maanantai 30. heinäkuuta 2012

Elävät kuvat Suomessa.

Liikkuvia kuvia Euroopasta!

PIKKU UUTISIA

Cinématographe Lumièren näyttäjä oli kutsunut sanomalehtimiehiä eilen illalla Seurahuoneen saliin katsomaan tätä ihmeellistä konetta. Turhaan ei hän ilmoituksessaan kutsu tätä laitosta 19:nen vuosisadan ihmeeksi, sillä hämmästyttävä se tosiaan onkin. Pingoitetulle valkealle vaatteelle loihtii se eläviä valokuvia, jotka liikkuvat ja toimivat aivan kuin luonnossakin.

Meille eilen illalla ensimmäiseksi näytetty kuva esitti rautatien junan tuloa erään suurkaupungin asemalle. Kas siinäkös oli elämää ja vilinää! Jo etäältä näkyi junan tulo, ja se lähestyi lähestymistään niin luonnollisesti, että milt'ei pelkäsimme sen päällemme huristavan. Se seisahtui kuitenkin hyvissä ajoin, vaunujen ovet aukenivat ja matkustajia alkoi matkakapineineen tulvia ulos omaisten ja tuttavien kanssa kättelemään ja keskustelemaan. Kaikki tapahtui niin ihmeteltävän luonnollisesti, että ihan ällistyttiin. Toinen kuva esitti kahta leikkivää pienokaista, jotka toistensa kanssa kinastelivat leluistaan. Erittäinkin vetivät tässä kuvassa huomiota puoleensa äärettömän selvät kasvojen eri ilmeet. Paitsi näitä esiintyi kankaalle vielä paja, missä kaksi miestä työskenteli. Kipunain sinkoileminen, savu y.m. pajassa ja ahjossa tavattavat ilmiöt olivat kerrassaan mainioita.

Hauskin kaikista oli nurmikenttää kasteleva mies - aivan samanlainen kuin meidänkin esplanaadilla y.m. tavataan, mikä vesijohtoon kiinnitetystä letkusta ruiskuttaa vettä. Tässä ei nyt tavallaan ollut mitään muuta ihmeellistä kuin se, että veden tulo letkusta oli hyvin luonnollista, mutta ukkopahalle tehtiin aika kepponen. Ilmestyi näet kuvaan myöskin poikaviikari, joka salaa asettui letkun päälle seisomaan ja seisautti veden tulon. Ukko ihmettelee ja ihmettelee, kääntääpä viimein letkun suun itseensä päin katsoakseen missä vika on, mutta samalla nousee poika letkulta ja vesi syöksähtää kovalla vauhdilla ukkoressun silmille viskaten hatunkin hyvän matkan päähän. Ukko vimmastuu, katsoo taaksensa, huomaa pojan kujeen, saa hänet juoksemalla kiinni ja alkaa hyvänpäiväisesti naputella siihen paikkaan, missä selkä loppuu. Vielä esiteltiin useain suurkaupunkien katuelämää, missä ihmisiä, hevosia, omnibussia, vaunuja, polkupyöriä, koiria ja katupoikia summakunnissa vilisi.


Varmaa lienee, ettei kaupunkimme yleisö malta olla miehissä rientämättä katsomaan tätä kummaa konetta, sillä kuvat ovat luonnosta valokuvattuja ja esitetään kankaalla kerrassaan hämmästyttävän luonnollisesti. Ilmoituksen mukaan näytetään konetta ainoastaan tänään ja maanantaina. Jokaisen pitää siis ajoissa hommautua näkemään huvittavaa katsomista.

- Uusi Suometar 28.6.1896


Näissä tunnelmissa katseltiin Suomessa ensi kertaa elokuvia. Ensimmäinen suomalainen elokuva (Nikolainkadun koulun koulunuorisoa välitunnilla) valmistui vuonna 1904, ensimmäinen näytelmäelokuva (Salaviinanpolttajat) puolestaan vuonna 1907. Good times!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä lehtileikkeestä. Oli oikein hauska välähdys aikalaismielipiteisiin. :)

    VastaaPoista
  2. Vaikka Suomi jäikin pian Venäjän taakse elokuvateollisuudessa, ehdimme sentään näytelmäelokuvien kohdalla edelle: venäläisten ensimmäinen näytelmäelokuva, Stenka Razin, valmistui niinkin myöhään kuin 1908.

    VastaaPoista