 |
| It's a war over my tangerines. |
Vähiin käyvät jälleen vuodet ja joulukuun päivät. Tänään ja huomenna asetutaan hetkeksi muistelemaan vuotta 2013. Vuosikymmen on vierähtänyt siitä, kun Nokian puhelimet kaupattiin Microsoftille ja viimeksi valittiin uutta paavia. Samana vuonna uutisissa seurattiin Edward Snowdenin tietovuotoa sekä maanpakoa, somemaailmassa kuohuttivat selfiet sekä twerkkailut ja radiossa pauhasi Cheekin timanttiuho. Päivän elokuvassa palataan erääseen eurooppalaissotaan ja 1990-luvun alkuun. Kuinka ollakaan, että kymmenvuotias elokuva tuntuu jälleen ajankohtaiselta...
Ohjannut Zaza Urushadze
Viro & Georgia 2013, 87 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Lembit Ulfsak, Giorgi Nakashidze, Misha Meskhi, Elmo Nüganen
Vanha virolaissyntyinen mies Ivo (Ulfsak) elelee maaseudulla nykyisen Georgian alueella. Neuvostoliiton romahduksesta on kulunut muutama vuosi, ja nyt sen jäljiltä itsenäistyneessä Georgiassa käydään veristä Abhasian sotaa. Ivo-papan arkeen tulee uutta haastetta, kun hän ottaa hoiviinsa kaksi haavoittunutta vastapuolten taistelijaa. Verivihollisten on tultava toimeen toipilasaikansa ajan, sillä tämän taatan soppapöytään ei tulla torailemaan.
Mandariinit (engl. Tangerines) on hymyilyttävän sympaattinen sotaelokuva. Tarina kuvaa taitavasti sodan typeryyttä, mutta myös sitä, miksi tappaminen koetaan joskus niin väistämättömän tärkeäksi. Tavalliset rivisotilaat pakotetaan hetkeksi miettimään, olisiko sodalle kuitenkin löytynyt vaihtoehtoja. Herttaisessa maalaismiljöössä sotatapahtumat ovat realistisia: joukkohaudat ja tyhjentyneet talot, ammuskelun äänet ja muutama lähelle osuva tussahdus, eikä mitään Hollywoodin tulipalloja.
Georgialaisohjaaja Zaza Urushadzen (1965─2019) sotadraama nousi huomattavaksi kansainväliseksi menestykseksi. Elokuva on edelleen ainoa baltialainen elokuva, joka on saanut Oscar-ehdokkuuden. Vieraskielisen filmin pysti meni upealle Idalle (2013), joka sekin käsittelee Euroopan sotaisaa lähihistoriaa. Mandariinit ajankohtaistui surullisesti jo vuonna 2014, kun Venäjän ja Ukrainan konflikti leimahti liekkeihin. Päivänpolttavuus ei valitettavasti ole kadonnut vieläkään.
Mandariinit (engl. Tangerines) on hymyilyttävän sympaattinen sotaelokuva. Tarina kuvaa taitavasti sodan typeryyttä, mutta myös sitä, miksi tappaminen koetaan joskus niin väistämättömän tärkeäksi. Tavalliset rivisotilaat pakotetaan hetkeksi miettimään, olisiko sodalle kuitenkin löytynyt vaihtoehtoja. Herttaisessa maalaismiljöössä sotatapahtumat ovat realistisia: joukkohaudat ja tyhjentyneet talot, ammuskelun äänet ja muutama lähelle osuva tussahdus, eikä mitään Hollywoodin tulipalloja.
Georgialaisohjaaja Zaza Urushadzen (1965─2019) sotadraama nousi huomattavaksi kansainväliseksi menestykseksi. Elokuva on edelleen ainoa baltialainen elokuva, joka on saanut Oscar-ehdokkuuden. Vieraskielisen filmin pysti meni upealle Idalle (2013), joka sekin käsittelee Euroopan sotaisaa lähihistoriaa. Mandariinit ajankohtaistui surullisesti jo vuonna 2014, kun Venäjän ja Ukrainan konflikti leimahti liekkeihin. Päivänpolttavuus ei valitettavasti ole kadonnut vieläkään.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti