Ranska 1955, 32 min.
Lyhytelokuva, Dokumentti, Historia
Pääosissa: Michel Bouquet (kertojaääni)
 |
| Are they free? Will life know them again? |
Alan Resnais'n lyhytdokumentti Yö ja usva (Nuit et brouillard) kertoo kaunistelematta natsien keskitysleireistä. Kauheuteen tutustutaan pääasiassa mustavalkoisten arkistofilmien avulla, joista erotuksena värilliset kohdat näyttävät, miltä entisten keskitysleirien paikat näyttävät pahimman painajaisen päätyttyä. Yö ja usva ilmestyi noin vuosikymmen toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Euroopan hidas toipuminen oli alkanut, mutta kipeät muistot suursodan kauhuista olivat vielä taatusti tuoreessa muistissa.
Koska olen nähnyt elokuvan aiemminkin, uskaltauduin katsomaan sen tällä kertaa ilman tekstityksiä. Se oli ehkä hienoinen virhe, sillä ranskantaitoni on pahasti kesäterässä ja niinpä aikamoinen siivu puheesta meni täysin yli ymmärryksen. Kuitenkin käsitin, ja muistelin, juonnon pikemminkin kauhistelevan ihmisen pahuutta jopa jokseenkin lakonisen pettyneenä. Elokuvan tarkoituksena ei ole niinkään selostaa yksityiskohtaisesti saati missään nimessä puolueettoman objektiivisesti tapahtumien kulkua. Dokumentin ääni on selkeän pöyristynyt ja järkyttynyt, mutta myös voimattoman ahdistunut.
Vaikka Yö ja usva ottaa vahvasti kantaa tapahtumasarjan karmeuteen, se ei nosta esiin yksittäisiä pahantekijöitä. Valittu näkökulma on hyvä, sillä siten elokuva ei sido pahuuden tematiikkaa vain natsien keskitysleireihin: kaikki tämä kauheus voisi yhä tapahtua, eikä tapahtunut joukkomurha ollut ainutkertainen sattuma täysin uniikissa tilanteessa. Elokuvan merkitys korostuu yhä tärkeänä muistutuksena siitä, millaisiin tekoihin ihminen on kykeneväinen. Holokaustia ei ole syytä unohtaa, ettei se koskaan enää toistuisi.
Pisteytys:
Koska olen nähnyt elokuvan aiemminkin, uskaltauduin katsomaan sen tällä kertaa ilman tekstityksiä. Se oli ehkä hienoinen virhe, sillä ranskantaitoni on pahasti kesäterässä ja niinpä aikamoinen siivu puheesta meni täysin yli ymmärryksen. Kuitenkin käsitin, ja muistelin, juonnon pikemminkin kauhistelevan ihmisen pahuutta jopa jokseenkin lakonisen pettyneenä. Elokuvan tarkoituksena ei ole niinkään selostaa yksityiskohtaisesti saati missään nimessä puolueettoman objektiivisesti tapahtumien kulkua. Dokumentin ääni on selkeän pöyristynyt ja järkyttynyt, mutta myös voimattoman ahdistunut.
Vaikka Yö ja usva ottaa vahvasti kantaa tapahtumasarjan karmeuteen, se ei nosta esiin yksittäisiä pahantekijöitä. Valittu näkökulma on hyvä, sillä siten elokuva ei sido pahuuden tematiikkaa vain natsien keskitysleireihin: kaikki tämä kauheus voisi yhä tapahtua, eikä tapahtunut joukkomurha ollut ainutkertainen sattuma täysin uniikissa tilanteessa. Elokuvan merkitys korostuu yhä tärkeänä muistutuksena siitä, millaisiin tekoihin ihminen on kykeneväinen. Holokaustia ei ole syytä unohtaa, ettei se koskaan enää toistuisi.
Pisteytys:
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti