USA 1955, 119 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Frank Sinatra, Eleanor Parker, Kim Novak
 |
| Arms made of pure gold. |
Entinen korttihai Frankie "Dealer" Machine (Sinatra) kävelee vapaana miehenä Chicagon kaduilla. Turmioon vievistä uhkapeleistä ja huumekoukusta irti pyristellyt Frankie on päättänyt kääntää elämässään uuden lehden ja etsii nyt töitä kunniallisena jazz-rumpalina. Kuitenkin vanhat tuttavat, rahaa kärttävä vaimo ja työnsaannin hankaluus tekevät kaidalla polulla pysyttelemisestä mahdotonta.
Hollywood-tabuja rikkonut elokuva ei enää nykypäivänä tunnu laisinkaan radikaalilta, mutta aikaansa nähden sen teemat ovat rohkeita. Kultainen käsivarsi ei tokikaan ole edes ensimmäisiä huumeidenkäyttöä käsitteleviä elokuvia, mutta laittomien päihdetouhujen avoimuutta pidettiin silti roisina. Vieläpä, kun heroiinihuumassa hikoili viihdemaailman kultapoika Frank Sinatra! Sinatran näyttelemä Frankie on tosin suorastaan rakastettava hahmo, joka itse kärsii pahiten myrkyllisestä ympäristöstään. Draama henkii film noirien väistämätöntä kurjuutta, joka tässä tapauksessa johtuu pitkälti yhteiskunnan rakenteista. Kultainen käsivarsi ei pidä yksilöä tyypillisen amerikkalaiseen tapaan oman onnensa seppänä: Frankie ei voi pelastua onnettomasta tilanteestaan yksin.
Kyseenalaisena pidetystä teemastaan huolimatta Kultainen käsivarsi otettiin vastaan hyvin ja elokuvasta muodostui aikojen kuluessa klassikko, tosin 1001-listalle se lisättiin vasta vuonna 2013. Frankiesta kehkeytyi yksi Sinatran ikimuistoisimmista ja kehutuimmista roolitöistä. Sinatran ohella parasta elokuvassa on Elmer Bernsteinin loistava musiikki, joka toi filmille yhden sen kolmesta Oscar-ehdokkuudesta. Paljosta hyvästä huolimatta Kultainen käsivarsi ei allekirjoittanutta aivan täysin tempaissut mukaansa. Tarina saisi olla tukevampi, jotta kokonaisuus toimisi vielä paremmin. Menevällä jazzilla ryyditetty addikti-draama on toki silti näkemisen arvoinen.
Pisteytys:
7/10
Hollywood-tabuja rikkonut elokuva ei enää nykypäivänä tunnu laisinkaan radikaalilta, mutta aikaansa nähden sen teemat ovat rohkeita. Kultainen käsivarsi ei tokikaan ole edes ensimmäisiä huumeidenkäyttöä käsitteleviä elokuvia, mutta laittomien päihdetouhujen avoimuutta pidettiin silti roisina. Vieläpä, kun heroiinihuumassa hikoili viihdemaailman kultapoika Frank Sinatra! Sinatran näyttelemä Frankie on tosin suorastaan rakastettava hahmo, joka itse kärsii pahiten myrkyllisestä ympäristöstään. Draama henkii film noirien väistämätöntä kurjuutta, joka tässä tapauksessa johtuu pitkälti yhteiskunnan rakenteista. Kultainen käsivarsi ei pidä yksilöä tyypillisen amerikkalaiseen tapaan oman onnensa seppänä: Frankie ei voi pelastua onnettomasta tilanteestaan yksin.
Kyseenalaisena pidetystä teemastaan huolimatta Kultainen käsivarsi otettiin vastaan hyvin ja elokuvasta muodostui aikojen kuluessa klassikko, tosin 1001-listalle se lisättiin vasta vuonna 2013. Frankiesta kehkeytyi yksi Sinatran ikimuistoisimmista ja kehutuimmista roolitöistä. Sinatran ohella parasta elokuvassa on Elmer Bernsteinin loistava musiikki, joka toi filmille yhden sen kolmesta Oscar-ehdokkuudesta. Paljosta hyvästä huolimatta Kultainen käsivarsi ei allekirjoittanutta aivan täysin tempaissut mukaansa. Tarina saisi olla tukevampi, jotta kokonaisuus toimisi vielä paremmin. Menevällä jazzilla ryyditetty addikti-draama on toki silti näkemisen arvoinen.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti