USA 1955, 145 min.
Musikaali, Romantiikka, Lännenelokuva
Pääosissa: Gordon McRae, Shirley Jones, Charlotte Greenwood, Gloria Grahame
 |
| I've got a beautiful feeling! |
Suosittuun Broadway-musikaaliin pohjautuva Oklahoma! pulppuilee iloisesti kuin pieni kevätpuro halki vihannoivien niittyjen ─ tai tämän tarinan tapauksessa kuin riemukkaasti laulava cowboy halki kukoistavien maissipeltojen. 1800-luvun etelävaltoihin sijoittuva musikaali kertoo viehkoista neidoista ja raavaista uroista, jotka katselevat toisiaan sillä silmällä. Tietenkin ihannekumppaneista syntyy myös kilpailua, eivätkä avioitumisaikeet muutoinkaan aina ota onnistuakseen. Uljas lehmipoika Curly (McRae) yrittää saada heilakseen Laureyn (Jones), joka kuitenkaan ei tahdo antautua alttarille liian helposti.
Oklahoma! on kuin yhteensulautuma elokuvista Seitsemän veljeksen morsiamet (1954) ja Pariisin lumoissa (1951), joskin tämä musikaali on edeltäjiään mahtipontisempi ja teknisesti edistyneempi. Elokuvan näyttävyys tuo mieleen vuosikymmentä nuoremman musikaalin Sound of Music (1965), joka on kuvattu samalla teknologialla kuin Oklahoma!. Itse asiassa Oklahoma! on ensimmäinen 70-milliselle (tai tarkalleen ottaen 65-milliselle) laajakangasfilmille kuvattu elokuva, ja sikäli se toki on elokuvahistoriallisesti merkittävä teos. Samaa huikean kuvaterävyyden teknologiaa käytettiin sittemmin useissa spektaakkelimaisissa tuotannoissa. Formaatti oli käytössä esimerkiksi klassikoissa Ben-Hur (1959) ja 2001: Avaruusseikkailu (1968).
Mahtipontinen Oklahoma! on uhkea myös maisemiensa puolesta. Nimestään huolimatta elokuvan ulkokohtauksia tosin ei olla kuvattu Oklahomassa, vaan Arizonassa. Eipä tuo toki katsojaa haittaa, kun maisemat ovat joka tapauksessa huikeita. Elokuvassa viihdyttävät lisäksi sen Oscar-palkitut musiikit ja pirteät tanssinumerot. Akatemiapalkinnot ovat ainakin sikäli hieno saavutus, että elokuva oli Fred Zinnemannin ohjausuran ainoa musikaali. Palkitut sävellykset tosin olivat jo peräisin alkuperäisestä Broadway-musikaalista. Kuriositeettina mainittakoon, että Oklahoma!:n säveltäjät Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein II vastasivat myös jo mainitun Sound of Musicin sulosoinnuista. Estetiikan ja musiikin onnistuneesta yhteispelistä huolimatta Oklahoma! on valitettavasti tarinansa puolesta veltto tuotos. Heppoisen juonen vuoksi kokonaisuus tuntuu auttamattomasti liian pitkältä ja hieman vajavaiselta.
Oklahoma! on kuin yhteensulautuma elokuvista Seitsemän veljeksen morsiamet (1954) ja Pariisin lumoissa (1951), joskin tämä musikaali on edeltäjiään mahtipontisempi ja teknisesti edistyneempi. Elokuvan näyttävyys tuo mieleen vuosikymmentä nuoremman musikaalin Sound of Music (1965), joka on kuvattu samalla teknologialla kuin Oklahoma!. Itse asiassa Oklahoma! on ensimmäinen 70-milliselle (tai tarkalleen ottaen 65-milliselle) laajakangasfilmille kuvattu elokuva, ja sikäli se toki on elokuvahistoriallisesti merkittävä teos. Samaa huikean kuvaterävyyden teknologiaa käytettiin sittemmin useissa spektaakkelimaisissa tuotannoissa. Formaatti oli käytössä esimerkiksi klassikoissa Ben-Hur (1959) ja 2001: Avaruusseikkailu (1968).
Mahtipontinen Oklahoma! on uhkea myös maisemiensa puolesta. Nimestään huolimatta elokuvan ulkokohtauksia tosin ei olla kuvattu Oklahomassa, vaan Arizonassa. Eipä tuo toki katsojaa haittaa, kun maisemat ovat joka tapauksessa huikeita. Elokuvassa viihdyttävät lisäksi sen Oscar-palkitut musiikit ja pirteät tanssinumerot. Akatemiapalkinnot ovat ainakin sikäli hieno saavutus, että elokuva oli Fred Zinnemannin ohjausuran ainoa musikaali. Palkitut sävellykset tosin olivat jo peräisin alkuperäisestä Broadway-musikaalista. Kuriositeettina mainittakoon, että Oklahoma!:n säveltäjät Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein II vastasivat myös jo mainitun Sound of Musicin sulosoinnuista. Estetiikan ja musiikin onnistuneesta yhteispelistä huolimatta Oklahoma! on valitettavasti tarinansa puolesta veltto tuotos. Heppoisen juonen vuoksi kokonaisuus tuntuu auttamattomasti liian pitkältä ja hieman vajavaiselta.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti