The Lost World - Kadonnut maailma (1925)

Ohjannut Harry O. Hoyt

USA 1925, 106 min.

Mykkäelokuva, Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Lloyd Hughes, Wallace Beery, Bessie Love

 

Perfectly harmless ─ unless it happens to step on us.

 

Tutkimusretkikunta lähtee koluamaan Amazonin sademetsän tuntemattomia syövereitä. Joukon tavoitteena on selvittää, elääkö viidakon kätköissä muinaispetoja eli sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Ilo on ylimmillään, kun ihka elävät dinosaurukset löytyvät ─ mutta seikkailu on täynnä vaaroja. Entä kuinka dinosaurusten olemassaolo voidaan todistaa tiedeyhteisölle?

Kadonnut maailma perustuu Arthur Conan Doylen samannimiseen scifiromaaniin (1912). Tarinan arkkityyppi lienee nykypäivänä useimmille tuttu Carl Barksin legendaarisesta ankkaseikkailusta Kadonnut laakso (1957), joka mukailee Doylen tutkimusretkeä. En ole lukenut Doylen alkuperäiskertomusta, mutta ainakin elokuvaversiossa tarina on köykäinen, tusinatuotannolta tuntuva valkoisen miehen valloitusretki. Vaan ohuesta juonesta viis, elokuvan keskeisin tavoite on esitellä dinosauruksia ja viidakkoelämää. Niissä toki onnistutaan kiitettävästi.
 

Dinosaurusten tekijä oli erikoistehosteiden edelläkävijä Willis H. O'Brien (1886─1962), joka muistetaan varsinkin King Kongin (1933) uraauurtavista efekteistä. Samankaltainen stop motion -työskentely tulee esille jo tässä elokuvassa, jonka dinosaurukset ovat aikaansa nähden hienoja ja yksityiskohtaisia. Hauskaa sinänsä, että King Kongin juonessa on hienoisia yhtäläisyyksiä Kadonneen maailman seikkailuun ─ tosin King Kong onnistuu tarinassa paremmin. Vaikka dinoseikkailun tarina jää heikoksi, oli elokuva silti yksi vuotensa suurimpia hittielokuvia. Sittemmin Kadonnut maailma tosin on hieman unohdettu, ja sinänsä ihan syystä.

Pisteytys: 6/10

Ging chaat goo si - Kyttä antaa kyytiä (1985)

Ohjannut Jackie Chan

Hongkong 1985, 100 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Jackie Chan, Brigitte Lin, Maggie Cheung

 

Something could happen!

Chan Ka Kui (Chan) on auttamattoman hömelö mutta tappavan taitava kyttä, joka ei hyydy vakavassakaan vaarassa. Pidätettyään kieron huumepomon, on Chanin suojeltava pahiksen entistä sihteeriä Selina Fongia (Lin), joka tosin ei halua tulla suojelluksi. Chanilla riittää päänvaivaa, kun hän yrittää pitää vaanivat rikolliset aisoissa, Fongin hengissä ja oman maineensa puhtoisena.

 

Kyttä antaa kyytiä (engl. Police Story) syöksyy vauhdikkaasti kaarteeseen, liukastuu banaaninkuoreen ja pistää rikolliset näyttävästi aisoihin. Jackie Chanin tyylille uskollisesti elokuva on yhtäältä toimintaa ja näyttäviä stuntteja, toisaalta taas slapstick-komediaa ja suurieleistä irvistelyä. Vauhtia ei tosiaan säästellä: elokuvaa ehtii kulua tuskin viittä minuuttia, kun ensimmäinen kunnon mähinä on jo täydessä vauhdissa. Fyysinen suorittaminen viihdyttää, eikä katsellessa ehdi ainakaan pitkästyä. Osa vitseistä menee omaan makuuni vähän tönkön puolelle, mutta valtaosin huumori hymyilyttää.

 

Komeaa taistelulajiakrobatiaa ja mykkäkauden koomikoiden elkeitä yhdistelevä Jackie Chan oli 1980-luvulla kovassa nousukiidossa. Niinpä myös Kyttä antaa kyytiä keräsi oivia katsojalukuja, joiden innostamana sarjaa on jatkettu peräti viiden jatko-osan verran (1992─2013). Rohkenen arvella, ettei sarjan taso ole jatkunut tasalaatuisena aivan loppuun asti, mutta niinpä vain sarjalle ollaan edelleen tekemässä jatkoa. Mikäli mielii pysytellä turvallisella 1980-luvulla, Chanin kasarihitteihin lukeutuvat lennokas elokuvapari Lohikäärmeet merellä (1983) ja Iskuryhmä A (1987).

 

Pisteytys: 7/10

Helmikuun elokuvat 2025

 

Io Capitano

Ohjannut Matteo Garrone

Italia, Belgia & Ranska 2023, 121 min.

Draama

Pääosissa: Seydou Sarr, Moustapha Fall

 

 

 

Kaksi senegalilaista nuorta lähtee kohti Euroopan ihmemaata, mutta matka on armoton. Elokuvassa on kuristavan ahdistavaa todellisuutta, mutta sitä tasapainottaa ilo ja pelottavienkin maisemien kauneus. Ripaus maagista realismia säväyttää tarinaa persoonallisella tavalla. Samoin erinomainen musiikki! Ohjaaja Matteo Garronen aiempiin menestystöihin lukeutuu rikosdraama Gomorra (2008), joka näyttää realismia Hollywoodin mafiaelokuvien sijaan. Tässä elokuvassa on tavallaan samaa ajatusta, uuden näkökulman luomista tunnettuun aihepiiriin.

Pisteytys: 8/10

Je'vida
Ohjannut Katja Gauriloff

Suomi 2023, 100 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Agafia Niemenmaa, Heidi Gauriloff, Sanna-Kaisa Palo, Seidi Haarla

 

 

 

Kun olet oppinut kätkemään itsesi, löydätkö enää sisintäsi? Ensimmäinen koltansaamelainen elokuva kertoo Iidasta eli Je'vidasta (Niemenmaa / Gauriloff / Palo), joka palaa vanhuudenpäivillään lapsuudenkotiinsa pohjoiseen. Saamelaisuuden muisto on kätketty syvälle ja tietoisesti unohdettu, mutta seuraava sukupolvi on paikalla kysymyksineen ja kaipuineen. Katja Gauriloffin taitava, maaginen draama osuu saamelaisyhteisön kipupisteisiin ja vaiettuun historiaan.

Pisteytys: 8/10

 

Mrs. Harris Goes to Paris - Rouva Harris lähtee Pariisiin
Ohjannut Anthony Fabian

Iso-Britannia 2022, 115 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Lesley Manville, Isabelle Huppert, Lambert Wilson

 

 

 

Leskirouva Ada Harris (Manville) työskentelee siivoojana ja haaveilee Diorin muotiluomuksen omistamisesta. Kun tarmokkaan säästämisen jälkeen rahat ovat kasassa, on edessä matka Pariisiin kolttuostoksille! Herttainen draamakomedia sijoittuu 1950-luvun Lontooseen ja Pariisiin. Tarina on kliseinen, mutta tuttua ja turvallista sydämellisyyttä kaipaaville elokuva voi olla täysosuma. Unohdan harvoin kirjoittaa katsomistani elokuvista, mutta tämä jäi taannoin väliin. Kertoo sinänsä filmistä: menee hetken viihteenä, mutta unohtuu jo lopputekstien rullatessa.

Pisteytys: 6/10

Women Talking

Ohjannut Sarah Polley

USA 2022, 104 min.

Draama

Pääosissa: Rooney Mara, Claire Foy, Jessie Buckley

 

 

 

 

Uskonnollisessa yhteisössä kuohuu, sillä tytöt ja naiset ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Pitäisikö sopeutua ja antaa anteeksi, taistella asemastaan yhteisössä vai sittenkin paeta? Kylmäävintä on se, että taustalla on tosikertomus. Lukutaidottomat naiset eivät tunne ympäröivää maailmaa, mutta heidän keskustelunaiheensa ovat universaaleja. Elokuva seuraa polveilevaa keskustelua ja naisten keskinäistä päätöksentekoa, joka on jäsennelty kiehtovalla tavalla. On miesten vuoro hiljentyä kuuntelemaan. Erittäin ansaittu käsikirjoitus-Oscar!

Pisteytys: 8/10

1944
Ohjannut Elmo Nüganen

Viro & Suomi 2015, 100 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Kaspar Velberg, Kristjan Üksküla,Maiken Pius

 

 

 

 

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Saksa riepottelivat Viroa mielensä mukaan. Monen miehen kohtalona oli tulla värvätyksi jompaankumpaan armeijaan ja tappaa maanmiehiään ─ tai koittaa pitää veljet hengissä univormusta huolimatta. 1944 on ulkoisesti näyttävä ja aihepiirinsä vuoksi kiinnostava sotadraama. On harmillista, että hahmot jäävät aika pintapuolisiksi: siksi suurilla paukuilla toteutettu rytinäkään ei imaise mukaansa riittävän hyvin. Näinä maailmanaikoina elokuva tuntuu kuitenkin tarpeelliselta muistutukselta lähihistorian julmuuksista.

Pisteytys: 6/10

Elmer Gantry - Huijarisaarnaaja

Ohjannut Richard Brooks

USA 1960, 146 min.

Draama

Pääosissa: Burt Lancaster, Jean Simmons, Arthur Kennedy

 

 

 

 

Häikäilemätön myyntitykki Elmer Gantry (Lancaster) lyöttäytyy saarnaseurueeseen hurmatakseen puhtoisen sisar Sharon Falconerin (Simmons). Gantryn puhelahjoilla hurskaiden rahahanat aukeavat! Elokuva perustuu romaaniin Elmer Gantry (1927), jonka tyylilaji on satiiri. Filmiversio on puhdas draama mutta sellaisena onnistunut, joskin selkeämpi kriittisyys tekisi kertomuksesta särmikkäämmän. Aikanaan filmi menestyi hyvin ja palkittiin kolmella Oscarilla. Elokuva puhuttelee edelleen: vaikka tarina sijoittuu 1920-luvulle, saarnaajien sutkautukset kuulostavat tuskallisen 2020-lukulaisilta konservatiivien älähdyksiltä. Ja kaiken takana vaikuttaa raha!

Pisteytys: 7/10

Memoirs of a Geisha - Geishan muistelmat (2005)

Ohjannut Rob Marshall

USA 2005, 145 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Michelle Yeoh

 

The heart dies a slow death.

Nuori Chiyo Sakamoto (Zhang) myydään geishataloon orjaksi. Lapsuutta värittävät epätoivoiset karkumatkat ja vastoinkäymiset, kunnes Chiyo lopulta otetaan geishaoppilaaksi. Rakkaus vaurasta Puheenjohtajaa (Watanabe) kohtaan ohjaa Chiyon ponnisteluja: aherrus ei mene hukkaan, mutta uusia vaikeuksia on aina vain edessä. Dramaattisten käänteiden sävyttämä tarina perustuu Arthur Goldenin samannimiseen romaaniin (1997) ja lienee jopa pohjateostaan tunnetumpi.

En ole lukenut kirjaa, joten vertailu sikseen. Elokuva on tunnelmallisen kaunis mutta muuten nihkeää seurattavaa. Kerrontaa vaivaa Hollywood-katse, joka ei tavoita todellista Japania. Suurimmat riesat ovat miljööseen täysin sopimaton aksentti-englanti, eksotisoinnin sivumaku ja tarinassa välähtävät groomaus-elementit. Geishan muistelmia on lisäksi kritisoitu muun muassa kiinalaisnäyttelijöistä (eikö japanilaisia löytynyt?) sekä monista aikakauteen sopimattomista yksityiskohdista. Vääränlaiset kampaukset eivät haittaa katselua, ellei ole erityisen perehtynyt geishakulttuuriin. Sinne päin -toteutus kuitenkin tuntuu jo ajatuksena valjulta.

Parasta Geishan muistelmissa ovat upeat lavasteet ja puvustus, vaikka ehkäpä nekin ovat hieman romantisoituja ja toistavat länsimaisia mielikuvia Japanista. Juuri näistä esteettisistä ansioistaan elokuva voitti kolme Oscaria (kuvaus, lavastus, puvustus). Ehdokkuuksia oli kokonaisuudessaan hulppeat kuusi, mutta musiikki- ja äänipalkinnot jäivät saamatta. Sentään parhaan elokuvan kisailuun Geishan muistelmia ei otettu, vaikka eipä vuoden voittajakaan ollut kaksinen: himotuimman pystin vei lattea rasismidraama Crash (2004). Akatemiaehdokkuuksien tai -voittojen määrä ei tosiaankaan aina ole laadun tae.

Pisteytys: 4/10

The Man Who Would Be King - Seikkailujen sankarit (1975)

Ohjannut John Huston

Iso-Britannia & USA 1975, 129 min.

Seikkailu, Draama, Komedia

Pääosissa: Sean Connery, Michael Caine, Christopher Plummer

 

Now listen to me you benighted muckers!

Rudyard Kiplingin tarinaan (1888) perustuva seikkailuelokuva sijoittuu brittiläiseen Intiaan ja kaukaiseen Kafiristaniin. Kaksi rikasta elostelijaa, Daniel Dravot (Connery) ja Peachy Carnehan (Caine), lähtevät valloittamaan salaperäistä Kafiristania, jonne pääsy on todettu liki mahdottomaksi. Veijaripari pääsee ihmeen kaupalla perille ja ryhtyy opettamaan paikallisille brittiläisiä tapoja, haaveenaan nousta maailmankolkan hallitsijoiksi. Ehkäpä kerätä hieman rikkauksia ja palata kotiin kuninkaina... Vaan kuinka käy, kun omatekoinen imperiumi on saatu pystytettyä?

 

Seikkailujen sankarit on kevytmielinen seikkailuelokuva, jossa kuplii ironinen kolonialismikritiikki. Humoristinen valloitusretki osoittaa brittiläisten ylemmyydentunnon ja sen aiheuttaman sokeuden. Toki perinteisiin seikkailutunnelmiinkin päästään, sillä elokuvan erämaamaisemat ovat komeaa katsottavaa. Tulee suorastaan tunne, että tässä todella ollaan aivan tuntemattomassa valtakunnassa, jossa vallitsevat omat tapansa ja vieraan uskonnon omalaatuiset lait. Eipä ole laisinkaan ihme, että elokuvan neljään Oscar-ehdokkuuteen lukeutuivat lavastus ja puvustus.
 

Muutamat palkintoehdokkuudet eivät tuoneet voittoja, eikä elokuvasta tullut kovin suurta hittiä. Kriitikoiden kehut ovat kuitenkin olleet suopeita sekä omana aikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Kiistämättä Seikkailujen sankarit on mainiota viihdettä, vaikka se ei vedä vertoja John Hustonin parhaille legendoille. Sierra Madren aarre (1948) tai Afrikan kuningatar (1951) vievät voiton, mutta kyllä tämäkin filmi viettelee samanlaiseen hauskanjännittävään reissutunnelmaan.  Yhteistä tuntuu olevan varsinkin Sierra Madren kanssa: ahneus ei takaa onnea.

Pisteytys: 7/10

Onnenpeli (1965)

Ohjannut Risto Jarva

Suomi 1965, 93 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Jaakko Pakkasvirta, Anneli Sauli, Eija Pokkinen, Kaisa Korhonen

 

Minulla on elämä: tämä päivä ja tulevaisuus.

Onnenpeli kuvaa nuorten aikuisten vauhdikasta arkea urbaanissa Helsingissä. Elämää sykkivän kivikaupungin kehitys on keskeinen osa uudenaikaista elokuvaa. Vapaasti etenevä tarina rytmittyy tansseista, lauluista ja kesäyön huumasta, vaan välillä varjoissa välähtävät kolmiodraaman synkät sävyt. Elokuvakerronta on saanut vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta. Pariisi välähtää hahmojen puheissa ja kokemuksissa, mutta kertomus juurtuu silti Suomeen.

Risto Jarvan (1934─1977) ensimmäinen täysin oma ohjaustyö vastaanotettiin pääasiassa positiivisin mielin. Onnenpeli sai muun muassa valtion elokuvapalkinnon ja Jarvalle lyötiin käteen ohjaus-Jussi. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai kuuluisa nuorisofilmi, Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966), jossa käsitellään samankaltaisia teemoja ja tunnelmia. Uuden aikakauden elokuva teki voimallisesti tuloaan ─ tai oikeastaan Onnenpelin myötä uusi aika oli jo alkanut.

 

Elokuvahistoriallisen antinsa ohella Onnenpeli on hauskaa ja kevyttä seurattavaa. Kiehtovinta ylipäätään on ajankuva, joka ulottuu aikansa tuoreen elokuvakerronnan ohella hahmoihin ja miljööseen. Elokuva toimiikin miellyttävänä aikamatkana 1960-luvun Helsinkiin: moni kohtaus tapahtuu sisätiloissa, mutta reippaasti kuljeskellaan pitkin pääkaupungin tuttuja katuja ja kurkistetaan jopa Suomenlinnan salakäytäviin. Musiikissakin ajankuva kuultaa hauskan monipuolisesti, sillä samaan filmiin mahtuu Kaj Chydeniuksen säveliä ja Spede Pasasen Pronominirock ─ 1960-luvun eri sävyt soivat kiehtovasti rinnakkain.

Pisteytys: 7/10

Taxi - Taxi Teheran (2015)

Ohjannut Jafar Panahi

Iran 2015, 82 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Jafar Panahi

All movies are worth watching.

 

Ohjaaja Jafar Panahi on ryhtynyt taksikuskiksi, joka kiertelee pitkin Teheranin katuja. Kyytiin nousee tuttuja ja tuntemattomia, jotka laukovat kuskille suoria sanoja elämänmenosta ympärillään. On koulutehtävää pähkäilevä sukulaislapsi, laitonta videovuokrausta harjoittava mies ja kiireisiä vanhoja rouvia, kaikki arkiselta tuntuvia asiakkaita jokapäiväisine huomioineen. Osa keskusteluista sivuaa sitä, että auton kojelaudalla vaikuttaa nököttävän kamera ─ tekeekö ohjaaja sittenkin uutta elokuvaa? 

 

Jafar Panahin taksissa käytävät keskustelut tuntuvat tavallisuudessaan dokumentaarisilta, vaikka elokuva on käsikirjoitettu. Siksi keskusteluiden sävyt ja aiheet nostavat esille hiljaisena myhäilevän ohjaajan omia kärkkäitä kommentteja. Syy elokuvan muodolle ja sisällölle kytkeytyy Panahin omaan asemaan kotimaassaan. Kehutun ohjaajan elokuvat on tuomittu Iranissa propagandaksi ja Panahia on kielletty tekemästä elokuvia, mutta vankeus- ja arestirangaistuksista huolimatta ohjaaja ei ole lopettanut luovaa työtään. Taxi Teheran kysyy, mitä iranilaisyhteiskunnasta voi kertoa, jos kaiken on oltava epätodellisen siloiteltua. Tällaistahan arki on! Entä kuka saa kuvata ja mitä?

 

Nerokkaalla tavalla kantaaottava Taxi Teheran oli maailmanlaajuinen arvostelumenestys, joka palkittiin muun muassa Berliinin Kultaisella karhulla. Menestys ei puhdistanut miehen mainetta kotimaassaan, mutta ura jatkuu edelleen, sitkeästi ja pelottomasti. Taxi Teheranin jälkeen ilmestyneet kokopitkät elokuvat ovat niittäneet menestystä Iranin ulkopuolella. Niissäkin kerrontakeinot rakentuvat yhä kotimaassa harjoitetun sensuurin ehdoilla.

 

Pisteytys: 8/10