The New World (2005)

Ohjannut Terrence Malick

USA & Iso-Britannia 2005, 135 min.

Draama, Historia, Romantiikka

Pääosissa: Colin Farrell, Q'orianka Kilcher, Christian Bale

 

Did you find your Indies, John? You shall.

 

Valkopurjeiset englantilaisalukset saapuvat uuden mantereen rannoille. Vuosi on 1607 ja pian vehreille rannoille nousee Jamestownin siirtokunta. Kapteeni John Smith (Farrell) on joutua hirtetyksi kapina-aikeistaan, mutta säästää henkikultansa ja pääsee tekemään tuttavuutta paikalliseen alkuperäisväestöön. Läheisen heimon nuori prinsessa (Kilcher) vetää Smithin sydäntä puoleensa. Metsien siimeksestä ja naisen syleilystä löytyy aito paratiisi, jonka retkikunta olemassaolollaan myrkyttää yhä pysyvämmin. The New World perustuu Pocahontaksen tuttuun tarinaan, vaikka muuttaakin tapahtumat aikuisten väliseksi rakkaustarinaksi.

Terrence Malickin ura alkoi kolmella harvakseltaan ilmestyneellä mestariteoksella. Tällä vuosituhannella elokuvia on tullut aiempaan verraten nopeaa tahtia, mutta filmien laatua on pidetty heikkona. The New World ja sitä seurannut The Tree of Life (2011) jakoivat vielä mielipiteet: osa puolustaa Malickin filosofista visiota intohimoisesti, toisia verkkainen haahuilu tuskastuttaa. Minun mielestäni The Tree of Life menee jo valtaosin tyhjänpäiväiseksi hourailuksi, eikä tämä elokuva ole kaukana samasta kiusallisen uljaasta lätinästä. Miksi niin? Aloitetaan kuitenkin kehuilla.

The New Worldin pikkutarkka luontokuvaus on Malickille tuttuun tapaan kaunista ja äänisuunnittelu on tehty pieteetillä. Esteettisyys viiltää: tällaisesta maailmastako olemme luopuneet ja yhä luovumme? Ylipäätään elokuva on enemmän tunnetta kuin klassista Hollywood-draamaa ja se on kiistämättä kaunista itsessään. The New World onnistuu rakentamaan tunteisiinvetoavan kuvauksen kolonialismista ja uuden mantereen valloituksesta. Vanhaa maailmaakin onnistutaan lopussa katsomaan uusin silmin. Alkuperäisväestöä kuvataan sinänsä kunnioitukseen pyrkien, mutta silti he jäävät tarinassa oudon romantisoituun osaan. Q'orianka Kilcher tulkitsee kauniisti Pocahontasiin perustuvaa hahmoa, mutta hänen äänensä peittyy. John Smithin valjusta hahmosta ei saa lainkaan otetta ja Colin Farrelin roolisuoritus on onttoa kulmienkurtistelua. Romanssi ainoastaan oudoksuttaa; tarina ei toimi ja ajatusäänet alkavat ärsyttää. Lopputekstien alkaessa mietin: onneksi ei tarvinnut rypeä läpi 150 minuutin mittaista harvinaisversiota. Vai olisivatko hahmot siinä saaneet paremman mahdollisuuden?

Pisteytys: 6/10