 |
| Looks like we're almost outta beer. |
Tänään palataan vuoteen 1993, jolloin Suomen lama-ankeus oli syvimmillään. Mahtui vuoteen kulttuuritapahtumiakin: kesällä Naantalissa avattiin uunituore Muumimaailma ja loppuvuodesta vihittiin käyttöön Helsingin uusi oopperatalo. Alkuvuodesta perustettu MTV3-televisiokanava esitti ensi kertaa 90-luvun hittiohjelmaksi kasvavaa Onnenpyörää. Vokaalinmetsästyksen lomassa kotisohvilla seurattiin iltauutisia, joissa tiedettiin kertoa Tsekkoslovakian jakautumisesta, Bill Clintonin presidenttikauden alusta ja rocklegenda Frank Zappan kuolemasta.
Päivän elokuva viekin vielä hieman vanhempaan aikaan, aina vuoteen 1976 saakka. Kulttifilmiksi muodostuneessa teinikohelluksessa on kuitenkin ysäriä ajankuvaa, sillä elokuvassa nähdään pienissä ensirooleissaan monia sittemmin varsin tutuksi tulevia kasvoja. Julkkisbongaus alkakoon!
Päivän elokuva viekin vielä hieman vanhempaan aikaan, aina vuoteen 1976 saakka. Kulttifilmiksi muodostuneessa teinikohelluksessa on kuitenkin ysäriä ajankuvaa, sillä elokuvassa nähdään pienissä ensirooleissaan monia sittemmin varsin tutuksi tulevia kasvoja. Julkkisbongaus alkakoon!
Ohjannut Richard Linklater
USA 1993, 103 min.
Komedia
Pääosissa: Jason London, Wiley Wiggins, Matthew McConaughey
Eletään toukokuun autuaita loppupäiviä Teksasin Austinissa vuonna 1976. Paikallisiin high school -traditioihin kuuluu lukuvuoden päättäminen riehakkain menoin: bileitä järjestetään, kalja virtaa ja roskapöntöt lentelevät. Perinteistä vaalituin on tulevan syksyn freshman-nuorten leikkimielinen kiusoittelu, mutta muutamat ryökäleet eivät osaa lopettaa ajoissa.
Surutta? Sekaisin on tyyliltään Svengijengin (1973) perillinen, mutta ei yritäkään syventyä vastaavanlaiseksi draamaksi. Pohdiskelun tilalla on mahdollisimman paljon villiä biletystä ja tunnistettavan aitoja hahmoja. Soundtrack on oivaa 1970-luvun hittiputkea ja milteipä timanttisinta koko elokuvassa. Tyyten vastuuttomien ja silti niin hellyyttävien nuorten illan seuraaminen palauttaa mieleen tympeitä muistoja teini-iän armottomuudesta ja vaikeudesta sopeutua porukkaan.
Vauhdikas elokuva vetosi aikalaiskatsojiin ja sen maine nuoruussekoilun railakkaana kuvastajana on säilynyt. Sittemmin Richard Linklater teki filmin suosion innoittamana samankaltaista tunnelmaa henkivän teinikomedian Everybody Wants Some!! (2016), joka on jäänyt vähälle huomiolle saamistaan positiivisista kritiikeistä huolimatta. On kyllä helppo ymmärtää, miksi Linklaterin teinisekoilu on muodostunut omanlaisekseen kulttiklassikoksi: been there, done that, tai ainakin seurasin sivusta ja tiedän nämä tyypit. Oi nuoruuden rajaton tyhmyys!
Pisteytys: 7/10
Surutta? Sekaisin on tyyliltään Svengijengin (1973) perillinen, mutta ei yritäkään syventyä vastaavanlaiseksi draamaksi. Pohdiskelun tilalla on mahdollisimman paljon villiä biletystä ja tunnistettavan aitoja hahmoja. Soundtrack on oivaa 1970-luvun hittiputkea ja milteipä timanttisinta koko elokuvassa. Tyyten vastuuttomien ja silti niin hellyyttävien nuorten illan seuraaminen palauttaa mieleen tympeitä muistoja teini-iän armottomuudesta ja vaikeudesta sopeutua porukkaan.
Vauhdikas elokuva vetosi aikalaiskatsojiin ja sen maine nuoruussekoilun railakkaana kuvastajana on säilynyt. Sittemmin Richard Linklater teki filmin suosion innoittamana samankaltaista tunnelmaa henkivän teinikomedian Everybody Wants Some!! (2016), joka on jäänyt vähälle huomiolle saamistaan positiivisista kritiikeistä huolimatta. On kyllä helppo ymmärtää, miksi Linklaterin teinisekoilu on muodostunut omanlaisekseen kulttiklassikoksi: been there, done that, tai ainakin seurasin sivusta ja tiedän nämä tyypit. Oi nuoruuden rajaton tyhmyys!
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti