perjantai 2. joulukuuta 2022

2. luukku: 100 vuotta sitten (Miehuutta, rohkeutta ja karskeita miehiä, 1922)

Poor Sonny!

Aikakone aloittaa matkansa vuodesta 1922, jolloin suursodan jälkeensä jättämä hauras maailma haki kiivaasti uutta järjestystään. Ottomaanien vuosisatainen valtakunta oli romahduspisteessä, itsenäistyvässä Irlannissa sodittiin ja vuoden toiseksi viimeisenä päivänä Neuvostoliitto näki päivänvalon. Italiassa fasistit marssivat Roomaan ja Benito Mussolini otti vallan pääministerinä ─ miltei päivälleen sata vuotta myöhemmin samaan virkaan asteli konservatiiviperillinen Giorgia Meloni.

Oli vuosi 1922 toki muutakin kuin suuria valtiollispoliittisia järistyksiä: kupliva jazz-aika oli alkamaisillaan, kirjallisuudessa kehkeytyivät uuden modernismin airuet (mm. James Joycen Odysseus) ja Tutankhamonin haudan löytymisen synnyttämä into iskeytyi voimallisesti populaarikulttuuriin. Tuoretta muotoa etsittiin elokuvissakin. Päivän filmi tanssittaa kepein askelin näihin vuosisadan takaisiin, uutta aikaa janoaviin tunnelmiin!


Grandma's Boy - Miehuutta, rohkeutta ja karskeita miehiä
Ohjannut Fred C. Newmeyer
USA 1922, 60 min.
Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Harold Lloyd, Mildred Davis, Anna Townsend, Charles Stevenson


Kiltti nuorukainen (Lloyd) on niin hellämielinen, että ystävällisestä piirteestä koituu hänelle jo haittaa. Kun armaan mammanpojan kiusaaja (Stevenson) on viedä sankariltamme heilan (Davis) nenän edestä, pistää tomera mummo (Townsend) tuulemaan. Arka pojanpoika saa onnenamuletin, jonka vauhdittamana nuorukaisesta kehkeytyy yllättäen huimapäinen sankari.

Miehuutta, rohkeutta ja karskeita miehiä on Harold Lloydin toinen kokopitkä elokuva, mutta ensimmäinen viiden kelan mahtipontinen kokonaisuus. Elokuvan mainosjulisteissa pituus nousi merkittäväksi tekijäksi ja sitä se toki olikin. Vasta edellisvuonna saman kaliiperin komediaa oli esitellyt Charlie Chaplinin menestysfilmi Chaplinin poika (1921). Ala muuttui kohti pitkiä elokuvia: hiljalleen pienistä sketseistä edettiin kohti laajempaa juonta ja hahmokehitystä.

Harold Lloydin hahmo on mainion sympaattinen raasu, joka on uljaana uroonakin hieman höpsö. Sama silmälaseistaan tunnettu tohelo seikkailee monissa Lloydin elokuvissa, kuten klassikoksi mielletyssä teoksessa Pikkuveli (1927). Elokuvan kaavakin on Lloydille tyypillinen, sillä tarinassa nähdään hempeää lempeä ja sen vastapainona vauhdikkaita takaa-ajoja ja stuntteja. Osa vitseistä on hieman hidastempoisia, mutta kantava juoni on eheä. Elokuva menestyi odotettuun tapaan erinomaisesti ja se kohosi yhdeksi vuotensa katsotuimmista elokuvista kotimaassaan.

Pisteytys: 7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti