USA 1974, 113 min.
Trilleri, Mysteeri, Draama
Pääosissa: Gene Hackman, John Cazale, Cindy Williams, Harrison Ford
 |
| All I want is a nice, fat recording. |
Harry Caul (Hackman) on salakuuntelun ammattilainen. Työnsä vuoksi Harry tietää, kuinka helposti ihmisiä voi tarkkailla missä tahansa, ja on siksi lähes sairaalloisen tarkka omasta yksityisyydestään. Harry ei mielellään näytä tunteitaan eikä takuulla anna puhelinnumeroaan edes heilalleen. Työlleen omistautunut Harry ei juurikaan ole kiinnostunut muusta kuin äänitteidensä teknisestä laadusta, mutta omatunto herää, kun eräs toimeksianto vaikuttaa johtavan murhaan.
Watergate-skandaalin kiihkeimmän loppupelin aikaan ensi-iltansa saanut elokuva kommentoi osuvasti ajankohtaiskeskustelua erilaisista tietovuodoista. Päivänpolttavien ilmiöiden lisäksi Francis Ford Coppola otti teokseen vaikutteita Michelangelo Antonionin trilleristä Blow-Up (1966), jossa murha tallentuu vahingossa kameralle. Vastaavat paranoia-elokuvat olivat
suosittuja 1970-luvulla, mutta aivan helposti
teemat tuntuvat läheisiltä nykypäivänäkin. Mitä tietoa älylaitteet,
verkkosivut ja sovellukset meistä keräävätkään? Kenelle tiedot päätyvät?
Koska elokuvan teemana on tarkkailu, on tietenkin kiehtovaa peilata teeman
suhdetta katsojaan. Harry Caul ei taatusti haluaisi nuuskijoita
kannoilleen, mutta kamera seuraa häntä kaikkialle. Miespolo ei tätä
tiedä, vaikka vainoharhaisena epäileekin kaikkia ja kaikkea. Keskustelu on oiva trilleri, jossa tarinan jännite pysyy hyvässä
vireessä alusta loppuun saakka. Kultaisella palmulla palkittu elokuva sai myös muutaman Oscar-ehdokkuuden, mutta voittoja ei kotimaan suuresta gaalasta tullut. Parhaan elokuvan pystin Keskustelu hävisi Coppolan toiselle elokuvalle, sillä Kummisetä II (1974) oli saman vuoden satoa. Äänipalkinto olisi kyllä Keskustelulle ollut omiaan, sillä onhan ääniteknologia elokuvassa monella tapaa keskeisessä roolissa.
Pisteytys:
8/10
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti