keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Luukku #2 - Scifijoulu

Myytteihin ja ikiaikaisiin perinteisiin perustuva joulu on fantasian, syvien tunteiden ja jopa romantiikan aikaa. Tämä näkyy toki myös jouluaiheisissa elokuvissa, joista leijonanosa edustaa draamaa, romantiikkaa ja fantasiaa, myös lapsille suunnattuja elokuvia on rutkasti. Toki jouluteemaa näkee niin toimintaelokuvissa kuin kauhussakin. Tieteiselokuvat ja joulu ovat kuitenkin aika epätyypillinen yhdistelmä, joskaan ei täysin mahdoton kombo. Jollain tapaa genreen sulautuisivat ainakin Batman Returns (1992), Riiviöt (1984) ja Rare Exports (2010), joskin pidän noita kaikkia ennemminkin hieman vinksahtaneena fantasiana.

Prometheus (2012). Joulu 2080-luvulla?
Tieteisfiktion ja joulun yhdistelyn mahdollisuuksista mieleen tulee ensimmäisenä ihmiskunnan tulevaisuutta tarkasteleva dystopiakuvaus, jossa joulun merkitys tai vaikkapa joulunvietto esitettäisiin muuttuneena. Jokseenkin tällainen elokuva on itse asiassa tehtykin. Terry Gilliamin ohjaama omalaatuinen Brazil (1985) sijoittuu joulun aikaan. Ylipäätäänkin joulua voitaisiin käyttää symbolina tai merkkinä, jonka tarkoituksena on viestittää jotain katsojille. Kulttuurihan on merkitysrakennelma, joka osin pysyy samana, mutta on kuitenkin alati muutoksessa. Kaikilla meillä on hieman omat käsityksemme joulusta, mutta jaamme ja tunnistamme myös runsaasti yhteisiä jouluun liittyviä merkityksiä. Monelle joulu viestittääkin rakkautta, lämpöä, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja rauhaa - ja vaikkei viestittäisikään, tunnistamme kuitenkin, että nuo asiat yleensä liitetään jouluun. Tieteiselokuva (tai oikeastaan mikä tahansa muukin elokuva) voisi hyvinkin käyttää noita elementtejä hyväkseen halutessaan viestittää jotain katsojalle. Tästä esimerkkinä mieleen tulee Prometheus (2012), jonka tapahtuma-aikana on myöskin joulu. Joskaan en nyt äkkiseltään muista, että joulusymboliikka olisi herättänyt erityisiä ajatuksia tuota elokuvaa katsoessa. Prometheus on kuitenkin niin täynnä erilaisia elementtejä, että väkisinkin jotain jäi ensikatselulla huomaamatta. Täytynee katsoa joskus uusiksi!

Löytyisiköhän vielä joitain muita jouluisia scifielokuvia? Omalla katselulistallani on jo vuosia roikkunut eräs ehdoton jouluscifin "klassikko", jonka nyt viimein sain aikaiseksi katsoa. Tässäpä siis arvio siitä!


Santa Claus Conquers the Martians -
Joulupukki valloittaa Marsin

Ohjannut Nicholas Webster 
USA 1964, 81 min.
Komedia, Scifi
Pääosissa: John Call, Leonard Hicks, Vincent Beck



Marsilaisilla on ongelma: kukaan ei jaa heidän lapsilleen lahjoja! Marsilaiset päättävätkin lähteä hakemaan Joulupukkia (Call) Marsiin, ja kaappaavatpa he vielä pari telluslaista lastakin matkaansa. Joulupukin kidnappaaminen ei kuitenkaan miellytä kaikkia marsilaisia: mitä tapahtuukaan sodan planeetta Marsille, jos sinne marssitetaan (hehheh) iloisesti ja suorastaan kroonisesti hohotteleva, hyväntahtoinen Joulupukki turmelemaan lapsosten mieliä! Niinpä kaikki ei sujukaan sulavasti, kun punanuttu viimein saadaan Marsin kamaralle. Pahikset yrittävät teilata pukin ja sabotoida tämän lelutehtailua, mutta valkoparta pistää lepsusti hanttiin lapsukaisten avustuksella.

Varsinkin 1950-luvulla marsilaisaiheisia tieteiselokuvia tehtiin rutkasti, ja Joulupukki valloittaa Marsin jatkaa tätä perinnettä - joskin humoristisessa, ehkäpä jopa hivenen ironisessa muodossa. Elokuva kirvoittaa muutamat hyvät naurut, mainittakoon nyt vaikka maan lapsosten "dramaattinen" kohtaaminen jääkarhun kanssa ja Joulupukin pajaan rymistelevä marsilaisrobotti. B-leffoista nauttiville tämä camp-tuotos on ehdottomasti näkeminen arvoinen, mutta toki kuka tahansa voi tämän filmin avulla sivistää itseään paskoiksi tituleerattujen elokuvien saralla. Onhan kyseinen scifikomedia sentään päätynyt useille huonoimpien leffojen top-listoille, esimerkiksi IMDb:n bottom 100-listalta elokuva löytyy kirjoitushetkellä sijalta 75. Suoranainen paskaklassikko siis. Elämys oli ihan hauska, mutta en viitsisi kyllä katsoa toiste.

Pisteytys:
4/10

2 kommenttia:

  1. Santa Claus Conquers the Martians on kökkö tekele, mutta sen saama maine niin huono että hyvä-elokuvana ja paikkansa IMDb:n huonojen listalla ovat molemmat mielestäni väärin saatuja, sillä kyseessä on aika pitkästyttävä elokuva ansaitakseen mainion nimensä ja aivan liian itsetietoisen koominen ollakseen rehellistä vahingossa aikaansaatua roskaa. Joten kyllä sen kerran vilkaisee, mutta temput käytetään liian nopeasti loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa pohdiskelin itsekin. Juuri tuo liian tahallisesti tehty kehnouden komiikka tekee tästä vähän tylsän. Muutaman kerran kyllä naurattaa, mutta elokuvan edetessä lähinnä kyllästyttää. Että joo, olihan tämä huono, mutta ei minustakaan oikein yltänyt "niin huono, että hyvä" -kategoriaan. Ehkä pikemminkin sellaiseen "niin huono, että vähän nauratti ja siksi katsoin loppuun" -kategoriaan.

      Poista