maanantai 12. maaliskuuta 2018

The Defiant Ones - Kahle (1958)

Ohjannut Stanley Kramer
USA 1958, 96 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Tony Curtis, Sidney Poitier

How come they chained a white man to a black?

Vankeja kuljettava auto ajaa ojaan, ja rytäkässä kaksi toisiinsa kahlittua vankia pääsee pakoon. John "Joker" Jacksonin (Curtis) ja Noah Cullenin (Poitier) pakomatka vaatii kummaltakin varsin paljon venymistä, sillä epäluulo toista kohtaan on suuri. Rämmintä läpi soiden ja ryteiköiden kuitenkin lopulta yhdistää riitaisan parivaljakon. Erikoiset ihmiskohtaamiset ovat myös omiaan ravistelemaan ennakkoluuloja ja pakottavat varsinkin Joker Jacksonin puntaroimaan arvomaailmaansa uusiksi.

Kahle osui ilmestyessään ajan hermoon, sillä Yhdysvaltojen rotujännitteet olivat 1950-luvun lopulle tullessa virittyneet tulenarkaan pisteeseen. Vuonna 1958 oli kulunut vain jokunen vuosi Montgomeryn bussiboikoteista ja Martin Luther Kingin noususta kansalaisoikeusliikkeen keulahahmoksi. Jokusia erävoittoja oltiin jo saavutettu, mutta mellakat jatkuivat pitkälle 1960-lukua. Vaikka vuosikymmenten taitteessa rotuerottelua oli jo hivenen purettu lain keinoin, umpirasistisella asenneilmastolla oli tietyissä paikoissa liian syvät juuret kitkettäväksi parin lakipykälän avulla. Kahle näyttää, että muutos on kuitenkin mahdollinen.

Kahdeksan Oscarin ehdokas Kahle sai osakseen ansaittua arvostusta ja se myös oli Sidney Poitierin (1927─) läpimurtoelokuva. Teemaan sopivasti Poitier myös nousi Oscar-ehdokkaaksi roolityöstään, joskin voitto ensimmäisenä mustana näyttelijänä tuli vasta elokuvasta Kedon kukkaset (1963). Sittemmin Poitier tähditti myös Stanley Kramerin toista rotuerotteluteemaista elokuvaa Arvaa kuka tulee päivälliselle (1967). 1960-luvun lopulla maailma oli taas hieman muuttunut, mutta tasa-arvoon riitti yhä matkaa. Taivallettavaa riittää vieläkin.

Pisteytys:
8/10

2 kommenttia:

  1. Tyylikkäästi kiteytetty. Omalla katsomattomien listallani Kahle roikkuu korkealla. Oscarin Poitier voitti muutamaa vuotta myöhemmin Kedon kukkasista, jolla ei kuitenkaan ole yhtä hyvä maine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno teos, josta ajan henki välittyy vahvasti.

      Kävipä ajatusvirhe tekstissä! Pitää todella korjata, että Poitier tosiaan oli tästä ehdolla joskaan ei voittanut. Olisi kyllä pystin ansainnut väkevästä suorituksestaan. Voisi tuon voiton tuoneen elokuvakin katsoa, jos joskus tilaisuus siihen tarjoutuu.

      Poista