Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta monien elokuvamaailman tähtien syntymästä. Steven Spielberg, David Lynch, Sylvester Stallone, Cher ja jo edesmennyt Alan Rickman syntyivät sodanjälkeiseen maailmaan, jolloin kaikkien huulilla olivat kuitenkin vielä aivan toiset nimet. Loistavia elokuvia voi tehdä ilman suuria staroja, mutta usein karismaattiset ammattilaiset ovat koko elämyksen suola. Toisinaan elokuva voi kuitenkin flopata nimekkäästä tähtikaartista huolimatta. Katsoin erään vuoden 1946 tähtientäytteisen kassamagneetin, joka ei kuitenkaan saanut kriitikkoja puolelleen.
Till the Clouds Roll By - Kunnes pilvet väistyvät
Ohjannut Richard Worf, Vincente Minnelli & George Sidney
USA 1946, 132 min.
Ohjannut Richard Worf, Vincente Minnelli & George Sidney
USA 1946, 132 min.
Musikaali, Biografia
Pääosissa: Robert Walker, Judy Garland, Lucille Bremer, Van Heflin, June Allyson
Kunnes pilvet väistyvät perustuu yhdysvaltalaisen säveltäjän Jerome Kermin musiikkiin ja elämään. Kern oli ehtinyt antaa elokuvalle siunauksensa, vaikka menehtyikin ennen sen ensi-iltaa. Ylitsevuotava musikaali-ilotulitus on lajityypiltään backstage-musikaali, jossa musiikkinumerot nähdään teatterilavalla. Kernin elämää tarkastelevat osiot ovat pitkälti fiktiivisiä ja toimivat lähinnä löyhänä nivontana musiikkiosioiden välillä.
Elokuva kertoo tarinansa mahtipontisuutta säästelemättä: on ykkösrivin musikaalitähtiä Hollywoodista ja Broadwaylta, Technicolorin värit, komeita pukuja ja näyttäviä musikaalinumeroita isoilla lavoilla. Mutta onko sitä kaikkea hieman liikaa? Ensiluokkaista musikaalia tavoitelleesta tuotannosta puuttuu oikeastaan vain omaperäisyys. Kriitikot eivät olleet elokuvalle suopeita, mutta se oli silti yleisömenestys.
Kunnes pilvet väistyvät on kepeätunnelmainen tusinamusikaali, jonka juonessa ei nähdä kovin suuria jännitteitä. Nimekkäiden tähtien laulunumeroita katsoo kyllä mielellään. Erityisesti Judy Garland ilahduttaa aina, ja Frank Sinatran pieni esiintyminen loppufinaalissa on toki karismaa täynnä. Yksi apuohjaajista oli Garlandin tuolloinen aviomies Vincente Minnelli, jonka musikaaliohjauksia on pian tulossa 1001-listalla vastaan. Näinpä Kunnes pilvet väistyvät toimii mukavana pohjustuksena Minnellin elokuville Pariisin lumoissa (1951) ja Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952).
Elokuva kertoo tarinansa mahtipontisuutta säästelemättä: on ykkösrivin musikaalitähtiä Hollywoodista ja Broadwaylta, Technicolorin värit, komeita pukuja ja näyttäviä musikaalinumeroita isoilla lavoilla. Mutta onko sitä kaikkea hieman liikaa? Ensiluokkaista musikaalia tavoitelleesta tuotannosta puuttuu oikeastaan vain omaperäisyys. Kriitikot eivät olleet elokuvalle suopeita, mutta se oli silti yleisömenestys.
Kunnes pilvet väistyvät on kepeätunnelmainen tusinamusikaali, jonka juonessa ei nähdä kovin suuria jännitteitä. Nimekkäiden tähtien laulunumeroita katsoo kyllä mielellään. Erityisesti Judy Garland ilahduttaa aina, ja Frank Sinatran pieni esiintyminen loppufinaalissa on toki karismaa täynnä. Yksi apuohjaajista oli Garlandin tuolloinen aviomies Vincente Minnelli, jonka musikaaliohjauksia on pian tulossa 1001-listalla vastaan. Näinpä Kunnes pilvet väistyvät toimii mukavana pohjustuksena Minnellin elokuville Pariisin lumoissa (1951) ja Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952).
Pisteytys:
6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti