Nomadland (2020)

Ohjannut Chloé Zhao

USA 2020, 107 min.

Draama

Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn, Linda May

 

I'm not homeless. I'm just house-less.

 

Leskeksi jäänyt Fern (McDormand) jättää kotinsa, työnsä ja tutut kuvionsa Nevadassa. Pakuunsa asettunut Fern lähtee kiertämään Yhdysvaltoja nomadina: hän tekee töitä siellä täällä, tutustuu ihmisiin tien päällä ja pysähtyy tärkeän äärelle. Vaeltavaa väkeä on liikkeellä paljon, pakon sanelemana ja omasta vapaasta tahdostaan. Yksinäisestä elämästä löytyy yllättävää yhteisöllisyyttä.

Chloé Zhaon (s. 1982) kaunis draama perustuu Jessica Bruderin tietoteokseen (2017), joka käsittelee liikkuvaa elämäntapaa 2000-luvun taantuman jälkeisinä vuosina. Aiheessa on rankat puolensa, mutta Nomadland ei alleviivaa tragediaa saati surkuttele tai vähättele henkilöitään. Nomadien nahkoihin asetutaan esimerkiksi siten, että valtaosa näyttelijöistä on aivan todellisia nomadeja. Heidän aitoja osiaan täydentää Frances McDormandin upea, Oscar-palkittu roolityö varautuneena Ferninä. Elokuva on muutenkin ansaitusti saanut useita palkintoja, kuten parhaan elokuvan Oscarin, Baftan sekä Venetsian Kultaisen leijonan.

Nomadland on kaunista, ajattelulle tilaa jättävää hidasta draamaa. Maisemia katsellessaan ehtii miettiä monenlaista ja purnata nyky-yhteiskunnan armottomuutta. Toisaalta nomadien vapaudessa on puolensa ─ mitä mieltä tässä oravanpyörässä on? Siitä tippuminen tuntuu silti karvaalta. Ilo ja suru läikehtivät nomadien reiteillä samanaikaisesti: matkatessaan saa jotain uutta ja vanhasta on luovuttava. Listan viimeisenä filminä Nomadland on osuva päätöselokuva 1001-projektille. Paljastan jo nyt, että elokuvaurakkani eivät tähän pääty, vaan uusia tuulia on pian luvassa!

Pisteytys: 9/10