 |
| Mademoiselle, may I speak to you for a minute? |
Kauhukuun aika on koittanut taas! Tekstejä on vanhaan tapaan luvassa kahdeksan kappaletta, ja ne ilmestyvät tiistaisin ja lauantaisin kuun loppuun asti. Edellisvuosien aihiot löytyvät Halloween-tagin kautta. Tämän vuoden kauhukattaus alkaa juhlavista oopperakulisseista 80 vuoden takaa. Jos sattuu etsimään lokakuulle muuta klassista kauhua, lienee korkea aika kiivetä pilvenpiirtäjään kahdeksankymppisen King Kongin (1933) matkassa tai haihtua varjoihin yhtä iäkkään Näkymättömän miehen (1933) johdolla. Vai nauttiako ripaus zombi-historiaa viettäen Yö voodoo-saarella (1943)?
Ohjannut Arthur Lubin
USA 1943, 92 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Nelson Eddy, Susanna Foster, Claude Rains, Edgar Barrier
Christine Dubois (Foster) on Pariisin oopperan nouseva tähti. Häntä pivartelee kaksi innokasta miestä, poliisi Raoul Daubert (Barrier) ja kanssalaulaja Anatole Garron (Eddy). Myös muuan mystinen mies on iskenyt silmänsä ihanaan Christineen. Kyseessä on oopperan entinen viulisti, Erique Claudin (Rains), joka on epätoivoissaan sortunut surmatöihin ja tekee kaikkensa nostaakseen ihailemansa Dubois'n oopperalavan ainoaksi solistiksi.
Suuren oopperan kummitus on jo Universalin toinen filmatisointi Gastor Leroux'n klassikkoromaanista (1911). Edellinen Suuren oopperan kummitus (1925) on jälkimaineeltaan kehutumpi, eritoten päätähti Lon Chaneyn säväyttävän komean kummitusroolin ansiosta. Eipä tämä uusintakaan aivan heikosti menestynyt, vaikka kriitikot eivät sille lämmenneet. Elokuva palkittiin Oscareilla lavastuksesta ja kuvauksesta sinänsä ansaitusti, sillä miljöö on viimeisen päälle tyylikäs.
Vaikka Suuren oopperan kummitus menestyi lippuluukuilla mukavasti ja on jäänyt osaksi Universalin hirviökaanonia, ei teos tosiaan ole aihion paras filmatisointi. Goottilaisesta kauhuromanssista on tehty pikemminkin kepeän lemmenkomedian ja oopperakuvaelman yhdistelmä. Sinänsä se toimii, vaikka onkin harmi, että itse oopperan kummitus jää vain sivurooliin aiheuttamaan pientä hässäkkää. Eriquen tragedia ja motiivit jäävät löyhiksi, eikä draaman kaari saa täyttymystään.
Pisteytys: 6/10
Suuren oopperan kummitus on jo Universalin toinen filmatisointi Gastor Leroux'n klassikkoromaanista (1911). Edellinen Suuren oopperan kummitus (1925) on jälkimaineeltaan kehutumpi, eritoten päätähti Lon Chaneyn säväyttävän komean kummitusroolin ansiosta. Eipä tämä uusintakaan aivan heikosti menestynyt, vaikka kriitikot eivät sille lämmenneet. Elokuva palkittiin Oscareilla lavastuksesta ja kuvauksesta sinänsä ansaitusti, sillä miljöö on viimeisen päälle tyylikäs.
Vaikka Suuren oopperan kummitus menestyi lippuluukuilla mukavasti ja on jäänyt osaksi Universalin hirviökaanonia, ei teos tosiaan ole aihion paras filmatisointi. Goottilaisesta kauhuromanssista on tehty pikemminkin kepeän lemmenkomedian ja oopperakuvaelman yhdistelmä. Sinänsä se toimii, vaikka onkin harmi, että itse oopperan kummitus jää vain sivurooliin aiheuttamaan pientä hässäkkää. Eriquen tragedia ja motiivit jäävät löyhiksi, eikä draaman kaari saa täyttymystään.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti