LUUKKU #7 - 80 vuotta sitten (Heidi, 1937)

Isn't Heidi the funniest little thing?

Shirley Temple (1928─2014) on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista lapsitähdistä. Temple päätti elokuvauransa jo parikymppisenä ja siirtyi 1950-luvulla television pariin, sittemmin entinen lapsitähti toimi poliitikkona ja suurlähettiläänä. Temple ennätti kuitenkin näytellä yli viidessäkymmenessä elokuvassa, joskaan 1001-listalla niistä ei ole ainuttakaan.

Oheinen filmi on yksi Templen menestyselokuvia, joskaan ilmestymisvuotensa suurimpien teosten joukkoon se ei sentään yllä. Vuoden suurteoksista mainittakoon vaikkapa häikäisevän kaunis Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), sotaa ja rauhaa pohtiva Suuri illuusio (1937) sekä sukupolvien välistä kuilua koskettavasti kuvaava Make Way for Tomorrow (1937).

Heidi

Ohjannut Allan Dwan

USA 1937, 88 min.

Draama, Musikaali

Pääosissa: Shirley Temple, Jean Hersholt, Marcia Mae Jones

Heidi (Temple) on kahdeksanvuotias orpotyttö, joka tuupataan vastahakoisen isoisän (Hersholt) huomaan. Syrjäisessä mökissä isoisä ja lapsenlapsi lähentyvät, mutta juuri arjen asettuessa huomiinsa, päättää Heidin ahne täti hyötyä orporukasta rahallisesti. Niinpä Heidi päätyy kaukaiseen kaupunkiin viihdyttämään pyörätuoliin joutunutta Klaraa (Jones).

Heidi perustuu Johanna Spyrin klassikkokirjaan Pikku Heidi (1880), jonka muistan itsekin naperona lukeneeni. Tarina ei ole jäänyt mieleeni, mutta kirjan maalailema sveitsiläinen vuoristoidylli teki vaikutuksen. Myös elokuvassa tuo miljöö kieltämättä on viehättävä, vaikka se onkin kuvattu studiossa ja Kalifornian metsissä. Kuvankauniiseen joulutunnelmaankin päästään, joten Heidi sopii mainiosti tähän vuodenaikaan.

Kaikkinensa Heidi on perin herttainen lastenelokuva, jonka verraton viehätysvoima on säilynyt mainiosti läpi vuosikymmenten. Charmi perustuu pitkälti sanavalmiiseen päätähteen maagisine kiharoineen ja steppaustaitoineen. Kovin suureksi klassikoksi elokuvasta ei välttämättä ole, mutta ikivihreäksi viihteeksi se kuitenkin kelpaa.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #6 - 80 vuotta sitten (Tapahtuipa Hollywoodissa, 1937)

I'm going out and have a real life!

Kahdeksan vuosikymmentä sitten tuhoisa suursota lähestyi, mutta ainakin Yhdysvalloissa elettiin vielä joksenkin huoletonta elämää. Aikaan istuu hyvin Hollywood-unelmoijista kertova klassikkotarina, jota on filmatisoitu peräti kolme kertaa ─ neljäskin on tuota pikaa tulossa. Tämä elokuva on versioista ensimmäinen, joskin inspiraatiota sekin on kenties ammentanut George Cukorin draamasta Menestyksen hinta (1932). Tunnetuin versio on Judy Garlandin show Tähti on syttynyt (1954) ja toistaiseksi tuorein puolestaan vuoden 1976 Tähti on syttynyt. 1970-luvun tähtitarina sijoittui muusikoiden hallitsemille lavoille, ja sinne palataan jälleen vuonna 2018 ensi-iltansa saavassa A Star Is Born -uusinnassa.

A Star Is Born - Tapahtuipa Hollywoodissa

Ohjannut William A. Wellman

USA 1937, 111 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Janet Gaynor, Fredric March, Adolphe Menjou

Esther Blodgett (Gaynor) haaveilee urasta näyttelijänä, ja isoäitinsä usutuksesta hän lähtee kokeilemaan siipiään Hollywoodiin. Esther saa kuitenkin huomata, että unelman toteuttaminen vaatii vähintäänkin ihmeellistä sattumaa. Sellainen tietenkin tapahtuu: tarjoilijakeikalle päätynyt Esther onnistuu vahingossa tekemään vaikutuksen tunnettuun näyttelijään Norman Maineen (March). Normanin avustuksella Estherista leivotaan Vicky Lester, uusi valkokankaiden valloittaja. Täydellisyyden kruunaa näyttelijöiden lemmensuhde ja avioliitto, mutta Normanin vaikea alkoholiongelma langettaa varjonsa paratiisin ylle.

Tapahtuipa Hollywoodissa on viehättävä draama, joka on taatusti tuntunut samaistuttavalta lukuisista leffastarojen kuvia tiirailleista haaveilijoista, ja mikseipä se olisi samaistuttava vielä tänäkin päivänä. Elokuvassa tutkitaan Hollywoodin katuja ja kurkitaan studioihin, mutta nähdään myös tähteydestä haaveilijoiden kovaa arkea. Päähenkilökin päätyy hanttihommiin ja epätoivon partaalle, mutta onnekkaan sattuman vuoksi saavuttaa unelmansa. Vai onko kyse amerikkalaisesta unelmasta, kaiken mahdollisuudesta? When you wish upon a star, ja niin edelleen...

Mykkäelokuvien tähti Janet Gaynor näyttää elokuvassa hauskan puolensa muun muassa mainioilla imitaatioilla. Gaynorin ura oli 1930-luvulla jo hiipumassa, mutta Tapahtuipa Hollywoodissa tarjosi hänelle uutta vauhtia. Vaihtelua kaivannut Gaynor päätti kuitenkin vetäytyä eläkkeelle jo vuonna 1939. Loppuun mainittakoon elokuvan laadusta sananen. Värielokuva olisi muutoin mukavaa katseltavaa, mutta public domainiksi vapautetun filmin ääni ja kuva ovat melko huonolaatuisia. Mikäli sumeudesta ei piittaa, elokuva tarjoaa hykerryttävän matkan 1930-luvun Hollywoodin unelmatehtaan kulisseihin.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #5 - 90 vuotta sitten (Seitsemännessä taivaassa, 1927)

A very remarkable fellow.

Nykypäivästä käsin arvioiden vuoden 1927 merkittävimmäksi elokuvamaailman tapahtumaksi voidaan melko yksimielisesti nimetä äänielokuvan synty. Toki tapahtuman merkitys huomioitiin jo aikanaan, mutta kaikki eivät olleet täysin vakuuttuneita uuden suunnan menestyksestä. Läpimurto ei tapahtunut yhdessä yössä eikä vuodessakaan, mutta kuitenkin nopeasti: jo seuraavan vuosikymmenen alussa mykkäelokuvia pidettiin auttamattoman vanhentuneina. Ensimmäinen ääniteknologiaa hyödyntänyt elokuva oli Jazz-laulaja (1927), joka tosin ei varmastikaan olisi jäänyt elokuvahistoriaan ilman tätä teknologian suomaa etua.

Näin jälkeenpäin mitattuna eräs vuoden keskeisistä merkkitapahtumista oli myös Elokuva-akatemian perustaminen. Aikanaan instituutio oli toki uutuutensa vuoksi vailla tunnettavuutta ja arvovaltaa; niinpä myös vuonna 1929 järjestetyssä ensimmäisessä Oscar-gaalassa parhaan näyttelijän palkinnon saanut Janet Gaynor totesi myöhemmin olleensa enemmän innoissaan Douglas Fairbanksin tapaamisesta gaalassa kuin itse pystiin sisältyvästä kunniasta. Gaynor sai palkintonsa peräti kolmesta eri roolisuorituksesta, Auringonnoususta (1927), Kadun enkelistä (1928) sekä ohessa esiteltävästä melodraamasta Seitsemännessä taivaassa, jolle siunaantui myös viisi muuta ehdokkuutta sekä voitot parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.

7th Heaven - Seitsemännessä taivaassa

Ohjannut Frank Borzage

USA 1927, 110 min.

Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Gladys Brockwell

Pariisin slummeissa raataa Chico (Farrell), viemäreitä puhdistava, mutta ankeasta arjestaan huolimatta positiivisen elämänasenteen säilyttänyt nuorukainen. Eräänä päivänä Chico pelastaa ahdingossa olevan neidon Dianan (Gaynor), joka pakenee tyrannimaista sisartaan (Brockwell). Yksi hyvä teko johtaa toiseen, ja lopulta pari rakastuu. Juuri kun onnellisemmat ajat vaikuttavat olevan edessä, syttyy sota ja kaikki miehet kutsutaan rintamalle.

Seitsemännessä taivaassa on karu ja kaunis melodraama, suorastaan unohtunut helmi. Liekö ohjaaja Frank Borzagekin hieman unohdettu suuruus? Borzagen tuotannosta 1001-listalle on päässyt toisen maailmansodan alkuvaiheisiin sijoittuva Näin se alkoi (1940). Hieno draama sekin, mutta Seitsemännessä taivaassa ansaitsisi vielä sitäkin enemmän mainetta ja kunniaa. Tämän elokuvan perusteella täytyy ehdottomasti tutustua Borzagen uraan kattavammin. Itse tarinastakin on tehty uusintafilmatisointi vuosikymmentä myöhemmin: elokuvan Seventh Heaven (1937) Chicona nähdään uraansa aloitteleva James Stewart.

Borzagen romanssia tähdittävät näyttelijät ovat niin loistavia, että heistä täytyy kirjoittaa hieman pidemminkin. On sääli, että tärkeässä sivuosassa taitavasti julmistelleen Gladys Brockwellin lupaava ura päättyi liian varhain tämän menehdyttyä auto-onnettomuuden seurauksena. Päätähtien ura sen sijaan jatkui pitkään, ja Seitsemännen taivaan jälkeen heidät nähtiin toistensa vastanäyttelijöinä peräti 11 kertaa. Charles Farrellin elokuvaura jatkui 1940-luvun alkuun saakka ja 1950-luvulla hän siirtyi television pariin. Iki-ihanan Janet Gaynorin aktiiviura elokuvien parissa päättyi 1930-luvun lopulla.

Pisteytys: 9/10

LUUKKU #4 - 90 vuotta sitten (Berliini, suurkaupungin sinfonia, 1927)

Symphony of a Great City

Vuonna 1927 Suomessa käytiin melko mitäänsanomattomat eduskuntavaalit, itänaapurissa Josif Stalin kahmi itselleen lisää valtaa ja Yhdysvalloissa aloitettiin kolmentoista vuoden mittainen patsasprojekti Mount Rushmorella. Niin Yhdysvaltain suurkaupungeissa kuin myös vanhan mantereen metropoleissa urbaanin kaupunkikulttuurin syntinen vetovoima imi elämänjanoista nuorisoa puoleensa keitaan tavoin. Nostalgian ja populaarikulttuurin ansiosta kiihkeä 1920-luku kiehtoo yhä, onneksi sinne voi kurkistaa vaikkapa tämän elokuvan avulla.

Berlin: Die Sinfonie der Großstadt - 
Berliini: Suurkaupungin sinfonia
Ohjannut Walter Ruttman
Saksa 1927, 79 min.
Mykkäelokuva, Dokumentti

Juna puuskuttaa kohti aamuauringossa kylpevää Berliiniä. Kamera jalkautuu kaupungin kaduille, jossa illan viimeiset juhlijat ehtivät juuri pois ensimmäisten työhönsä rientävien tieltä. Päivän edetessä nähdään töidensä parissa uurastajia, seurataan liikenteen humua ja välillä levähdetään lounaan äärellä, nähdäänpä kaduilla pari tappeluakin. Illalla kaupunkilaisia odottavat tietenkin vapaa-ajan huvit. Tämän lähemmäksi aikamatkaa on jo vaikea päästä! Jälkiviisaus kouraisee syvältä: kuinka moni onnellisena leikkivistä lapsista koki kohtalonsa tulevan suursodan pyörteissä?

Kaupunkisinfonioiden genre oli voimissaan 1920-luvulla, joskaan lajityypin edustajia ei loppujen lopuksi ole kovin montaa. Tunnettu neuvostoliittolainen vastine Mies ja elokuvakamera (1929) löytyy myös 1001-listalta. Kumpikin elokuva tarkastelee kaupungin arkista elämänmenoa ja rytmittää kaaoksenkin järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi. Kamera ei ole täysin passiivinen ja objektiivinen todellisuuden tallentaja, sillä mukana on myös hiven dramatisointia ─ ja tietenkin jo kameran käynnistäminen ja kuvan rajaaminen ovat tietoisia valintoja. Berliinin arkea seurattiin sittemmin myös modernimmassa kaupunkisinfoniassa 24 Hours Berlin (2009). Ylipäätään lajityypin vaikutus näkyy myös dokumenttiklassikossa Koyaanisqatsi (1982).

Rytmiltään ja leikkauksiltaan elokuva on taitavasti koottu. On kiehtovaa, miten kameran avulla voidaan löytää draamaa ja jännitteitä tuiki tavallisesta arkipäivästä, joskin toki arkemme on aina omanlaistaan draamaa. Kohtaukset on myös jaksoteltu selkeäksi rakenteeksi: kun ensin seuraamme lasten leikkiä, pian kuvan valtaavat vanhat miehet. Elokuvan idea on maino, sillä sitä ihan tavallista elämänmenoa on valtavan kiinnostavaa seurata. Toisaalta menneisyys on vieras maa, mutta moni tilanne on yhä täysin tunnistettava ja jokapäiväinen. Teknologia, tekemisen tavat ja kulttuuri ovat muuttuneet. Mutta liekö ihminen pysynyt samanlaisena?

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #3 ─ 100 vuotta sitten (Pieni rikas tyttö-parka, 1917)

Empty hearts. Empty lives. Empty homes.

Vuoden 1917 Hollywoodissa asteltiin tunnustellen kohti sittemmin klassiseksi kaudeksi nimettyä unelmatehtaan aikaa. Eräs aikansa Hollywoodin kuumimmista nimistä oli Mary Pickford (1892─1979), "America's Sweetheart", aikansa supertähti ja ensimmäinen Hollywood-miljonääri. Vuonna 1909 aloitettu näyttelijänura jatkui aina 1930-luvulle saakka, ja uransa jälkipuolella Hollywood-konkari toimi lisäksi tuottajana ja satunnaisesti myös käsikirjoittajana. Ohessa esitelty elokuva oli jälleen yksi menestys Pickfordin kattavassa tuotannossa, ja arvatenkin filmi lukeutui ilmestymisvuotensa suurimpien kassamagneettien joukkoon.

The Poor Little Rich Girl - Pieni rikas tyttö-parka

Ohjannut Maurice Tourneur

USA 1917, 65 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Draama

Pääosissa: Mary Pickford, Madlaine Traverse, Charles Wellesley

Rikkaalla tyttöraasulla Gwendolynilla (Pickford) on kaikkea paitsi ystäviä ja vanhempiensa rakkautta. Moisesta kohtalosta kertovan tarinan voisi kuvitella olevan tavalla tai toisella ankean opettavainen, mutta huumorin ja osuvien visuaalisten kerrontakeinojen ansiosta sävy ei muutu alleviivaavaksi sormenheristelyksi. Katharsis on ennalta-arvattava, mutta se sopii hellyyttävään tarinaan.

Mary Pickford on valtavan taitava, ilmeikäs ja valloittava näyttelijä. Kuten yllä jo todettua, vuoteen 1917 mennessä Pickford oli jo kohonnut korkealle Hollywoodin tähtitaivaalle. Pieni rikas tyttö-parka edustaa hyvin näyttelijän varsin tuottoisaa uraa, sillä siinä Pickford on itselleen sangen tyypillisessä roolissa ─ tai pikemminkin sellaisessa osassa, josta hänet parhaiten muistetaan. Moneen taipuva näyttelijä jäi ihmisten mieliin parhaiten lasten ja nuorten rooleista, vaikka vuonna 1917 hän oli sentään jo 25-vuotias.

Pieni rikas tyttö-parka on erinomaisen päätähtensä lisäksi muutoinkin valloittava elokuva. Kuten oheisesta kuvastakin voi huomata, jopa välitekstit on tehty varsin viehättäviksi. Ylipäätään elokuva on kaunis ja visuaalisesti onnistunut pieni klassikko. Ajaton tarina jäi elämään, ja rikkaasta tyttörukasta tehtiin samanniminen uusintaversio vuonna 1936. Tuota iloista musikaalia puolestaan tähditti aikansa lapsitähti Shirley Temple.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #2 ─ 100 vuotta sitten (Teurastaja, 1917)

Buster wants some molasses.

Vuonna 1917 tapahtui monta maailmanhistorian kannalta merkittävää seikkaa, joista muutamatkin olivat aikanaan jokseenkin mitättömän mediahuomion saaneita sattumuksia. Suomen suurruhtinaskunta itsenäistyi aivan kuin ohimennen yleislakon, elintarvikepulan ynnä muun hässäkän keskellä; tapahtuma oli niin koruton, ettei varsinainen itsenäistymisen päivämääräkään ollut kaikelle kansalle selvillä. Mikäli huterahkon aasinsillan avulla siirrytään valtameren taakse, saamme huomata siellä muuan tuntemattoman Buster Keatonin (1895─1966) astelevan ensimmäistä kertaa valkokankaalle. Sittemmin sivuosaa näytelleestä miehestä tuli yksi kaikkien aikojen komediatähdistä. Keatonin debyyttielokuva oli Roscoe Arbucklen (1887─1933) ohjaama lyhytkomedia Teurastaja, joka esitellään ohessa.

Monien varhaisten elokuvakasvojen tapaan myös Keaton ja Arbuckle olivat hankkineet esiintymiskokemusta hupaisista vaudeville-näytelmistä. Arbuckle tosin pääsi elokuva-alalle jo vuonna 1909 ja hänestä tuli vähitellen aikansa suosituimpia filmitähtiä. Buster Keaton aloittikin uransa Arbucklen sidekick-partnerina, ja yhteistyö jatkui hedelmällisenä aina vuoteen 1920 saakka. Arbucklen ura ja elämä päättyivät murheellisesti skandaaleihin, vaikeaan alkoholismiin ja lopulta sydänkohtaukseen alle viisikymppisenä.

The Butcher Boy - Teurastaja

Ohjannut Roscoe Arbuckle

USA 1917, 30 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Roscoe Arbuckle, Buster Keaton, Josephine Stevens

Sekatavaramyymälässä tapahtuu, kun teurastaja (Arbuckle) säheltää asiakkaiden kanssa ja lempii myymälän omistajan tytärtä Almondinea (Stevens). Almondinen tapaaminen ei ole helppoa, sillä hän asuu vain naisille tarkoitetussa sisäoppilaitoksessa. Teurastajakin voi kuitenkin tarpeen vaatiessa pukeutua sievään mekkoon ja käyttäytyä fiinisti!

Teurastaja on kiinnostava lähinnä Keatonin ensiesiintymisen vuoksi, mutta toki elokuva viihdyttää muutoinkin. Varsinkin elokuvan loppupuolen toilailut ovat hauskoja, ja kahden mekkoihin ynnä rusetteihin sonnustautuneen kilpakosijan riitely kyllä kirvoittaa naurut. Vaikka Teurastaja on ensisijaisesti Roscoe Arbucklen show, Buster Keatonin ensiesiintyminen ei suinkaan ole pelkkä pieni vilahdus. Keaton näyttelee omalla nimellään erästä kaupan asiakasta ja esittelee mainiota fyysistä repertuaariaan.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU #1 ─ 110 vuotta sitten (Lyhytelokuvia, 1907)

John French Sloan: Movies (1907)

Joulukalenteri nro. III esittelee jälleen kiinnostavia elokuvia tasavuosikymmenten takaa ja 1001-listan ulkopuolelta. Vuosista 1917─2017 esittelyyn pääsee kaksi elokuvaa kustakin, mutta omien pyöreiden juhlavuosieni kunniaksi vuodelta 1987 elokuvia piisaa pyhän kolminaisuuden verran. Tässä ensimmäisessä luukussa tirkistellään 110 vuoden takaisille valkokankaille.

Ainakin suomalaisittain vuoden 1907 ehdottomasti kiinnostavin elokuva olisi Salaviinanpolttajat, ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva. Tunnetusti filmi on kuitenkin kadonnut, joten tyytyminen on vain siitä tehtyihin tutkimuksiin (ks. vaikkapa tämä teksti) sekä tänä vuonna ilmestyneeseen Juha Kuosmasen uusintaversioon. Harmi tosin, etten vielä ole sitä päässyt katsomaan. Tässäpä kuitenkin neljä muuta viehättävää lyhytelokuvaa Belle Époquen ajalta.

Le Cochon danseur

Ohjannut (ei tiedossa)

Ranska 1907, 4 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: (ei tiedossa)

Burleski-henkinen Le Cochon danseur kääntyy suomalaisittain tarkoittamaan tanssivaa porsasta. Nimensä mukaisesti elokuvassa seurataan valtavaan possupukuun sonnustautuneen tanssijan liikekieltä. Porsaan kanssa tanssii myös nainen, joka jostain syystä riipii vaatteet ujoksi heittäytyvän sian päältä. Raasu! Elokuvan päätteeksi nähdään vielä lähikuvaa porsaan ilmeikkyydestä; possuasu on kerta kaikkiaan mainio. Koominen pätkä tarjoaa myös välähdyksen vuosisadan alun teatterihupien tyylistä ja tunnelmasta. Tieto elokuvan ohjaajasta ja näyttelijöistä on kaiketi ajan saatossa kadonnut (tai sitten en vain penkonut tarpeeksi), mutta esiintyjät saattavat olla vaudeville-ryhmän taiteilijoita.
Le cochon danseur on yhä toiminnassa olevan Pathé-yhtiön varhaistuotantoa.

Pisteytys: 7/10

Les Kiriki, acrobates japonais

Ohjannut Segundo de Chomón

Ranska 1907, 3 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: (ei tiedossa)

Espanjalaissyntyinen, mutta uransa Ranskassa tehnyt Segundo de Chomón (1871─1929) oli varhaisen elokuvataiteen merkittävä vaikuttaja. Pathé-studiolla työskennellyt Chomón muun muassa loi erikoisefektejä, ohjasi, käsikirjoitti ja animoi. Tunnetuimmat efektinsä Chomón hoiteli Abel Gancen näyttävään klassikkoon Napoléon (1927). Les Kiriki, acrobates japonais esittelee hyvin Chomónin vinkeitä visioita. Elokuvan akrobatia-temppu on idealtaan yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Tätähän katsoisi pidempäänkin! Itse asiassa mokomaa tekniikkaa tekisi mieli kokeilla itsekin pienenä kotivideoprojektina ─ todennäköisesti oma fysiikka ei kuitenkaan riittäisi yhtä taitavaan suoritukseen.

Pisteytys: 8/10

Satan s'amuse

Ohjannut Segundo de Chomón

Ranska 1907, 9 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Fantasia

Pääosissa: Julienne Mathieu

Tummasävyinen mutta hilpeä Satan s'amuse (tai Satan at Play) esittelee Segundo de Chomónin ideoimia hauskoja pieniä trikkitemppuja. Elokuvan paholainen on kyllä aikamoinen tuhmeliini, sillä hän huvittelee taikomalla naisia kadoksiin. Lopulta pirulainen saa nenilleen. Elokuva muistuttaa pitkälti dramatisoitua taikuriesitystä, mutta maagiset temput tietenkin perustuvat elokuvakameran avulla tapahtuvaan silmänlumeeseen.

Pisteytys: 6/10

That Fatal Sneeze

Ohjannut Lewin Fitzhamon

Iso-Britannia 1907, 6 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Thurston Harris, Gertie Potter

Varhaisessa brittikomediassa setä (Harris) ja lapsukainen (Potter) koijaavat toisiaan tunkemalla pippuria toistensa lautasille, eikä aikaakaan kun kutkuttavaa maustetta päätyy kaikkialle. Tietenkin massiiviset aivastukset saavat lavasteet lentämään, ja lopulta pärskivä taata terrorisoi koko kaupunkia. Hauskassa pienessä elokuvassa viehättää se, miten näyttelijät välillä tiedostavat yleisön läsnäolon.

Pisteytys: 7/10