 |
| I feel like there's about to be a jump scare. |
Kauhukuu 2026 loppuu hyisissä Halloween-tunnelmissa. Kauhu ei ole kuollut, sillä uusia ensi-iltoja puskee pitkin vuotta. Alkuvuodesta ensi-iltansa sai Sam Raimin kauhukomedia Send Help (2026) ja kevään korvalla ilmestyi noituuteen viettelevä Hokum (2026). Tällä hetkellä teattereita riivaavat taas zombit, kun uusi ja poikkeuksellisen kiinnostava Resident Evil (2026) on vasta saanut ensi-iltansa. Loppuvuodessakin riittää vielä odotettavaa: kotimainen Punaista lunta (2026) lupaa joulukauhua ja Robert Eggersin Werwulf (2026) aikoo kutsua keskuuteemme ulvovat sudet. Tämän mustanpuhuvan päivän ratoksi ja riivaukseksi lankeaa kaksi kelpoa kuvaa, ensimmäinen jatkaa tuttua sarjaa ja toisessa parodisoidaan uusintojen ja uudelleenkäynnistysten aikakautta.
28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli
Ohjannut Nia DaCosta
Ohjannut Nia DaCosta
Iso-Britannia, USA & Kanada 2026, 109 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Ralph Fiennes, Jack O'Connell, Chi Lewis-Parry
Zombi-sarjan tuorein tulokas jatkaa saumattomasti siitä, mihin edeltäjä 28 vuotta myöhemmin (2025) tarinan jätti. Elokuva seuraa selviytyjiä viruksen runtelemassa entisessä saarivaltiossa ja lyöttäytyy edellisosasta tutuksi tulleiden hahmojen matkaan. Tohtori Kelson (Fiennes) löytää yhteyden virustartunnan saaneeseen alfa-zombiin (Lewis-Parry), mutta onko toivo silti menetetty? Pelkän tunteettoman toimintamätön sijaan elokuva haluaa pohtia ihmisen ikiaikaista pahuutta, vaikka kovin syvälle teemassa ei päästä. Tuumailu ei suinkaan mene liian vakavaksi, siitä paras esimerkki on riehakas Iron Maiden -paholaistanssi. Itsenäisenä filminä elokuva ei oikein toimi, mutta elokuvasarjan välietappina filmi on ihan viihdyttävä.
Pisteytys: 6/10
Ohjannut Jane Schoenbrun
Kanada, Iso-Britannia & USA 2026, 112 min.
Kauhu, Komedia, Mysteeri
Pääosissa: Hannah Einbinder, Gillian Anderson
Nuori ohjaaja (Einbinder) päätyy ohjaamaan remakea 1980-luvulla suositulle Camp Miasma -slashersarjalle. Hän lähtee suostuttelemaan alkuperäisfilmin päätähteä (Anderson) mukaan legendan herättelyyn, mutta uppoaa syvälle taiteen, veren ja himon pyörryttävään maailmaan. Päähenkilö vie katsojan mukanaan huumaavien oivallusten hurmioon: elokuva on niin täynnä herkullisia viittauksia, että osan tajuaa vasta katselun jälkeen. Jos silloinkaan, mutta onneksi tätä herkkua tekee mieli nautiskella uudelleen! Teenage Sex and Death at Camp Miasma on viehättävällä tavalla uudistavaa ja puhdistavaa kauhusatiiria. Värikylläiset miljööt hivelevät silmiä ja ohjaavat katseen uusiin paikkoihin. Elokuva on jo palkittu Cannesin Queer Palmilla, ja lisääkin menestystä elokuvalle soisi ilomielin.
Pisteytys: 10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti