80 vuotta sitten toisen suursodan uhka leijui Euroopan yllä pahantahtoisina enteinä: Espanja suistui sisällissotaan, Italia ja Saksa solmivat ystävyyssopimuksia ja Berliinin kesäolympialaisissa korostettiin Saksan suuruutta. Berliinin olympialaisista myös kuvattiin propagandistinen, joskin visuaalisesti kaunis dokumentti Olympia (1938). Kauhun ilmapiirin hengessä tänään luukusta paljastuu arvio vuoden 1936 Sweeney Todd -filmatisoinnista.
Sweeney Todd: The Demon Barber of the Fleet Street
Ohjannut George King
Iso-Britannia 1936, 76 min.
Kauhu
Pääosissa: Tod Slaughter, Stella Rho, John Singer
Viktoriaanisen ajan Lontooseen sijoittuva Sweeney Todd perustuu vanhaan legendaan. Tarinan mukaan karmea lontoolainen parturi teurasti asiakkaitaan ja kippasi ruumiit lattialuukusta talonsa kellariin. Joissain versioissa naapurin leipurinainen vieläpä tehtaili ihmispoloista lihapiiraita. Tässä elokuvassa tuota brutaalia ruumiiden käyttöä ei suoranaisesti mainita, vaikka rouva (Rho) osallistuukin ruumiiden hävittämiseen rahan toivossa. Voipa kuitenkin olla, että tarinan tunteneet katsojat osasivat kyllä arvata, millä runsaasti esillä olevat lihapiiraat oli täytetty...
Sweeney Toddin tarinasta on tehty lukuisia elokuvia, joista tämä vuoden 1936 versio on kolmas. Kaksi varhaisempaa ovat 1920-luvun mykkäelokuvia, joskin ensimmäinen on kadonnut aikojen saatossa. Karmivasta tarinasta on myös tehty niin baletti kuin musikaalikin. Tässä versiossa kiinnostavaa on se, ettei Toddin tekoja erityisemmin taustoiteta tai selitetä - parturi nyt vain sattuu olemaan poikkeuksellisen murhanhimoinen ja ahne! Pidin tästä versiosta huomattavasti enemmän kuin suuresti karsastamastani Tim Burtonin pitkäveteisestä teurastusmusikaalista Sweeney Todd (2007). Burtonin versiota on tosin yleisesti ottaen enemmän kehuttu kuin parjattu, mutta mieltymyksensä kullakin.
Sweeney Toddin tarinasta on tehty lukuisia elokuvia, joista tämä vuoden 1936 versio on kolmas. Kaksi varhaisempaa ovat 1920-luvun mykkäelokuvia, joskin ensimmäinen on kadonnut aikojen saatossa. Karmivasta tarinasta on myös tehty niin baletti kuin musikaalikin. Tässä versiossa kiinnostavaa on se, ettei Toddin tekoja erityisemmin taustoiteta tai selitetä - parturi nyt vain sattuu olemaan poikkeuksellisen murhanhimoinen ja ahne! Pidin tästä versiosta huomattavasti enemmän kuin suuresti karsastamastani Tim Burtonin pitkäveteisestä teurastusmusikaalista Sweeney Todd (2007). Burtonin versiota on tosin yleisesti ottaen enemmän kehuttu kuin parjattu, mutta mieltymyksensä kullakin.
On hulvaton sattuma, että Sweeney Toddin näyttelijä on nimeltään Tod Slaughter. Nimi oli enne ainakin siinä mielessä, että Slaughter loi uransa näyttelemällä antagonisteja vastaavanlaisissa brittikauhuissa. Slaughter on Sweeney Toddina mahtava, sillä hän saa karmealla käkätyksellään ja hyypiömäisellä hiipparoinnillaan ihon kananlihalle. Elokuvan loppukevennys rauhoittaa kuitenkin mukavasti muistuttamalla, että tarinaahan tämä vain oli - mutta hiustenleikkuupäivän koittaessa parturi on syytä valita huolella.
Pisteytys:
7/10
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti