 |
| Love means never having to say you're sorry. |
Villin 1960-luvun päättyminen kuvataan oivasti rock-dokumenteissa Woodstock (1970) sekä Gimme Shelter (1970), jotka hyvästelivät hippien aikakauden. Mutta mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan? 1930-luvun Italiaan sijoittuva Fasisti (1970) tekee tiliä menneisyyden kanssa. Kasvukipuja ja onnetonta lempeä uudessa maailmassa puolestaan tarkastelee brittifilmi Hyväilysi kosketus (1970), jossa Lonton svengaavat ajat ovat jääneet taakse. Kohti uusia tuulia taasen vie elähtäneen muusikon vieraantumista käsittelevä Performance (1970).
Vuoden 1970 elokuvista eniten Oscareita kahmi Panssarikenraali Patton (1970). Sodalla menestyttiin myös Cannesissa, jossa Kultaisen palmun sai M*A*S*H - armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970). Suomessa katsotuimmat elokuvat olivat kotimaisia, ja keikkuipa listan toisella sijalla Jörn Donnerin kohufilmi Naisenkuvia (1970) ─ vastapainona sentään ykkösaseman sai Edvin Laineen Akseli ja Elina (1970). Maailmanlaajuisesti eniten lipputuloja keräsi päivän elokuva Rakkaustarina, joka kiidättää katsojansa ajattoman nuorisoromantiikan pyörteisiin.
Ohjannut Arthur Hiller
USA 1970, 100 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: Ali MacGraw, Ryan O'Neal
Lempi roihahtaa kahden Harvardissa opiskelevan nuoren välillä. Jääkiekkoon keskittyvä Oliver Barrett IV (O'Neal) tulee yläluokkaisesta perheestä, kun taas klassista musiikkia opiskeleva älykkö Jenny Cavilleri (MacGraw) on leipuri-isän kasvattama. Rakkaus hitsaa pariskunnan yhteen, mutta lemmen poluilla riittää vaikeuksia voitettavaksi ja parisuhdetaitojakin täytyy opiskella ihan tosissaan.
Rakkaustarina ei nimestään ja juonestaan huolimatta ole aivan niin imelä, kuin siirappisia lemmenkertomuksia karsastava voisi pelätä. Toki tarina on monin paikoin huvittavan naiivi ja mutkia vedetään häpeilemättä suoriksi. Onpa ajan patinakin tehnyt tehtävänsä, ja sen huomaa varsinkin, kun tarkasteluun tulevat sukupuoliroolit. Romanssin ohella elokuva käsittelee myös isän ja pojan välisiä näkemyseroja, mutta lopulta kiivasluontoisena syttyvä nuorisokapina on sangen maltillista.
Ilmestymisvuotensa suurmenestykseksi kohonnut Rakkaustarina pokasi useita Oscar-ehdokkuuksia, joista lopulta palkinto tuli vain musiikista. Mieleen soimaan jäävä tunnussävelmä on sittemmin levytetty useina eri versioina (tekijöinä mm. Shirley Bassey ja Suomessa Fredi). Musiikkia lukuunottamatta Rakkaustarina ei ole lopulta kovin ikimuistoinen teos. Sen sijaan samana vuonna ilmestynyt, Roy Andersonin ohjaama Eräs rakkaustarina (1970) käsittelee tismalleen samoja teemoja ─ sukupolvien välistä kuilua ja nuorta lempeä ─ ajattoman kauniisti ja lempeän hauskasti.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti