The Wolf of Wall Street (2013)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2013, 180 min.

Biografia, Rikos, Komedia

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Margot Robbie, Kyle Chandler

 

There's no nobility in poverty.

The Wolf of Wall Street on korruptoituneen pörssimeklari Jordan Belfortin (DiCaprio) rötöselämään uppoutuva biografia. Tarina alkaa vaurastumisen vuosista, jolloin Belfort keksii keinotella itselleen suuria summia rahaa hyväuskoisten vähävaraisten kustannuksella. Näin amerikkalainen unelma toimii! Kun bisnes kasvaa ja vauraus lisääntyy, muuttuu vapaa-ajan sekoilu yhä hullummaksi. Kun on rahaa, voi tehdä mitä vaan ─ kunnes FBI haistaa puuhassa jotain epäilyttävää.

Mustalla huumorilla ryyditetty elokuva kertoo vauraasta, ällöttävästä juppiajan elostelusta, joka ei tunne hyvän maun rajoja. Estoton elokuva rikkoi kiroiluennätyksen, ja muutenkin räävittömyyden tavoitteessa onnistutaan messevästi. Yllättävyys toimii parhaiten ensikatselulla: näin toisella kerralla jäi tuntu, ettei elokuva lopulta sano superrikkaiden sekoiluista oikein mitään uutta. Tarinallisesti paljon samaa on filmissä Wall Street - rahan ja vallan katu (1987), vaikka aiheen käsittelytapa ja elokuvan lajityyppi toki on aivan erilainen.
 

The Wolf of Wall Street nousi odotetuksi hittielokuvaksi, vaikka arvioissa sitä ei nostettukaan Martin Scorsesen parhaimmistoon. Kaikki viisi Oscar-ehdokkuutta jäivät lunastamatta, eikä elokuvasta muutenkaan tullut erityistä palkintomagneettia. Oliko seksiä, huumeita ja dollareita tykittävä elokuva kuitenkin raadeille liian räväkkä vai sittenkin hieman tyhjänpäiväinen? Ylikulutuksella retostelusta on kyllä pätevästi rakennettu viihdyttävää seurattavaa, mutta lopulta jäljelle jää ontto olo. Ahneudelle ja hyväksikäytölle ei tule loppua, se vain muuttaa muotoaan.

Pisteytys: 7/10

Gravity (2013)

Ohjannut Alfonso Cuarón

Iso-Britannia & USA 2013, 91 min.

Draama, Trilleri, Scifi

Pääosissa: Sandra Bullock, George Clooney

 

Clear skies with a chance of satellite debris...

Tohtori Ryan Stone (Bullock) on ensimmäisellä avaruusmatkallaan. Arkipäivä Maan kiertoradalla muuttuu hurjaksi selviytymistaisteluksi, sillä avaruusromuksi tuhoutunut satelliitti kiitää kovaa vauhtia kohti Stonen ja hänen kollegoidensa sukkulaa. Seuraa tuhoisa onnettomuus, josta selviävät hengissä vain Stone ja kokenut avaruuskonkari Matt Kowalski (Clooney). Maahan on päästävä keinolla millä hyvänsä, mutta avaruus ei anna armoa.

 

Taidokkaasti luotu avaruustrilleri on kovaa toimintatykitystä. Katsoja saa hengähtää sopivin väliajoin, kunnes taas mennään ja vauhdilla. Parin katselukerran jälkeen vauhti tuntuu turhan kaavamaiselta, mutta eipä sekään hirveästi viihteen miellyttävyyteen vaikuta, kun kokonaisuus on muuten nappiosuma. Avaruuden karuus on ympäristönä niin päätähuimaava, ettei elokuvassa edes turhaan tuhlata ruutia ylimääräisiin efekteihin tai äänitehosteisiin. Realismin tuntu lisää sykettä.

 

Teknisesti uskottava, visuaalisesti näyttävä ja tarinaltaan viihdyttävä Gravity oli ilmestymisvuotensa suuria elokuvatapauksia. Vuotensa tuottoisimpien filmien kärkikymmenikköön kohonnut elokuva leijaili riemukkaasti palkintojuhlasta toiseen. Kymmenen Oscarin ehdokas ja seitsemän voittaja (mm. ohjaus, kuvaus, leikkaus) oli ihan varteenotettava ehdokas parhaan elokuvan pystin nappaajaksi, mutta syvällisempi draama 12 Years a Slave (2013) veti siinä taistossa pidemmän korren. Loistavana avaruustoimintana Gravity on edelleen huippuluokkaa.

Pisteytys: 8/10

Amour - Rakkaus (2012)

Ohjannut Michael Haneke

Itävalta, Ranska & Saksa 2012, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jean-Louis Trintignant, Emmanuelle Riva, Isabelle Huppert

Things will go on, and then one day it will all be over.

Georges (Trintignant) ja Anne (Riva) ovat vanha aviopari, joiden elämän täyttää musiikki. Aktiiviset eläkevuodet ovat yllättäen ohi, kun Anne sairastuu. Parannuskeinoa ei löydy, joten hiljalleen halvaantuva ja maailmasta etääntyvä Anne joutuu miehensä hoivattavaksi. Itsenäisyyden menettäminen tuo surua ja vihaa, mutta rakkaus ei hievahda mihinkään.

Vähäeleinen, arkisen koskettava draama elämän ehtoosta. Georgesin ja Annen tarina on ollut pitkä, mutta loppu tulee silti yllättäen. Se tuo katsojallekin muistutuksen kaiken päättymisen vääjäämättömyydestä: kuinka suhtautua, kun hetki koittaa? Kuolemaan ja hyvästeihin liittyvä suru leijailee paksuna sumuna kaiken yllä, mutta kuten elokuvan nimikin osoittaa, tarinassa on pitkälti kyse rakkaudesta, silloinkin, kun vaikeudet koettelevat.

Kultaisella palmulla palkittu Rakkaus oli valtaisa arvostelumenestys. Rakkauden ja kuoleman teemat ovat suuria, mutta mikäpä ne tavoittaisi paremmin kuin tällainen tuiki tavallinen tarina vanhasta avioparista. Itse kertomuksen täydentävät loistavat näyttelijät, joista varsinkin Emmanuelle Rivan rooli on täynnä tunnetta: lempeyttä, kujeilevuutta, suuttumusta, pelkoa. Rakkaus on ehkäpä Michael Haneken tasapainoisin ja paras elokuva, jossa jokainen hetki on tarkkaan harkittu ja haikean kaunis.

Pisteytys: 9/10

Life of Pi ─ Piin elämä (2012)

Ohjannut Ang Lee

USA, Taiwan, Iso-Britannia, Kanada, Intia & Ranska 2012, 127 min.

Seikkailu, Draama, Fantasia

Pääosissa: Suraj Sharma, Irrfan Khan

 

So which story do you prefer?

 

Yann Martelin samannimiseen romaaniin (2001) perustuva Piin elämä vie maagiselle meriseikkailulle. Intiassa varttunut Pi (Sharma) on muuttamassa Kanadaan, mutta hän menettää koko perheensä laivan haaksirikossa. Lopulta Pin ainoa toveri yksinäisessä pelastusveneessä on tiikeri, joka pitää nuorukaisen valppaana ja hengissä. Mutta mikä kaikki kertomuksesta on totta?

Piin elämä leikittelee allegorioilla ja tarinankerronnalla, jossa on ripaus maagisen realismin piirteitä. En ole lukenut alkuperäisteosta, joten vertailut sikseen. Sen verran kuitenkin tohdin uumoilla, että elokuvassa hennosti häilähtävä uskontotematiikka tulee runsaammin esille itse romaanissa. Filmiversiossa on korostettava vauhtia ja visuaalisuutta filosofoinnin kustannuksella, ainakin, jos mielii valtavirtaviihteeksi! Piin elämässä mennään estetiikka edellä.

Juuri näyttävyys taisikin aikanaan olla Piin elämän keskeisin vetonaula: 3D-kuvaus ja erikoisefektein luodut eläimet palkittiin muun muassa Oscarein ja Baftoin, suurista lipputuloista puhumattakaan. Elokuvan maailma näyttää edelleen kauniilta, mutta vailla visuaalista antia Piin elämä jäisi puuduttavaksi ajelehtimiseksi. Tarinan idea sinänsä on ihan kiva, mutta Pin pohdiskelut ovat coelhomaisen latteaa tyhjänpuhumista. Ilman runsaita neonvaloja niitä ei jaksaisi kuunnella.

Pisteytys: 6/10

Lincoln (2012)

Ohjannut Steven Spielberg

USA & Intia 2012, 150 min.

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Sally Field, David Strathairn

 

Are we fitted to the times we're born into?

Yhdysvaltain sisällissodan verisiin vuosiin sijoittuva historiadraama seuraa presidentti Abraham Lincolnin (Day-Lewis) viimeisiä elinkuukausia. Sodan on loputtava, ja se vaatii samalla orjuuskysymyksen ratkaisua. Lincolnin päämääränä on kieltää orjuus lopullisesti, mutta haasteena on saada enemmistö senaattoreista liittymään orjuuden vastaiseen rintamaan.

 

Lincoln on tyyliltään perinteisehkö, hieman pönöttävä suurmieselokuva. Daniel Day-Lewisin sopivan arkinen roolisuoritus keventää pahinta patsastelua, ja muutkin näyttelijät sopivat osiinsa. Sinänsä perustuslakiväännöstä kertova tarina on dramatisoitu hyvin, mutta ehkäpä valkoisten ukkojen kabinettihuutelussa on aina pieni kuivakkuuden riski. Tällä kertaa sitä ei voida väistää.

Lukuisia palkintoehdokkuuksia ja suuria katsojalukuja kerännyt Lincoln oli ilmestyessään näyttävä elokuvatapaus. Menestys oli huomattavaa eritoten Yhdysvalloissa, jossa ikonisen presidentin perintö elää yhä voimakkaana. Kahdestatoista Oscar-ehdokkuudesta Lincoln voitti lopulta vain kaksi: Day-Lewis nappasi pystin varmasta roolityöstään ja toinen palkinto meni ansaitusti elokuvan lavasteille. Upeasti rakennettu, runsas ja savuinen menneen maailman estetiikka onkin elokuvan ehdottomasti parasta antia. Harmi, ettei kerronta nouse miljöön eläväisyyden tasolle.

Pisteytys: 6/10

Argo (2012)

Ohjannut Ben Affleck

Iso-Britannia & USA 2012, 120 min.

Draama, Trilleri, Historia

Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, John Goodman

 

This is what I do. I get people out.

On marraskuun loppu vuonna 1979 ja Iranissa kuohuu. Yhdysvaltain suurlähetystö Teheranissa vallataan ja sen työntekijät joutuvat panttivangeiksi, mutta kuusi ihmistä ehtii paeta Kanadan suurlähettilään kotiin. CIA-agentti Tony Mendez (Affleck) lähtee tulenkatkuiseen Iraniin pelastamaan kuutta piileskelijää, ja sitä varten tarvitaan järjetön juoni: pakenijat naamioidaan kanadalaisiksi scifielokuvan tekijöiksi, jotka ovat Iranissa etsimässä kuvauspaikkoja.

Iranin panttivankikriisi oli laaja operaatio, jonka sivupolku kuuden piilottelijan pelastamisesta paljastettiin julkisuuteen vasta vuonna 1997. Ben Affleckin ohjaamassa draamatrillerissä jännitteet kasvavat mukaansatempaavasti ja elokuvamaailmassa kun ollaan, vivahteet b-laadun scifituotannosta on otettu mukaan hauskasti. Argo on pätevästi näytelty, tunnelmallinen ja tyylikäs tapahtumavetoinen elokuva, mutta Yhdysvaltain ulkosuhteista se ei lausu mitään kovin painavaa.

Hiljaista patriotismia huokuva Argo osoittaa, että epäluulo Yhdysvaltojen ja monien Lähi-idän maiden välillä on molemminpuolista ja että konfliktien juuret ovat syvällä. Näkökulma on kuitenkin enemmän periamerikkalaisessa työn sankaruudessa ja puhtaassa elokuvaviihteessä. Iranilaiset monine kohtaloineen jäävät kulissiksi, eikä Argo pyri voimakkaisiin kannanottoihin. Mahdollisimman laajan menestyksen kannalta ratkaisu toki on viisas. Elokuvalle kävi hyvin, sillä Argo sai erinomaiset arvostelut ja voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin.

Pisteytys: 7/10

Skyfall (2012)

Ohjannut Sam Mendes

Iso-Britannia, USA & Turkki 2012, 143 min.

Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem

 

I fucked this up, didn't I?

Agentti James Bondin (Craig) ura on katkolla ja asekäsi horjuu. Lepoon ei ole aikaa, sillä joku uhkaa salaisen palvelun toimintaa ja vaatii M:n (Dench) päätä vadille. Daniel Craigin kolmannessa Bondissa menneisyyden synnit on paljastettu ja agenttitoiminnan moraaliset kysymykset kaivetaan päivänvaloon. Skyfall jatkaa Casino Royalen (2006) ja Quantum of Solacen (2008) perillisenä, mutta silti hieman erillisenä, syvällisempänä teoksenaan.

Tyylikkään dramaattisilla teemoilla pelaava Skyfall antaa piinkovan agentin tuntea epävarmuutta. Jännityksestä ja toiminnasta ei silti tingitä, sillä elokuva avaa pelin kovalla kaahailulla ja luotien viuhunnalla. Roolityöt ovat päteviä, Roger Deakinsin kuvaus on nautinnollisen näyttävää ja Oscar-palkittu äänimaisema toimii. Koska Skyfall on 007:n 50-vuotisjuhlaelokuva, pienet, nostalgiset silmäniskut kuuluvat asiaan. Niitä ripotellaan joukkoon juuri sopivasti, eikä tarina mene pelkäksi menneessä rypemiseksi ─ vaikka se tavallaan on koko jutun juju.

Erinomaisesti menestynyt Skyfall on ensimmäinen Bond 1001-listalla sitten ikonisen Goldfingerin (1964). Sarja on säilyttänyt tenhonsa, onnistunut uudistumaan ja pysymään kiinnostavana, vaikka väliin mahtuu melko monta keskinkertaista ja jopa huonoakin teosta. Skyfallia seurasivat hieman vähemmän arvostetut mutta silti ihan mukavat rainat Spectre (2015) sekä No Time to Die (2021). Nyt 007:n tulevaisuus on jälleen auki. Millaisen uuden vaihteen sarja saanee seuraavaksi, olisiko Bondina aika nähdä joku muukin kuin valkoinen mies?

Pisteytys: 8/10