 |
| Isn't it frightfully good to have a dong? |
Vuonna 1983 Mario Bros julkaistiin ensi kerran Japanissa, brittiläinen fantasiakirjailija Terry Pratchett aloitti Kiekkomaailma-kirjasarjansa ja laulaja Mike Oldfield tunnelmoi kuunvalon varjossa. Michael Jacksonin moonwalk ja zombielkeet tanssittivat nuorisoa, ja Suomessa kaikenikäisiä innosti lapsitähti Jonna Syksyn sävel -voittokappaleellaan Minttu sekä Ville. Viihdettä ja hyvinvointia oli tarjolla joka lähtöön, mutta samaan aikaan kauhun tasapaino horjahteli: Naton sotaharjoitukset kuumensivat tunteita Neuvostoliitossa lähes ydinsodan partaalle.
Jos mielii tunnelmoida vuotta 1983 elokuvien voimin, tässäpä muutama ajankuvaa maalaileva filmi: rakkauden kesään vievä Call Me By Your Name (2017) sijoittuu italialaiseen huvilaan ja diskohikoiluun, junioreillekin sopiva animaatiojännäri Monsteritalo (2006) tunnelmoi kasarikauhuja ja islantilainen Metalhead (2013) liehuttaa nahkatakkeja ja luukuttaa metallia. Päivän elokuvassa päätetään yksi aikakausi ja lähdetään vielä kerran vanhan kunnon Monty Pythonin matkaan.
Ohjannut Terry Jones
Iso-Britannia 1983, 107 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones
Monty Python -koomikkoryhmän sketsimusikaali pohtii nimensä mukaisesti elämän tarkoitusta. Elokuva alkaa hauskalla, Terry Gilliamin ohjaamalla lyhytelokuvalla, jossa vakuutusyhtiön piraatit seilaavat ulapalle. Siihen viitataan myöhemmin elokuvassa, jossa vieraillaan muun muassa katolisen perheen lapsikatraan keskellä, kidutusravintolassa ja tuonpuoleisessa.
Monty Python - elämän tarkoitus on ylettömiksi musikaalikohtauksiksi paisuvia sketsejä, joissa ainakin sivutaan elämän tarkoitusta ja ihmisen eri ikävaiheita. Huumori sivaltaa kaksinaismoralismin vaalijoita, oli kyse sitten kirkosta tai porvarillisesta elostelusta. Ihan joka vitsi ei ole kestänyt aikaa, mutta moni juttu pätee yhä. Sketseistä, animaatiopätkistä ja ylenpalttisesta sekoilusta koostettu elokuva muistuttaa ryhmän tv-sarjan (1969─1974) jaksoa, mutta hieman ylipitkää sellaista.
Monty Python -komediaryhmän lopun aikoja edustava elokuva ei minusta lukeudu poppoon hauskimpiin tuotoksiin. Aikanaan elokuva kuitenkin menestyi mukavasti ja se palkittiin Cannesissa tuomaristopalkinnolla. Erityisen hyvin menestyi laulu Every Sperm is Sacred, joka oli jopa ehdolla parhaan laulun Oscarin ja Baftan saajaksi. Kulttielokuva on sittemmin toiminut innoituksena muille: eräästä oksennusinfernosta tulee heti mieleen Ruben Östlundin Triangle of Sadness (2022).
Pisteytys: 6/10
Monty Python - elämän tarkoitus on ylettömiksi musikaalikohtauksiksi paisuvia sketsejä, joissa ainakin sivutaan elämän tarkoitusta ja ihmisen eri ikävaiheita. Huumori sivaltaa kaksinaismoralismin vaalijoita, oli kyse sitten kirkosta tai porvarillisesta elostelusta. Ihan joka vitsi ei ole kestänyt aikaa, mutta moni juttu pätee yhä. Sketseistä, animaatiopätkistä ja ylenpalttisesta sekoilusta koostettu elokuva muistuttaa ryhmän tv-sarjan (1969─1974) jaksoa, mutta hieman ylipitkää sellaista.
Monty Python -komediaryhmän lopun aikoja edustava elokuva ei minusta lukeudu poppoon hauskimpiin tuotoksiin. Aikanaan elokuva kuitenkin menestyi mukavasti ja se palkittiin Cannesissa tuomaristopalkinnolla. Erityisen hyvin menestyi laulu Every Sperm is Sacred, joka oli jopa ehdolla parhaan laulun Oscarin ja Baftan saajaksi. Kulttielokuva on sittemmin toiminut innoituksena muille: eräästä oksennusinfernosta tulee heti mieleen Ruben Östlundin Triangle of Sadness (2022).
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti