Kauhukuu VIII ─ Kauhuvuosi 2024

A shark in the Seine?

 

Kauhukuu huipentuu kahteen vuoden 2024 ensi-iltaan. Kuluneen vuoden hittejä ovat olleet muun muassa avaruussaagan jatko-osa Alien: Romulus (2024), kehuttu kehokauhu The Substance (2024) sekä sarjamurhaajametsästys Longlegs (2024). Tänään esille pääsee kaksi tunnetuksi noussutta filmiä, joiden jälkimaine kuitenkaan tuskin kantaa kauas. Aikansa kuvaa silti molemmissa!

 

 

Ghostbusters: Frozen Empire
Ohjannut Gil Kenan

USA, Kanada & Iso-Britannia 2024, 115 min.

Komedia, Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Paul Rudd, Finn Wolfhard, Mckenna Grace

 

 

 

 

Ghostbusters: Afterlifen (2021) suora jatko-osa kertoo uudesta Haamujengistä. Nyt poppoo on kovan koitoksen edessä, sillä aavejumala Garraka lietsoo jäistä maailmanloppua. Elokuva on pintapuolisesti kelvollisesti tehty, mutta tarina on ankean kaavamainen ja pitkäveteinen ─ täysin tyhjänpäiväinen osa. Ehkäpä alkuperäisen Haamujengin (1984) porukka voisi jo siirtyä eläkkeelle ja uusintasarja voisi nousta paremmin omille jaloilleen easter egg -painolastistaan. Jatkoa on joka tapauksessa jo tekeillä.

Pisteytys: 4/10

Sous la Seine - Seinen syvyyksissä

Ohjannut Cavier Gens

Ranska 2024, 104 min.

Jännitys, Kauhu

Pääosissa: Bérénice Bejo, Nassim Lyes

 

 

 

 

Tappajahait löytävät tiensä Pariisiin ja Seine pulppuaa uhkaa juuri suuren thriatlon-kisan alla. Kesähitiksi kohonnut leffa oli ilmestyessään hauskan ajankohtainen, sillä Pariisin olympialaisten tienoilla puhuttiin paljon juuri Seinen veden uimakelpoisuudesta. Seinen syvyyksissä (engl. Under Paris) olevinaan korostaa ympäristötietoista sanomaa, joka ei kuitenkaan tunnu loppuun asti mietityltä: tarina nimittäin maalailee jälleen kerran kuvaa haista julmana ihmissaalistajana, vaikka eihän se niin ole. Elokuva on lopulta enemmän tahattoman hauska kuin jännittävä haihörhöily.

Pisteytys: 3/10

Kauhukuu VII ─ Kauhuvuosi 2023

I thought humans feared death.

Vielä on aikaa viime vuonna ilmestyneiden kauhufilmien muistelolle. Vuosi sitten kauhukuun estradilla olivat verevä hupailu Kreivi (2023), jotenkuten viihteeksi välttävät Evil Dead Rise (2023) ja Scream VI (2023) sekä hieman väärällä tavalla piinallinen We Have a Ghost (2023). Nyt kaksi vampyyriaiheista kauhukomediaa täydentävät vuoden 2023 kauhukabinettia tyylikkäin veriroiskahduksin.

 

 

Humanist Vampire Seeking Consenting Suicidal Person
Ohjannut Ariane Louis-Seize

Kanada 2023, 90 min.

Draama, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Sara Montpetit, Félix-Antoine Bénard

 

 

 

 

Teini-ikäinen Sasha (Montpetit) on vampyyri, joka ei tunne olevansa kuin muut perheenjäsenensä. Tappajanvietti puuttuu ja Sashan kulmahampaat eivät tahdo pulpahtaa esille ─ onneksi kuvaan astuu kuolemaa hautova Paul (Bénard). Omaperäinen vampyyrifilmi on syksyyn sopivaa mutta silti tummanpuhuvalla huumorilla kevennettyä teiniangstia. Elokuva sai menestystä Venetsian elokuvajuhlilla, jossa filmi sai ensi-iltansa.

Pisteytys: 7/10

Renfield

Ohjannut Chris McKay

USA, Iso-Britannia & Kanada 2023, 93 min.

Komedia, Kauhu

Pääosissa: Nicholas Hoult, Nicholas Cage, Awkwafina

 

 

 

 

Renfield on vauhdikas, verevä ja vitsaileva Dracula-elokuva. Tämä versio nostaa päärooliin vanhan vampyyrin (Cage) auliin palvelijan Renfieldin (Hoult). Olisiko apulaisen aika ottaa onni omiin käsiinsä? Elokuvan vitsit ovat omaan makuuni kiusallisen latteita, mutta eritoten Nicholas Cagen riehakas roolisuoritus tekee filmistä katselun arvoisen. Lisäksi Renfield on hykerryttävän tyylikkään näköinen pölähtelevine lepakkoparvineen ja camp-henkisine värivaloineen.

Pisteytys: 6/10

Kauhukuu VI ─ Spring (2014)

So you've never been in love before?

Kauhukuu on edennyt lähelle loppuaan. Ensi viikolla haahuillaan 2020-luvulla, mutta sitä ennen ripaus kymmenvuotiaita filmejä: vuoden 2014 tarjonnasta maininnan ansaitsevat nokkela teinikauhu It Follows (2014) sekä yksinhuoltajaäidin pelkoja elävöittävä The Babadook (2014). Vampyyrijanoon soveltuvat A Girl Walks Home Alone at Night (2014) ja humoristisempaan vampyyri-riekkumiseen hillittömän hauska What We Do in the Shadows (2014). Tänään on aika tutustua hieman valtavirralle vieraampaan monsteriromanssiin, jossa kaunotar ja hirviö ovatkin yksi ja sama hahmo.

Spring
Ohjannut Justin Benson & Aaron Moorhead

USA & Italia 2014, 109 min.

Romantiikka, Kauhu, Fantasia

Pääosissa: Lou Taylor Pucci, Nadia Hilker

Nuori Evan (Pucci) ajautuu elämässään yksinäiseen umpikujaan. Hän hankkii menolipun Italiaan ja jää työskentelemään pienelle farmille. Reissussa syttyy romanssi viehättävän Louisen (Hilker) kanssa, joskin naisella on kannettavanaan synkkä salaisuus: kauniin ulkokuoren alla kuplii ikiaikainen hirviö karmeine lonkeroineen ja tappovietteineen. Voittaako rakkaus muinaisen kauhun?

Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin luoma Spring on omaperäinen yhdistelmä romantiikkaa ja kauhua. Pakahduttavan kauniissa Italiassa kulkeva tarina tuo todella mieleen Richard Linklaterin auringonlaskutrilogian (esim Rakkautta ennen aamua, 1995), kuten moni kriitikko on osuvasti huomauttanut. Tämän romanssin taustat ovat eri tavalla rähjäisiä, mutta yhtymäkohtia on paljon. Yliluonnollinen hirviökauhu soljuu hitaasti syvenevän lemmen lomaan ihmeen mutkattomasti.

 

Positiivisen vastaanoton saanut kauhuromanssi on Bensonin ja Moorheadin kolmas yhteistyö. Muun muassa ohjaajina, käsikirjoittajina ja tuottajina toiminut kaksikko on sittemminkin luonut useita kehuttuja genresekoituksia, jotka liikuskelevat kauhutunnelmissa. Toistaiseksi mikään parivaljakon indie-elokuvista ei ole noussut valtavirran megahitiksi, mutta suurelle yleisölle kaksikko on tullut tunnetuksi jokusista viime vuosien Marvel-tuotannoista (esim. Loki-sarja). Parhaat helmet kuitenkin syntynevät Springin kaltaisissa tuotannoissa; toivottavasti tätä lajia nähdään vielä lisääkin.

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu V ─ Kauhuvuosi 2004

Fuck-a-doodle-do!

 

Mitä muistat kauhuvuodesta 2004? Kassamagneeteista mieleen ovat todennäköisesti jääneet japanikummittelu Kauna (2004),  zombieuusinta Kuolleiden aamunkoitto (2004) tai raajoja irroitteleva gorekauhu Saw (2004). Minä katsoin kaikki aikanaan melko tuoreeltaan mutta hittikolmikosta ainoastaan Kauna herätti pienen kiinnostuksen 20-vuotisjuhlinnan mukaiseen uusintakatseluun. Kaunan ohella uusintakatseluun pääsi Shaun, kuolleiden kunkku (2004), joka lukeutuu jälkimaineeltaan vuotensa kauhuaatelistoon. Vuoden filmeistä mainittakoot myös synkkä supersankaritarina Hellboy (2004) sekä kiusallisen b-kauhun ystäville Pirun pikku apuri (2004).

 

 

The Grudge - Kauna
Ohjannut Takashi Shimizu

USA & Japani 2004, 91 min.

Kauhu

Pääosissa: Sarah Michelle Gellar, Jason Behr, Clea DuVall

 

 

 

 

Kostonhimoinen kummitus vainoaa kaikkia, jotka astuvat aaveen kanssa samaan taloon. Kauna on Takashi Shimizun Hollywood-versio ohjaajan aiemmasta menestysteos Ju-onista (2002). Molemmat elokuvat sijoittuvat Tokioon, mutta nyt päähenkilöt ovat englantia puhuvia amerikkalaisia. Jo alkutekstit vihjaavat siihen suuntaan, että hyppysäikäytyksiä on luvassa. Kauhukliseitä pelkäämättömille ja äkki-hätkähdyksiä etsiville Kauna kelvannee viihteestä. Mörköjä tosin vilautellaan hieman turhan innokkaasti ja itseään toistavista säpsäytyksistä menee nopeasti maku. Oikein mitään muuta sisältöä leffassa ei sitten olekaan. Sen verran hyvät lipputulot elokuva kuitenkin keräsi, että jatko-osia on tullut jo kolme (2006, 2009, 2019).

Pisteytys: 3/10

 

Shaun of the Dead - Shaun, kuolleiden kunkku

Ohjannut Edgar Wright

Iso-Britannia, Ranska & USA 2004, 99 min.

Komedia, Kauhu

Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost, Kate Ashfield

 

 

 

 

Elämänsä pohjamudissa rypevä surkimus Shaun (Pegg) joutuu krapulapäivänä keskelle zombiapokalypsia. Tollolla kestää hetki ymmärtää tilanteen vakavuus, mutta pian rytisee. Onko tässä tilaisuus näyttää isäpuolelle, voittaa mielitietyn sydän ja ylipäätään ryhdistäytyä? Zombi-elokuvien kliseillä riemastuttavasti leikittelevä komedia aloittaa Edgar Wrigthin Cornetto-trilogian, joista kaikkien pääosissa on Simon Pegg. Hot Fuzz (2007) on poliisitoimintaa, mutta päätösosa The World's End (2013) vivahtaa maailmanlopputeemallaan hieman Shaunin kauhuparodiatunnelmaan. Wright on sittemmin leikitellyt genrerajoilla esimerkiksi elokuvallaan Last Night in Soho (2021).

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu IV ─ Veren vangit (1994)

There's life in these old hands still.

Ysärikauhujen aika koittaa verevän vampyyrifilmin myötä. Ennen kuin kynttilät syttyvät ja hampaat uppoavat kaulasuoniin, muistellaan tovi muuta vuoden 1994 kauhutarjontaa: vuoden hittifilmeihin lukeutuvat eritoten kulttimaineinen synkistelytoiminta The Crow (1994) ja latteahko klassikkofilmatisointi Frankenstein (1994). Hieman vieraammista b-tason järjettömyyksistä nauttiville sopii värisyttävän kiusallinen Plankton (1994). Kolmikymppisten kavalkadin kruunaa Lars von Trierin synkkä legenda, minisarja Valtakunta (1994), joka jatkui yllättäen vuonna 2022. Päivän vampyyritarinakin uudistettiin sarjamuotoon vuonna 2022 ja jatkoa on jo luvassa.

 

 

Interview with the Vampire - Veren vangit
Ohjannut Neil Jordan

USA 1994, 123 min.

Kauhu, Fantasia, Draama

Pääosissa: Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst, Antonio Banderas

 

 

 

Vampyyri Louis de Ponte du Lac (Pitt) päätyy kertomaan toimittajalle elämäntarinaansa ─ tai oikeastaan kertomusta ajoista hänen kuolemansa jälkeen. Muuan voimakas vampyyri Lestat (Cruise) antoi Louisille uuden elämän yön valtiaana 1700-luvulla ja siitä lähtien kaksikko oli pitkään erottamaton. Verenimijöiden yhteiseloon kuitenkin tuli särö, julma petos, jonka haava on yhä tuore.

Anne Ricen samannimiseen romaaniin (1976) perustuva Veren vangit on tyylikästä goottitunnelmointia. Tarina on nimensä mukaisesti verinen ja myös melko väkivaltainen, mutta ei liioitellulla tavalla. Osa aikalaiskatsojista oli toista mieltä, mutta kyllähän vampyyritarinassa punaväri saakin roiskua. Mukana sitä paitsi on hieman moraalitarinaakin. Osalle kriitikoista elokuva oli vuoden 1994 inhokkeja, toisille taas kärkikastia. Avoimesti pilkistelevä homoerotiikka, esteettinen näyttävyys ja mainio pohjatarina tekevät filmistä viehättävän, mikäli ei liikaa kammoksu vampyyrien luontaista tappoviettiä.

Muutamista kriittisistä äänenpainoista huolimatta Veren vangit ei sentään ole saanut osakseen täyttä lyttäystä. Erityisesti tyylikästä miljöötä ja tunnelmaa on kehuttu: elokuva oli jopa ehdolla lavastus- ja musiikki-Oscareiden saajaksi. Synkeään tunnelmointiin inspiraatiota on kenties tuonut Bram Stokerin Dracula (1992), jossa goottimiljöö on niin ikään täydellisesti kohdillaan. Vampyyriaiheet olivat ylipäätään nousseet suosioon jo 1980-luvulla ja into jatkui halki 1990-luvun. Tunnelmallinen Veren vangit kuuluu omaperäisyydessään kirkkaasti aikakautensa vampyyriparhaimmistoon, vaikka Anne Ricen suositulle vampyyrisaagalle se tuskin vetääkään vertoja.

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu III ─ Maissilapset (1984)

He wants you too!

 

Kauhujen aikakone kiitää vuoteen 1984, jolloin valkokankailla vilisevät monenlaiset pelottavat rainat. Haamujengi (1984) viettelee mukaan rytmikkääseen kummitushupailuun, Painajainen Elm Streetillä (1984) taas sukeltaa teinipainajaiseen. Ehkäpä kuukauden jännittäviin tunnelmiin voidaan laskea myös lokakuun lopussa ensi-iltansa saanut Terminator (1984), joka maalailee synkkää kuvaa tulevaisuudesta ja nostattaa sykkeitä. Hieman kepeämpää synkistelyä tarjoaa Tim Burtonin lyhäri Frankenweenie (1984) ja joulua odottaville maittaa jo riemukas Riiviöt (1984). Päivän filmissä suunnataan Stephen Kingin pariin ja päästetään riivatut lapset irti.

 

 

Children of the Corn - Maissilapset
Ohjannut Fritz Kiersch

USA 1984, 92 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Peter Horton, Linda Hamilton, John Franklin

Stephen Kingin novelliin (1977) perustuva Maissilapset sijoittuu Nebraskan syrjäkylille, jossa kuivuvia maissipeltoja kastelee ihmisveri. Seudulla matkustava pariskunta löytää tieltä lapsen ruumiin ja ajaa hakemaan apua pelkkien lasten kansoittamasta pikkukaupungista. Paikkakunnalta löytyy kummallinen lasten kansoittama uskonlahko, joka tuntee pelloilla piilevän uhan.

Maissilapset on huonomaineinen, kriitikoiden lyttäämä folk-slasher, joka on kaikesta huolimatta saanut peräti kahdeksan jatko-osaa. Viimeisin on vuodelta 2018 ─ vieläkö sarja joskus jatkuu? Stephen Kingin kertomuksessa on nähty sen verran potentiaalia, että alkuperäistarina on filmatisoitu uudelleen kahdesti (2009, 2020), mutta uusinnat ovat menestyneet ehkä jopa vielä alkuperäistäkin heikommin. Onhan tarinassa toki lupaava, pelottavalta tuntuva idea, mutta elokuvaversiot eivät silti onnistu millään.

Fritz Kierschin (s. 1951) version suurin helmasynti on pitkäveteisyys. Jännitys pysyy yllä heikosti ja efektit ovat jopa aikansa mittapuulla hieman huvittavia. Loppukin menee silkaksi tahattomaksi komediaksi. Milteipä kiinnostavinta koko elokuvassa on Linda Hamilton, joka pärjää pääroolissa pätevästi. Kovia lipputuloja kerännyt Maissilapset nosti näyttelijän näkyvyyttä ja lopulta tie tähtiin avautui Terminatorin (1984) myötä samana vuonna.

Pisteytys: 3/10

Kauhukuu II ─ Deathdream (1974)

I died for you.

 

Tänään kauhukuu jatkuu viisikymppisellä zombiklassikolla. Vanhempien elokuvien ystäville löytyy monia muitakin tasavuosia viettäviä kauhulegendoja: erityissuositukseni saavat entisajan Japaniin sijoittuvat Onibaba (1964) ja Kwaidan (1964). Hämyisen tunnelmoinnin ystäville käyvät Edgar Allan Poen klassisiin kertomuksiin pohjautuvat filmit, joiden parissa ei silti tarvitse menettää yöuniaan: Punaisen surman naamio (1964) vie satanistisiin tunnelmiin 1100-luvun Italiaan ja Boris Karloffin & Bela Lugosin tähdittämä Musta kissa (1934) viettelee samankaltaisten kulttimenojen pariin. Pelottavampiin tunnelmiin vie legendaarinen slasher-innoittaja Teksasin moottorisahamurhaaja (1974). Loppukevennykseksi sopii viisikymppinen kauhuparodia Frankenstein Junior (1974).

Deathdream

Ohjannut Bob Clark

Iso-Britannia & Kanada 1974, 88 min.

Kauhu, Draama, Trilleri

Pääosissa: Richard Backus, John Marley, Lynn Carlin

 

 

Vietnamissa menehtynyt nuorukainen Andy (Backus) palaa perheensä luo, mutta elossa ja ulkoisesti hyvinvoivan näköisenä. Perhettä kummastuttaa, kuinka hyväsydäminen Andy on muuttunut niin oudoksi ja piittaamattomaksi mutta onhan hän kokenut kovia. Selittämättömät, veriset tapahtumat seuraavat toisiaan ja hiljalleen totuus valkenee jokaiselle. Kuolleiden olisi paras pysyä manan mailla.

Deathdream (tunnettu myös nimellä Dead of Night) on erinomaisesti rakennettu kauhudraama. Tapahtumat ovat yliluonnollisia mutta kertovat silti yleisellä tasolla aikanaan (ja edelleenkin) ajankohtaisista sotatraumoista sekä niistä monista nuorukaisista, jotka palasivat kotiin toisenlaisina, kuoleman maailmaan mielensä kadottaneina. Näyttelijäntyö on onnistunutta eritoten vanhempia taidokkaasti näyttelevien John Marleyn ja Lynn Carlinin osalta. He olivat näytelleet avioparia jo aikaisemmin John Cassavetesin draamassa Kasvoja (1968).

Modernit zombi-elokuvat kaivautuivat esille multaisista haudoistaan 1960-luvulla George A. Romeron luotsaamana. Tämä elokuva ei ehkä ole valtavirran parhaiten tuntema zombitarina, onhan sen elävä kuollut hieman erilainen kuin Romeron laahustajiat, oikeastaan enemmän vanhakantaisen zombihahmon edustaja. Elokuva on silti kerännyt hyviä arvioita ja kiitettävän kulttimaineen. Deathdreamille kaavailtiin vakavissaan uusintaversiota 00-luvun alussa, mutta suunnitelma jäi lopulta sikseen. Ehkäpä hyvä niin, vaikka tarina-aihiossa sinänsä onkin uudistuspotentiaalia.

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu I ─ Godzilla-tupla (1954, 2023)

I knew it. It must be Godzilla.

 

Klassikkomonsteri loiskauttaa kauhukuun käyntiin! Jättiläiskokoisen Godzillan tuhotöistä on ilmestynyt valtava määrä elokuvia, pääasiassa japanilaisen studio Tohon tuottamana. Niistä ruoditaan nyt 50-vuotias esikoinen ja sarjan toistaiseksi tuorein osa. Godzilla on karjunut myös Hollywoodissa. Nyt käynnissä olevan Monsterverse-sarjan osat Godzilla (2014), King of the Monsters (2019) ja Godzilla vs. Kong (2021) ovat tänä vuonna saaneet jatkoa (Godzilla x Kong: The New Empire, 2024).

Valtavien hirviöiden ystäville tuttuja lienevät myös King Kong (1933) ja Cloverfield (2008), joissa rymistellään New Yorkissa. Tasavuosia viettävistä jäteistä on tänä vuonna syytä muistaa The Hostin (2004) outo lonkerohirviö ja kooltaan hieman pienempi mutta silti karmaisevasti vaaniva Mustan laguunin hirviö (1954). Vaan nyt sukeltakaamme rohkeasti Japanin aluevesille!

 

Gojira - Godzilla
Ohjannut Ishirô Honda

Japani 1954, 96 min.

Scifi, Kauhu, Draama

Pääosissa: Takashi Shimura, Akihiko Hirata, Akira Takarada

 

 

 

 

Atomiajan kauhu iskee! Radioaktiivisuuden kasvattama merihirviö Godzilla rantautuu japanilaisten riesaksi. Valtavaksi paisuneen hirviösarjan avauselokuva sijoittuu kylmän sodan ja ydinkokeiden aikaan, mutta sen hälytyssireenit ja rauniokasat nostavat esiin kirveltäviä muistoja sotavuosilta. Atomipommin kipeä muisto kääntyy silti taidokkaaksi viihteeksi. Tarina on jännittävä vaikka rytmiltään se on vielä mukavasti rauhallisempi kuin moni nykyajan katastrofifilmi. Eipä ihme, että elokuvasarjasta on tullut legendaarinen.

Pisteytys: 7/10

 

Gojira -1.0 - Godzilla Minus One
Ohjannut Takashi Yamazaki

Japani 2023, 124 min.

Scifi, Draama, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Munetaka Aoki, Minami Hamabe, Sakura Andô

 

 

 

 

Toho-studion Godzilla-sarjan 37. osa palauttaa sarjan juurilleen. Toinen maailmansota on päättymäisillään, kun merestä nousee outo jättihirviö, johon tavalliset aseet eivät pure. Elokuva on paitsi menevää, tyylikkään näköistä hirviötoimintaa myös kiinnostavaa draamaa. Päähenkilöiden tarinoissa käsitellään sotatraumoja juuri sopivalla syvyydellä: hirviön tuhovoiman ihmettely ei unohdu mutta hahmoilla on merkitystä. Lisäksi on kiinnostavaa katsoa, miten hirviö hoidellaan 1950-luvun teknologialla mielikuvituksellisien scifiviritelmien sijaan. Kerta kaikkiaan onnistunutta hirviöryminää! Elokuva palkittiin hienoista efekteistään ansaitulla Oscarilla.

Pisteytys: 8/10

The Lighthouse (2019)

Ohjannut Robert Eggers

USA & Kanada 2019, 109 min.

Draama, Mysteeri, Kauhu

Pääosissa: Robert Pattinson, Willem Dafoe

 

If I had a steak... I'd fuck it.

 

Kaksi miestä rantautuu syrjäiselle, säänpieksämälle majakkasaarelle avomerellä Uuden-Englannin edustalla. Yksinäisen saaren asukkaiksi saapuvat konkari, merimiestarinoiden kertoja Thomas Wake (Dafoe) sekä ensikertalainen Ephraim Winslow (Pattinson), jolla on synkkä menneisyyden salaisuus taakkanaan. Saaren jylhässä yksinäisyydessä mielen mustimmat syöverit avautuvat, armoton meri syöksyy sisään, ja taruolennot muuttuvat lihaksi ja vereksi.
 

Robert Eggersin (s. 1983) hykerryttävä kertomus on täynnä salaperäisiä myyttejä. Selkeimmin havaittava on Prometheus-taru, johon on rakennettu selkeitä yhtymäkohtia elokuvan loppupuolella. Tarina sukeltaa hienovaraisesti kauhun puolelle, vaikka hetkittäin kerronnassa on jopa koomisia sävyjä. Kaiken monimuotoisuuden solmii yhteen elokuvan tyylikäs visuaalinen ilme: näyttävä mustavalkokuvaus ja mykkäkaudelta tuttu, nykyisin harvinainen kuvasuhde. Ne sopivat elokuvan tapahtuma-aikaan 1890-luvulle, jolloin filmit olivat jo aivan lähitulevaisuutta. The Lighthouse on mystistä, hieman pelottavaa kauneutta.

 

The Lighthouse on Eggersin toinen kokopitkä ohjaustyö. Esikoinen The VVitch (2016) on 2010-luvun parhaita kauhuelokuvia ja samaa sarjaa jatkaa tämäkin teos. Kolmas elokuva The Northman (2022) on hienoinen notkahdus laadukkaasti alkaneella uralla, liiallinen sukellus Hollywood-suurkoneiston persoonattomuuteen. Toivottavasti pian ensi-iltansa saava Nosferatu nostaa Eggersin jälleen omalle tasolleen. Jokainen tähän saakka ilmestyneistä elokuvista on kuitenkin menestynyt hyvin: The Lighthouse huomioitiin esimerkiksi Cannesissa FIPRESCI-palkinnolla. Oscareissa ehdolle pääsi vain kuvaus ─ ällistyttävää, etteivät Robert Pattinsonin ja Willem Dafoen ilmiömäiset roolityöt saaneet edes ehdokkuutta. Onko Eggersin majakka liian kaukana valtavirrasta?

Ehdin katsoa The Lighthousen aikanaan tuoreeltaan ja naputtaa siitä tuolloin pitkän tekstin, mutta helpostipa syntyi näemmä toinenkin. Edellisarvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Syyskuun elokuvat 2024

Aurora's Sunrise - Auroran aamunkoitto
Ohjannut Inna Sahakyan

Armenia, Saksa & Liettua 2023, 96 min.

Dokumentti, Animaatio, Biografia, Historia

Pääosissa: Aurora Mardiganian, Anzhelika Hakobyan

 

 

 

 

Aurora Mardiganian (1901─1994) selvisi ihmeen kaupalla hengissä Armenian kansanmurhasta. Hän päätyi Yhdysvaltoihin, Hollywood-tähdeksi ja kansansa vaietun kohtalon keulakuvaksi. Dokumentaarista arkistokuvaa ja animaatiota yhdistävä elokuva kertoo koskettavasti viime vuosisadan alun järkyttävistä tapahtumista ja yhden naisen kovasta kohtalosta.

Pisteytys: 8/10

 

Past Lives
Ohjannut Celine Song

USA & Etelä-Korea 2023, 105 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo

 

 

 

 

Na Young (Lee) ja Hae Sung (Yoo) kokevat aran ensirakkauden 12-vuotiaina, mutta pian Na  Young muuttaa Yhdysvaltoihin. Kuluu 12 vuotta ennen kaksikon seuraavaa yhteydenpitoa, jossa on tallella ripaus vanhaa taikaa. Tulevatko kaksikon väliin iän tuoma muutos, pitkä välimatka ja kasvavat kulttuurierot? Celine Songin (s. 1988) esikoisohjaus Past Lives on kaunis, vapaasti hengittävä draama. Silti katselu voi pakahduttaa, sillä pelissä on niin suuria tunteita.

 

Pisteytys: 8/10

 

Praying for Armageddon - Tuomiopäivän saarnaajat
Ohjannut Tonje Hessen Schei & Michael Rowley

USA, Norja, Ruotsi & Saksa 2023, 97 min.

Dokumentti

 

 

 

 

 

Tuomiopäivän saarnaajat on dokumentti Yhdysvaltain evankelistojen pelottavasta voimasta. Elokuva osoittaa, ettei kyse ole vain pienen fundamentalistijoukon höpötyksistä, vaan toiminnalla on suoria vaikutuksia maansa politiikkaan ja jopa Israelin valtion avokätiseen tukemiseen. Dokumentti on erinomainen näyttämään aiheensa todellista laitaa, vaan ei valitettavasti pääse aiheessa kovin syvälliseen pohdintaan. Millaisia motiiveja liikkeiden taustalla on? Miksi tähän on tultu?

Pisteytys: 6/10

Doraibu mai kâ - Drive My Car
Ohjannut Ryûsuke Hamaguchi

Japani 2021, 179 min.

Draama

Pääosissa: Hidetoshi Nishijima, Tôko Miura, Reika Kirishima

 

 

 

 

Traagisen menetyksen kokenut näyttelijä-ohjaaja (Nishijima) käsittelee menetystään arkisissa ympäristöissä, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Kauniin viipyilevä draama pohjautuu löyhästi Haruki Murakamin novelleihin. Elokuvat ovat nykyään usein ylipitkiä, mutta toisin on tämän filmin laita. Drive My Car on hitaan filmin taidonnäyte! Tarina sijoittuu jatkuvasti tapahtumaköyhään nykyhetkeen, sillä sitähän elämä on. Kerronta kuitenkin upottaa ja viettelee salakavalasti puoleensa.

Pisteytys: 8/10

Omar - Muuri

Ohjannut Hany Abu-Assad

Palestiina 2013, 98 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Adam Bakri, Leem Lubany, Eyad Hourani

 

 

 

 

Palestiinalainen Omar (Bakri) on rakastunut, mutta lemmen tiellä ovat israelilaisten valloittajien ansat ja juonet. Hienosti punottu tarina kuvaa niitä konkreettisia ja symbolisia muureja, joita palestiinalaisten elämä on täynnä. Tarina on muutenkin läkähdyttävän ahdistava, mutta nyt mukana on suru siitä, millaista kamalaa arkea elokuvan tapahtumapaikoilla parhaillaan eletään.

Pisteytys: 7/10

Primer

Ohjannut Shane Carruth

USA 2004, 77 min.

Scifi, Draama

Pääosissa: Shane Carruth, David Sullivan

 

 

 

 

Kotikutoinen scifielokuva kertoo insinööreistä, jotka vahingossa keksivät aikakoneen autotallissaan. Primer nauttii kulttimainetta, mutta elokuva ei silti ole saanut kaikkia kriitikoita puolelleen. Tarinaa nimittäin on yllättävän vaikea seurata, eikä aikamatkustuksen logiikka taida avautua ihan yhdellä katselukerralla. Tieteellisen läpimurron arkisuudessa on kuitenkin erikoista särmää.

Pisteytys: 6/10

 

Wandafuru raifu - Elämän jälkeen
Ohjannut Hirokazu Kore-eda

Japani 1998, 119 min.

Fantasia, Draama

Pääosissa: Arata Iura, Erika Oda, Susumu Terajima

 

 

 

 

Tuonpuoleiseen matkaavat ihmiset pysähtyvät viikoksi toimistoon, jossa heidän valitsemansa muisto muutetaan elokuvaksi. Kaunis ja hienoisesti humoristinen fantasiadraama käsittelee lempeästi elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tuliko elämä elettyä oikein, mitkä hetket jäivät kaihertamaan ja mitkä jättivät lähtemättömän jäljen? Elämän jälkeen (engl. After Life) pysähtyy kuoleman odotushuoneeseen, eikä kurkista tuonpuoleiseen. Kaikkien katseet ovat vielä eletyissä elämissä.

Pistetys: 9/10

 

A League of Their Own - Omaa luokkaansa
Ohjannut Penny Marshall

USA 1992, 128 min.

Draama, Komedia, Historia

Pääosissa: Geena Davis, Lori Petty, Madonna, Tom Hanks

 

 

 

 

Penny Marshallin leppoisa urheiluklassikko sijoittuu 1940─1950-luvuille, jolloin naiset saivat ensi kertaa oman ammattilaissarjansa baseballiin. Syynä ihmeelle oli se, että miespelaajat olivat rintamalla ja kansalle piti keksiä jotain viihdettä. Osaavatko naiset muka pelata, leukaili moni sovinisti, kunnes sai hämmästyä naisten pelitaituruutta. Omaa luokkaansa on tutun turvallinen feelgood-draamakomedia, joka kertoo 1940-luvun ja tekoaikansa naiskuvasta ja sukupuolirooleista. Hieman tiiviimpänä pakettina elokuva voisi olla vielä hieman vetävämpi.

Pisteytys: 6/10