 |
| You can't fake a thought. |
Vuosi 2020 on ollut sangen erikoislaatuinen, eivätkä pandemia-ajan vitsaukset ole jättäneet rauhaan elokuvateollisuuttakaan. Monia ensi-iltoja on lykätty reippaasti ja teatterikierrosten sijaan yhä useampi filmi julkaistiin vain suoratoistopalveluissa. Eipä ole elokuvateatterin taikaa ja aitoja filmiesityksiä voittanutta, mutta ilman tätä aikamme ilmiötä, suoratoistoa, elokuvavuosi olisi jäänyt vielä nykyistäkin laihemmaksi. Tästä luukusta löytyy kaksi Netflixissä ensi-iltansa saanutta elokuvaa, joista ensimmäinen saapui kotikatsomoihin kesäkuussa ja toinen syyskuussa.
Ohjannut Spike Lee
USA 2020, 154 min.
Seikkailu, Sota, Draama
Pääosissa: Delroy Lindo, Jonathan Majors, Clarke Peters, Norm Lewis, Isiah Whitlock Jr., Chadwick Boseman
Neljä Vietnamin sodan veteraania päättää tehdä turistireissun vanhoille taistelutantereille. Matkalla on suurempikin tarkoitus: kaivaa esille sodan aikana löytynyt kulta-aarre ja hakea nuorena kuolleen joukkueenjohtaja Normanin (Boseman) jäänteet kotimaan multiin. Matka muuttuu tunteikkaaksi, mutta myös vaaralliseksi ─ sota ei ole koskaan loppunut ja jännitteet pääsevät viimein purkautumaan.
Da 5 Bloods on juoneltaan huvittavankin simppeli, mutta sisältö on valtavan runsas. Kertomuksen teemat ja hahmot rönsyävät läkähdyttävällä tahdilla ja genre saattaa hetkessä vaihtua komediasta toimintaan ja syvään draamaan, mutta Spike Lee pitää paketin mestarillisesti kasassa. Punainen lanka tehdään joka tapauksessa selväksi: Black Lives Matter. Kerronta on tiukkasanaista, sillä tekijöillä on paljon sanottavaa. Rasismi on valitettavasti jatkuvasti ajankohtainen aihe, mutta elokuva ilmestyi erityisen osuvalla hetkellä BLM-mielenosoitusten jylistessä.
Da 5 Bloods on juoneltaan huvittavankin simppeli, mutta sisältö on valtavan runsas. Kertomuksen teemat ja hahmot rönsyävät läkähdyttävällä tahdilla ja genre saattaa hetkessä vaihtua komediasta toimintaan ja syvään draamaan, mutta Spike Lee pitää paketin mestarillisesti kasassa. Punainen lanka tehdään joka tapauksessa selväksi: Black Lives Matter. Kerronta on tiukkasanaista, sillä tekijöillä on paljon sanottavaa. Rasismi on valitettavasti jatkuvasti ajankohtainen aihe, mutta elokuva ilmestyi erityisen osuvalla hetkellä BLM-mielenosoitusten jylistessä.
Tärkeän teemansa ja ajankohtaisuutensa lisäksi Da 5 Bloods on taidolla tehty elokuva, jossa piisaa onnistuneita roolitöitä. Suomalaisia innostanee Jasper Pääkkösen taitava sivurooli suomeksi kiroavana miinakenttien raivaajana. Näin jälkiviisaasti Chadwick Bosemanin rooli nuorena kuolleena sankarina taas tuntuu korreloivan tosielämän kanssa, sillä Boseman menehtyi syöpään elokuussa 2020. Erityisen mieleenpainuva on kuitenkin Delroy Lindon suoritus veteraani-Paulina, ristiriitaisuuksien miehenä, joka kunnioittaa mustia veljiään Trump-lippis päässä. Paulin hahmo kasvaa Yhdysvaltojen kuvaksi ja varsinaiseksi aikakautemme symboliksi. Tulisikohan tällä roolityöllä Oscar-ehdokkuus tai peräti voitto?
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ohjannut Charlie Kaufman
USA 2020, 134 min.
Draama, Trilleri, Surrealismi
Pääosissa: Jesse Plemons, Jessie Buckley, Toni Collette, David Thwelis, Guy Boyd
Nuoripari lähtee ensivierailulle anoppikokelaiden luo maaseudulle, vaikka suhteen tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Lumituiskun rajaamassa autiossa maailmassa outous ottaa vallan. Ihmiset muuttuvat ja katoavat, tarinat sekoittuvat toisiinsa ja todellisuus järkkyy kiihtyvällä tahdilla. Koska ajatuksiaan ei voi valehdella, mielessä rakennetut kulissit ovat lopulta tuomittuja romahtamaan.
Ian Reidin samannimiseen romaaniin (2016) perustuva elokuva tarkastelee yksinäisyyttä ja ajan kulumista. Millaisia kerroksia mielemme rakentavatkaan elämän junnatessa alati paikoillaan? Millaisen tarinan olisin voinut elää? Jätän elokuvan olennaisen kerrontakoukun paljastamatta, sillä sitä on hauska arvuutella itse. Suoraviivaisen Hollywood-tarinan kerrontatapaa tästä elokuvasta ei
löydä, vaikka hahmot sellaisen perään haikailevatkin. Mutta todellinen
elämä ei ole mikään Oklahoma! (1955).
Charlie Kaufmanin nimi on lupaus filosofisesta kummastelusta. Aiempia ohjaustöitä on ainoastaan kolme, mutta Kaufmanin laatu on ollut vakaata alusta alkaen. Tv-elokuva How and Why (2014) on minulle vieras, mutta ainakin Synecdoche, New York (2008) sekä Anomalisa (2015) käsittelevät hieman eri näkökulmista samankaltaisia teemoja kuin I'm Thinking of Ending Things, kaikissa myös tarinan rakenteella leikittely on keskeisessä osassa. Kaufmanin käsikirjoituksista mainittakoot myös todellisuuden rakennetta rikkovat Being John Malcovich (1999) sekä Tahraton mieli (2004). I'm Thinking of Ending Things jatkaa tuttua surrealistista laatudraamaa elämän toivottomasta ahdingosta!
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti