maanantai 1. lokakuuta 2012

Napoléon (1927)

Ohjannut Abel Gance
Ranska 1927, 222 min.
Mykkäelokuva, Draama, Historia
Pääosissa: Albert Dieudonné, Gina Manés, Antonin Artaud

Pikku-Napoléon
Ranskalaisen Abel Gancen tunnetuin teos Napoléon on Griffithin Kansakunnan synnystä (1915) vaikutteita saanut spektaakkeli, joka kertoo Napoléonin elämäntarinan tuota mystistä persoonaa tarkastellen ja historian merkittävät hetket elävöittäen. Erityisesti teos on tunnettu uudenlaisista kuvausmenetelmistään ja visuaalisuudestaan. Myös elokuvan historiakuvaa ja Gancen omistuneisuutta "todenperäisyyden vaatimukselle" on aikojen saatossa pidetty suuressa arvossa.

Napoléon seuraa elokuvan sankarin kasvutarinaa nuoresta uhmakkaasta pojasta taitavaksi armeijan ylipäälliköksi. Trikolorin väreissä ylpeilevä elokuva kattaa noin vuodet 1781-1796, eikä siten seuraa Napoleonin tarinaa aivan loppuunsa asti - mikä tosin ei ole tarpeenkaan. Nelituntinen elokuva on varsin pitkä ja vaatii hyviä istumalihaksia tai ainakin pieniä taukoja. Kuitenkaan mikään kohtaus ei tunnu turhalta saati venytetyltä: jokainen hetki elokuvassa on todella oikealla paikallaan, täydellisen mittaisena.

Elokuvan upeinta antia ovat juuri Gancen kameravisiot. Tässä filmissä nähdäänkin ensimmäistä kertaa muun muassa käsivaralla kuvaamista sekä laajakuvaa, kauniisti ja ainutlaatuisesti toteutettuina. Mielenkiintoista pohdittavaa tarjoaa myös Napoléonista luotu henkilökuva sekä historialliset tulkinnat. Tällä katselukerralla keskityin kuitenkin vain fiilistelemään elokuvan estetiikkaa, joten syvällisempää historiallista analyysia en täten Napoléonista pohtinut.

Kokonaisuudessaan tämä nelituntinen teos on sekä kaunista että raskasta katseltavaa. Vaikka tapahtumat etenevätkin nopeatempoisesti, eikä tylsiä hetkiä juuri tule, on katselu elokuvan pituuden vuoksi ikävän puuduttavaa. Gancen La Roue (1923) on kokemuksena nautittavampi ja pysäyttävämpi, ehkä myös aidompi ja helpommin lähestyttävä. Napoléon on kuitenkin elokuvahistoriallisesti varsin merkittävä teos: sen visuaalisuus on vaikuttanut muun muassa 1960-luvulla ranskalaiseen uuteen aaltoon. Kauniita kuvia, mutta vaatii keskittymistä ja hyviä eväitä.

Pisteytys:
7/10

2 kommenttia:

  1. Tästä kun saisi paraikaa Amerikassa kiertävän kuusituntisen version vaikkapa Blu-raylle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Tämä olisi kyllä huikeaa nähdä myös kunnon valkokankaalta, ei oikein oma tv-ruutu tuntunut tähän riittävän!

      Poista