The Lighthouse (2019)

Ohjannut Robert Eggers

USA & Kanada 2019, 109 min.

Draama, Mysteeri, Kauhu

Pääosissa: Robert Pattinson, Willem Dafoe

 

If I had a steak... I'd fuck it.

 

Kaksi miestä rantautuu syrjäiselle, säänpieksämälle majakkasaarelle avomerellä Uuden-Englannin edustalla. Yksinäisen saaren asukkaiksi saapuvat konkari, merimiestarinoiden kertoja Thomas Wake (Dafoe) sekä ensikertalainen Ephraim Winslow (Pattinson), jolla on synkkä menneisyyden salaisuus taakkanaan. Saaren jylhässä yksinäisyydessä mielen mustimmat syöverit avautuvat, armoton meri syöksyy sisään, ja taruolennot muuttuvat lihaksi ja vereksi.
 

Robert Eggersin (s. 1983) hykerryttävä kertomus on täynnä salaperäisiä myyttejä. Selkeimmin havaittava on Prometheus-taru, johon on rakennettu selkeitä yhtymäkohtia elokuvan loppupuolella. Tarina sukeltaa hienovaraisesti kauhun puolelle, vaikka hetkittäin kerronnassa on jopa koomisia sävyjä. Kaiken monimuotoisuuden solmii yhteen elokuvan tyylikäs visuaalinen ilme: näyttävä mustavalkokuvaus ja mykkäkaudelta tuttu, nykyisin harvinainen kuvasuhde. Ne sopivat elokuvan tapahtuma-aikaan 1890-luvulle, jolloin filmit olivat jo aivan lähitulevaisuutta. The Lighthouse on mystistä, hieman pelottavaa kauneutta.

 

The Lighthouse on Eggersin toinen kokopitkä ohjaustyö. Esikoinen The VVitch (2016) on 2010-luvun parhaita kauhuelokuvia ja samaa sarjaa jatkaa tämäkin teos. Kolmas elokuva The Northman (2022) on hienoinen notkahdus laadukkaasti alkaneella uralla, liiallinen sukellus Hollywood-suurkoneiston persoonattomuuteen. Toivottavasti pian ensi-iltansa saava Nosferatu nostaa Eggersin jälleen omalle tasolleen. Jokainen tähän saakka ilmestyneistä elokuvista on kuitenkin menestynyt hyvin: The Lighthouse huomioitiin esimerkiksi Cannesissa FIPRESCI-palkinnolla. Oscareissa ehdolle pääsi vain kuvaus ─ ällistyttävää, etteivät Robert Pattinsonin ja Willem Dafoen ilmiömäiset roolityöt saaneet edes ehdokkuutta. Onko Eggersin majakka liian kaukana valtavirrasta?

Ehdin katsoa The Lighthousen aikanaan tuoreeltaan ja naputtaa siitä tuolloin pitkän tekstin, mutta helpostipa syntyi näemmä toinenkin. Edellisarvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Syyskuun elokuvat 2024

Aurora's Sunrise - Auroran aamunkoitto
Ohjannut Inna Sahakyan

Armenia, Saksa & Liettua 2023, 96 min.

Dokumentti, Animaatio, Biografia, Historia

Pääosissa: Aurora Mardiganian, Anzhelika Hakobyan

 

 

 

 

Aurora Mardiganian (1901─1994) selvisi ihmeen kaupalla hengissä Armenian kansanmurhasta. Hän päätyi Yhdysvaltoihin, Hollywood-tähdeksi ja kansansa vaietun kohtalon keulakuvaksi. Dokumentaarista arkistokuvaa ja animaatiota yhdistävä elokuva kertoo koskettavasti viime vuosisadan alun järkyttävistä tapahtumista ja yhden naisen kovasta kohtalosta.

Pisteytys: 8/10

 

Past Lives
Ohjannut Celine Song

USA & Etelä-Korea 2023, 105 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo

 

 

 

 

Na Young (Lee) ja Hae Sung (Yoo) kokevat aran ensirakkauden 12-vuotiaina, mutta pian Na  Young muuttaa Yhdysvaltoihin. Kuluu 12 vuotta ennen kaksikon seuraavaa yhteydenpitoa, jossa on tallella ripaus vanhaa taikaa. Tulevatko kaksikon väliin iän tuoma muutos, pitkä välimatka ja kasvavat kulttuurierot? Celine Songin (s. 1988) esikoisohjaus Past Lives on kaunis, vapaasti hengittävä draama. Silti katselu voi pakahduttaa, sillä pelissä on niin suuria tunteita.

 

Pisteytys: 8/10

 

Praying for Armageddon - Tuomiopäivän saarnaajat
Ohjannut Tonje Hessen Schei & Michael Rowley

USA, Norja, Ruotsi & Saksa 2023, 97 min.

Dokumentti

 

 

 

 

 

Tuomiopäivän saarnaajat on dokumentti Yhdysvaltain evankelistojen pelottavasta voimasta. Elokuva osoittaa, ettei kyse ole vain pienen fundamentalistijoukon höpötyksistä, vaan toiminnalla on suoria vaikutuksia maansa politiikkaan ja jopa Israelin valtion avokätiseen tukemiseen. Dokumentti on erinomainen näyttämään aiheensa todellista laitaa, vaan ei valitettavasti pääse aiheessa kovin syvälliseen pohdintaan. Millaisia motiiveja liikkeiden taustalla on? Miksi tähän on tultu?

Pisteytys: 6/10

Doraibu mai kâ - Drive My Car
Ohjannut Ryûsuke Hamaguchi

Japani 2021, 179 min.

Draama

Pääosissa: Hidetoshi Nishijima, Tôko Miura, Reika Kirishima

 

 

 

 

Traagisen menetyksen kokenut näyttelijä-ohjaaja (Nishijima) käsittelee menetystään arkisissa ympäristöissä, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Kauniin viipyilevä draama pohjautuu löyhästi Haruki Murakamin novelleihin. Elokuvat ovat nykyään usein ylipitkiä, mutta toisin on tämän filmin laita. Drive My Car on hitaan filmin taidonnäyte! Tarina sijoittuu jatkuvasti tapahtumaköyhään nykyhetkeen, sillä sitähän elämä on. Kerronta kuitenkin upottaa ja viettelee salakavalasti puoleensa.

Pisteytys: 8/10

Omar - Muuri

Ohjannut Hany Abu-Assad

Palestiina 2013, 98 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Adam Bakri, Leem Lubany, Eyad Hourani

 

 

 

 

Palestiinalainen Omar (Bakri) on rakastunut, mutta lemmen tiellä ovat israelilaisten valloittajien ansat ja juonet. Hienosti punottu tarina kuvaa niitä konkreettisia ja symbolisia muureja, joita palestiinalaisten elämä on täynnä. Tarina on muutenkin läkähdyttävän ahdistava, mutta nyt mukana on suru siitä, millaista kamalaa arkea elokuvan tapahtumapaikoilla parhaillaan eletään.

Pisteytys: 7/10

Primer

Ohjannut Shane Carruth

USA 2004, 77 min.

Scifi, Draama

Pääosissa: Shane Carruth, David Sullivan

 

 

 

 

Kotikutoinen scifielokuva kertoo insinööreistä, jotka vahingossa keksivät aikakoneen autotallissaan. Primer nauttii kulttimainetta, mutta elokuva ei silti ole saanut kaikkia kriitikoita puolelleen. Tarinaa nimittäin on yllättävän vaikea seurata, eikä aikamatkustuksen logiikka taida avautua ihan yhdellä katselukerralla. Tieteellisen läpimurron arkisuudessa on kuitenkin erikoista särmää.

Pisteytys: 6/10

 

Wandafuru raifu - Elämän jälkeen
Ohjannut Hirokazu Kore-eda

Japani 1998, 119 min.

Fantasia, Draama

Pääosissa: Arata Iura, Erika Oda, Susumu Terajima

 

 

 

 

Tuonpuoleiseen matkaavat ihmiset pysähtyvät viikoksi toimistoon, jossa heidän valitsemansa muisto muutetaan elokuvaksi. Kaunis ja hienoisesti humoristinen fantasiadraama käsittelee lempeästi elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tuliko elämä elettyä oikein, mitkä hetket jäivät kaihertamaan ja mitkä jättivät lähtemättömän jäljen? Elämän jälkeen (engl. After Life) pysähtyy kuoleman odotushuoneeseen, eikä kurkista tuonpuoleiseen. Kaikkien katseet ovat vielä eletyissä elämissä.

Pistetys: 9/10

 

A League of Their Own - Omaa luokkaansa
Ohjannut Penny Marshall

USA 1992, 128 min.

Draama, Komedia, Historia

Pääosissa: Geena Davis, Lori Petty, Madonna, Tom Hanks

 

 

 

 

Penny Marshallin leppoisa urheiluklassikko sijoittuu 1940─1950-luvuille, jolloin naiset saivat ensi kertaa oman ammattilaissarjansa baseballiin. Syynä ihmeelle oli se, että miespelaajat olivat rintamalla ja kansalle piti keksiä jotain viihdettä. Osaavatko naiset muka pelata, leukaili moni sovinisti, kunnes sai hämmästyä naisten pelitaituruutta. Omaa luokkaansa on tutun turvallinen feelgood-draamakomedia, joka kertoo 1940-luvun ja tekoaikansa naiskuvasta ja sukupuolirooleista. Hieman tiiviimpänä pakettina elokuva voisi olla vielä hieman vetävämpi.

Pisteytys: 6/10