkelia kuin vaikkapa Whedonin aiemmassa sarjassa Buffy vampyyrintappaja (1997─2003), mutta hetkensä tässäkin filmissä. Harmillisesti elokuva ei saanut odotetun kaltaisia lipputuloja, joten monissa maissa filmi julkaistiin ainoastaan dvd-versiona ja siten elokuva on jäänyt hieman tuntemattomaksi.

Pisteytys: 7/10

Le bonheur - Onnen hetket (1965)

Ohjannut Agnès Varda

Ranska 1965, 80 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Jean-Claude Drouot, Claire Drouot, Marie-France Boyer

Love me.

François Chevalier (Drouot) on onnellinen mies. Hänellä on ihana vaimo Thérèse (Drouot), kaksi lasta, hyvä työpaikka, eikä elämästä puutu mitään. Onni ainoastaan kasvaa, kun François sattumalta tapaa hurmaavan Émilien (Boyer) ja aloittaa uuden lemmensuhteen. Théresè järkyttyy syvästi miehensä loputtoman onnen määrästä, mutta François saa jatkaa rakkaudentäyteistä elämäänsä.
 

Onnen hetket (engl. Happiness) hehkuu kukkean vuodenajan heleää onnea. Mikään ei murra paratiisia, ei lopulta edes aviorikos, vaikka tietty särö saa idyllisen tunnelman vapisemaan ja auringonpaiste muuttuu pahaenteiseksi. Ruusun piikit pysyvät piilossa ja sokerin alla on kitkerä maku. Elokuva ei silti liikoja moralisoi, vaan se on pikemminkin satumuotoon puettu realistinen toteamus. Tarinan hurmioitunut sävy korostaa taidokkaasti sukupuolieroja: miehille kaikki on mahdollista ja he voivat saada kaiken, mutta naisen osa on toinen. Eipä ole aihe paljoa vanhentunut.

Agnès Varda teki läpimurtonsa huumaavan hienolla elokuvallaan Cléo viidestä seitsemään (1962), joka etenee kiinnostavalla tavalla reaaliajassa. Muutamaa vuotta myöhemmin syntynyt Onnen hetket on omalla tavallaan kokeellinen: räiskyvän värikäs ja kerrontatavoiltaan mieleenjäävän omaperäinen. Erikoinen kolmiodraama palkittiin aikanaan Berliinin hopeakarhulla. Sittemmin filmi on saanut arvostusta vuosikymmenestä toiseen, mutta jäänyt silti hieman tuntemattomaksi helmeksi.

Pisteytys: 8/10

Joulukuun elokuvat 2024

The Holdovers
Ohjannut Alexander Payne

USA 2023, 133 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Paul Giamatti, Dominic Sessa, Da'Vine Joy Randolph

Sisäoppilaitoksen joulu on harvalukuinen ja tulenkatkuinen. Alexander Paynen (mm. Sideways, 2004) tuorein ihmissuhdedraama taipuu ohjaajalle ominaiseksi tummaksi huumoriksi. Samalla filmi on kaunis pastissi ja tunnelmallinen kunnianosoitus 1970-luvun klassikkofilmeille. Osuvaa joulutunnelmaa ilman yletöntä siirappia! Sopii hyväksi filmipariksi kotimaiselle Mummolalle (2023).

Pisteytys: 8/10

 

Money Pit - Rahareikä
Ohjannut Richard Benjamin

USA 1986, 91 min.

Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Shelley Long, Alexander Godunov

 

 

 

 

Pariskunta (Hanks & Long) haksahtaa ostamaan talon, joka lahoaa käsiin. Mureneeko rakkaus taloa remontoidessa? Slapstick-kompuroinnin ohella filmissä revitään huumoria kolmiodraamasta, jonka aiheuttaa eräs entinen heila (Godunov). Huumori on vaikea laji, mietin katsoessani. Nyt ei nimittäin osunut moukari nauruhermoon, vaikka vitsit näki kaukaa ennakkoon.

Pisteytys: 4/10

 

Zardoz
Ohjannut John Boorman 

Irlanti & USA 1974,

Scifi, Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling, John Alderton

 

 

 

Kaukaisella 2200-luvulla ihmiskunta on jakaantunut kahteen leiriin. Vortexin paratiisissa elää harvalukuinen joukko ihmisiä, jotka elävät ikuisesti ja kaipaavat kuolemaa. Kun Vortexin ulkopuolelta saapuu villi-ihminen Zed (Connery), mullistusten aika alkaa. Kulttimainetta nauttiva Zardoz on hersyvän järjetöntä scifiä. Elokuvassa oikeastaan kaikki on hienoisella tavalla pielessä, mutta juuri siksi filmi on niin riemukas. Täysin luokatonta ja luokattoman hauskaa tulevaisuuskuvitelmaa.

Pisteytys: 5/10