 |
| Jag lovar dig, Gud... |
Jos halajaa sukeltaa kuudenkymmenen vuoden takaiseen elämänmenoon, sopii filmivalinnaksi vaikkapa brittityöläisten arkeen ja juhlaan vievä Karel Reiszin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun. Pariisin kaduille puolestaan jalkautuu Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon, ja matka jatkuu ikuiseen Roomaan Federico Fellinin Ihanan elämän myötä. Jos reissua mielii vielä jatkaa Yhdysvaltoihin saakka, on päämääränä piskuinen motelli elokuvassa Psyko. Kun nyt Hollywoodin maassa ollaan, muisteltakoon vielä aikansa yleisömenestyksiä: vuoden suurin hitti oli antiikkispektaakkeli Spartacus. Akatemiakisoissa puolestaan menestyi romcom Poikamiesboksi, ja olipa päivän ruotsalaiselokuvakin palkittujen joukossa.
Ohjannut Ingmar Bergman
Ruotsi 1960, 89 min.
Draama
Pääosissa: Birgitta Pettersson, Gunnel Lindblom, Max von Sydow
Nuori neito Karin (Pettersson) ja hänen sisarpuolensa Ingeri (Lindblom) lähtevät kirkkomatkalle. Matkan vaarat koituvat kauniin Karinin kohtaloksi: Karin joutuu rosvojoukon raiskaamaksi ja surmaamaksi. Paennut Ingeri ei uskalla kertoa kotonaan suosikkitytär Karinin kuolemasta, mutta totuus tulee ilmi julmalla tavalla. Rosvojoukko saapuu sattumalta Karinin kotitaloon ja yrittää myydä kuolleen tytön vaatteita tämän vanhemmille. Isä Tören (von Sydow) kosto tulee olemaan julma.
Keskiaikaiseen balladiin perustuvan Neidonlähteen (engl. The Virgin Spring) vaikutteissa näkyvät Akira Kurosawan Rashomon (1950) sekä Bergmanin omista elokuvista etenkin Seitsemäs sinetti (1957). Jälkikäteen katsoen on myös kiinnostava huomata, miten Bergmanin uskontoteema muuttuu yhä vain lohduttomammaksi. Siinä missä Seitsemäs sinetti vielä katsoi uskoa uteliaasti, tässä elokuvassa jumaluudet ovat julman hiljaisia. Kuin kuvastimessa (1961) ihminen on jo jäänyt yksin.
Neidonlähde käsittelee seksuaalisen väkivallan myrkyllistä vaikutusta päähenkilöön ja hänen lähipiiriinsä. Vaikka elokuva sijoittuu etäännyttävästi menneisyyden tarujen maailmaan, sen aihe on tarkkanäköisesti kiinni ilmestymisajassaan. Tästä kertonee sekin, että elokuvan pahimpia rivouksia tai raakuuksia pyrittiin sensuroimaan. Nykykatsojan silmin moisia on suorastaan vaikea löytää ─ näin olemme turtuneet. Pöyristyttävistä kuvista huolimatta Neidonlähde menestyi ilmestyttyään hyvin ja palkittiin muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Upea teos!
Pisteytys: 9/10
Keskiaikaiseen balladiin perustuvan Neidonlähteen (engl. The Virgin Spring) vaikutteissa näkyvät Akira Kurosawan Rashomon (1950) sekä Bergmanin omista elokuvista etenkin Seitsemäs sinetti (1957). Jälkikäteen katsoen on myös kiinnostava huomata, miten Bergmanin uskontoteema muuttuu yhä vain lohduttomammaksi. Siinä missä Seitsemäs sinetti vielä katsoi uskoa uteliaasti, tässä elokuvassa jumaluudet ovat julman hiljaisia. Kuin kuvastimessa (1961) ihminen on jo jäänyt yksin.
Neidonlähde käsittelee seksuaalisen väkivallan myrkyllistä vaikutusta päähenkilöön ja hänen lähipiiriinsä. Vaikka elokuva sijoittuu etäännyttävästi menneisyyden tarujen maailmaan, sen aihe on tarkkanäköisesti kiinni ilmestymisajassaan. Tästä kertonee sekin, että elokuvan pahimpia rivouksia tai raakuuksia pyrittiin sensuroimaan. Nykykatsojan silmin moisia on suorastaan vaikea löytää ─ näin olemme turtuneet. Pöyristyttävistä kuvista huolimatta Neidonlähde menestyi ilmestyttyään hyvin ja palkittiin muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Upea teos!
Pisteytys: 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti