Ohjannut Marielle Heller
USA 2015, 102 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Bel Powley, Alexander Skarsgård, Kristen Wiig
 |
| So, maybe nobody loves me. |
Teini-ikäinen Minnie Goetze (Powley) piirtää rujoja sarjakuvia ja haaveilee kiihkeästä kosketuksesta. Onko hän ruma, haluaako hän liikaa rakkautta, ymmärtääkö kukaan? Kun Minnie aloittaa seksisuhteen äitinsä (Wiig) kolmekymppisen poikaystävän Monroen (Skarsgård) kanssa, rakkauden ja halun mahdottomuus saa elämän raiteiltaan. Ympärillä sykkii 1970-luvun San Francisco villeine bileineen: elämä kuohuu kaduilla ja klubeilla kiihkeänä, pelottavana ja kysymyksiä täynnä.
Marielle Hellerin esikoisohjaus on rehellisyyteen pyrkivä elokuva nuoren naisen heräävästä seksuaalisuudesta. On hyvä, ettei tarina ole hyssyttelyä ja sievistelyä! Kertomus väistää taitavasti kiusallisuuden tirkistelyn tunteen, vaikka Minnien ajatukset saavat liitää vapaina. Keveyttä tuo musta huumori, jonka avulla melko hurjaa kolmiodraamaa on helpompaa tarkastella. Käsikirjoitus pohjautuu samannimiseen autofiktiiviseen romaaniin (2002), joten osittainen tosipohja tuo kertomukseen aitoutta. Seksuaalisuuden ja yleisen teiniyden ohella tarinassa kulkee sivujuonteena kipeä äiti-tytär-suhde.
The Diary of a Teenage Girl on tervetullutta vaihtelua useimmille teinikomedioille, eritoten raikkaan naisnäkökulmansa vuoksi. Jokin tarinassa jättää silti vielä kaipaamaan hieman enemmän. Ajankuva jää tuhnuiseksi taustakulissiksi, ehkä tarkoituksella, mutta maailma voisi näyttää upeammaltakin. Mikä Minnien tarinassa on ajatonta, mikä mennyttä maailmaa? Animaatiopätkät ovat hauskaa piristystä keskellä seitkytluvun-ruskeaa. Elokuva jättää joka tapauksessa mielenkiinnon Marielle Hellerin myöhempiä töitä kohtaan. Toistaiseksi olen nähnyt vain vain tyylillisesti samankaltaisen draamakomedian Can You Ever Forgive Me? (2019), joka sijoittuu 1990-luvun New Yorkiin.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti